AKI-liitot on 16.12.2022 antanut työ- ja elinkeinoministeriölle lausunnon työaikalain (872/2019) muutostarpeista.
Työaikalain (872/2019) soveltamisalasta on merkittäviä tulkintaerimielisyyksiä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Työmarkkinaosapuolten kesken ei vallitse yksimielistä tulkintaa siitä, tuleeko työaikalakia soveltaa kirkon hengellisen työn viranhaltijoihin (mm. pappi, kanttori, diakoni, nuorisotyönohjaaja).
Yksi soveltamisalaa koskeva tulkintaerimielisyys liittyy edellytykseen työaika-autonomiasta. Työaikaautonomian kuvaus ei lainvalmisteluaineistossa ole riittävän selvä. Seurakuntien hengellisessä työssä pidetään henkilöstöä työaikasääntelyn ulkopuolella, vaikka henkilöstöllä on merkittävässä määrin työnantajan osoittamia ja muita aikasidonnaisia tehtäviä.
Lainvalmisteluaineistossa ei riittävällä tavalla näy se Euroopan unionin tuomioistuimen linjaus, että työaikadirektiivin (2003/88/EY) 17 artiklan poikkeuksia ei voida soveltaa tilanteisiin, joissa työntekijä voi
päättää työajastaan vain osittain. Kääntäen, työaikasääntelyn ulkopuolella voi olla vain työntekijä, joka pystyy päättämään työajastaan – sen määrästä ja sijoittelusta – kokonaan itse. Asiasta syytä saada tarkempaa ohjeistusta lainsäätäjältä.
Ohjeistusta tarvitaan myös työnantajan velvollisuudesta tarkastella työaika-autonomiaa tapauskohtaisesti ennen kuin se päättää jättää työntekijän työaikasääntelyn ulkopuolelle. Tämä ei käy riittävällä tavalla ilmi lainvalmisteluaineistosta.
Työaikalain 2 §:n 1 mom. 4 kohdan suhteen on erittäin epäselvää, mitkä ovat sellaiset olot, jolloin työnantajan asia ei ole valvoa työajan käyttöä. Tässä ei voida täysin tukeutua työaikalain (605/1996) valmisteluaineistoon, sillä mm. digitaaliset mahdollisuudet työajan valvontaan ovat kehittyneet merkittävästi vuoden 1996 jälkeen. Työneuvosto on ratkaisukäytännössään kiinnittänyt huomiota työnantajan tosiasiallisiin mahdollisuuksiin seurata työntekijän työaikaa.
Lue koko lausunto tästä.