Kirkon viranhaltijan työtaisteluoikeutta on totuttu pitämään hyvin rajattuna. Sitkeästi elää myytti, jonka mukaan papisto olisi luopunut lakko-oikeudesta kokonaan. Näin onkin eräässä historian vaiheessa ollut, mutta nykyään papistolla on sama työtaisteluoikeus kuin muillakin kirkon viranhaltijoilla.
Viranhaltijoiden työtaisteluoikeutta on lainsäädännössä rajoitettu voimakkaasti. Sallittuja työtaistelun muotoja ovat ainoastaan lakko, hakukielto ja saarto. Työtaistelut saavat kohdistua ainoastaan virkaehtosopimuksella sovittaviin asioihin eli esimerkiksi poliittiset lakot on kielletty.
Kirkon virkaehtosopimuslain 12 §:n 3 momentissa on kuitenkin viranhaltijoiden työtaistelua koskeva erityisrajaus, jollaista ei ole muilla sektoreilla:
Työtaistelun piiriin kuuluvan viranhaltijan on kuitenkin suoritettava kirkkolain (635/64) 4–13 luvussa tarkoitetut hänelle kuuluvat tehtävät.
Vuoden 1964 kirkkolaki on kuitenkin kumottu jo vuonna 1993. Kirkon työmarkkinalaitos on omilla sivuillaan katsonut, että nykyisen lain aikana työtaistelun aikana pitäisi hoitaa kirkkojärjestyksen 2–4 luvuissa tarkoitetut vastaavat työtehtävät. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Jussi Junni on Oikeus-lehdessä 4/2019 ilmestyneessä artikkelissaan Kirkon viranhaltijan työtaisteluoikeuden rajoittaminen perusoikeusnäkökulmasta todennut, että vuoden 1964 kirkkolain kumoaminen on jättänyt kirkon virkaehtosopimuslain 12 §:n 3 momentissa olevaan viittaukseen aukon, jonka johdosta pykälä ei viittaa enää mihinkään. Pykälän ei voida yksioikoisesti sanoa viittaavan kirkkojärjestykseen, vaan asiasta olisi tullut säätää erikseen. Kirkon viranhaltijoiden työtaisteluoikeuden erityisrajaus on siis vailla sisältöä.
Junni on artikkelissaan myös osoittanut, miten näin laaja työtaistelukielto olisi perustuslain vastainen. Työtaisteluoikeus luetaan osaksi perustuslain 13 §:n 2 momentissa säädettyä ammatillista yhdistymisvapautta ja sitä saa rajoittaa vain lailla. Kirkkojärjestyksessä osaksikin oleva rajoitus ei ole perustuslain mukainen rajoitus.
Näin laajaa rajoitusta ei myöskään saa ottaa lakiin. Rajoitus on tarkoitukseensa nähden liian laaja ja siten suhteellisuusperiaatteen vastainen. Rajoitus ei myöskään täytä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, joihin Suomi on valtiona sitoutunut, koska se mahdollistaa työn teettämisen ilman, että siitä maksettaisiin palkkaa.
Tilanteessa, jossa viranhaltijaa syytettäisiin virkatehtävien hoitamatta jättämisestä työtaistelun aikana, on erittäin todennäköistä, että kirkon virkaehtosopimuslain 12 §:n 3 momentin rajoitus syrjäytyy perustuslain kanssa ilmeisen ristiriitaisena perustuslain 106 §:n perusteella. Tämä on mahdollista siitäkin huolimatta että, kirkon virkaehtosopimuslaki on aikanaan vuonna 1974 hyväksytty poikkeuslakina.
Oikeus-lehdessä nro 4/2019 ilmestynyt artikkeli on saatavissa Edilex-palvelussa.