Pääkirjoitus, Janne Keränen, Pappisliiton puheenjohtaja
Sopimusneuvotteluja ei tänä vuonna käydä, mutta työmarkkinoilla on tapahtunut paljon siitä huolimatta. Kahden vientiteollisuuden keskeisen sopimusalan, metsä- ja teknologiateollisuuden, työnantajajärjestöt ovat päättäneet yksipuolisesti ryhtyä viemään sopimustoimintaa toimialakohtaisista työehtosopimuksista kohti yrityskohtaista sopimista.
AKI-liittojen osalta muutokset koskevat jo nyt näillä aloilla työskenteleviä Teologiliiton jäseniä. Työnantajaliitot näyttävät seuranneen tässä asiassa eurooppalaista esimerkkiä. On odotettavissa, että Suomen työmarkkinoilla kuljetaan laajemminkin kohti hajautuneempaa neuvottelukulttuuria.
Tällaiseen tulevaisuuteen on varauduttava. Kirkon sektorilla nopeat muutokset tässä asiassa ovat epätodennäköisiä, sillä kirkkotyönantajan neuvottelutoiminta on keskitetty laissa. Kristillisten järjestöjen sopimusalan osalta tilannetta on seurattava.
On myös mahdollista, että paikallisesti sovittavia asioita lisätään lainsäädännön kautta. Tällöin muutokset koskisivat kaikkia työpaikkoja.
Uusissa toimiala- ja yrityskohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa nousee keskeiseksi kysymykseksi se, kenen kanssa työnantaja neuvottelee: henkilöstöä edustavien luottamusmiesten vai jopa yksittäisten työntekijöiden kanssa?
Näistä edellisen näen työntekijöiden kannalta kollektiivisesti turvallisempana. Joukkovoima tuo turvaa ja neuvotteluvoimaa kaikille. Jälkimmäisestä taas varmasti hyötyisivät jotkut yksittäiset työntekijät. Hajautetulla neuvottelemisella ja suuremmilla palkkaeroilla on tilastoissa yhteys.
AKI-liitoissa varaudutaan jo nyt siihen, että tulevaisuudessa liiton toimiston asiantuntijoilta tarvitaan yhä enemmän tukea liittojen jäsenten käymissä paikallisissa neuvotteluissa. Resursseja siirretään hallinnosta palveluihin.
Työpaikoilla tulevaisuuteen voidaan varautua järjestäytymällä. On yhä tärkeämpää kuulua ammattiyhdistykseen. Kun työntekijät neuvottelevat yhdessä, on mahdollista pitää yhdessä kaikkien puolta.
Moniammatillisilla työpaikoilla neuvotellaan välillä myös siitä, keitä työntekijöitä luottamusmiehet saavat edustaa. Työnantajalle on edullista, jos luottamusmiehet eivät edusta kuin pientä osaa työntekijöistä tai jos työntekijäryhmät eivät neuvottele yhdessä. Silloin työntekijöiden tavoitteet voi asettaa vastakkain.
AKI-liitoilla on valmiuksia tehdä yhteistyösopimuksia muiden akavalaisten liittojen kanssa. Niiden avulla voidaan vahvistaa Teologiliiton jäsenten ja kristillisissä järjestöissä työskentelevien edunvalvontaa.
On aiheellista pohtia, voisiko yhteistyötä eri työntekijäryhmien ja -järjestöjen kesken tiivistää myös kirkon sektorilla.