Ilari Huhtasalo, asiantuntija, AKI-liitot ry
Sota ja ilmastokatastrofit mullistavat miljoonien arjen vuosittain. Toivon luominen kulkee käsi kädessä humanitaarisen avun kanssa, kertoo Kirkon ulkomaanavun (KUA) Erik Nyström.
”Kun ukrainalaisilta kysyy tulevaisuuden toiveista, huomaa että unelmointi on tauolla”, KUA:n viestintäpäällikkö Erik Nyström kertoo. KUA aloitti nopeasti humanitaarisen avun toimittamisen Ukrainaan Venäjän hyökättyä sinne. Paikan päällä vieraillut Nyström havaitsi, että sota koskettaa koko maata, myös taisteluvyöhykkeiden ulkopuolella. ”Sellaiset tyypilliset toiveet kuten toimeentulon tai liiketoiminnan kehittäminen taikka ammattiin opiskeleminen ovat nyt Ukrainassa tauolla. Ukrainassa toivotaan nyt rauhaa.”
Apua on toimitettu kriisialueille häkellyttävän nopeasti. KUAn hätäapumainokset keräsivät rahoitusta Ukrainaan, Afganistaniin sekä Syyriaan hyvin pian sen jälkeen, kun kriiseistä oli uutisoitu. Nyström kertoo, että Kirkon ulkomaanapu on viime vuosina laajentanut ja kansainvälistänyt toimintaansa. Järjestö kerää nykyään merkittävän osan rahoituksestaan kansainvälisiltä toimijoilta sekä panostaa paikallisten maatoimistojensa osaamiseen. KUAn työhön liittyviä päätöksiä tehdään yhä enemmän paikallistoimistoissa – järjestön keskushallinto palvelee kohdemaissa tehtävää työtä.
Ukrainassa työtä tehtiin aluksi pitkäaikaisen unkarilaisen yhteistyöjärjestön tuella. Nyt KUAlla on paikallistoimistot Tšernihivissä ja Kiovassa. ”Paikalliset ihmiset tietävät parhaiten mitä tulee tehdä, ja kuinka se tehdään parhaiten”, Nyström sanoo. ”Olemme vahvasti läsnä yhteisöissä, se mahdollistaa tehokkaan toiminnan.”
Strateginen toivo syntyy koulutuksesta, toimeentulosta ja rauhantyöstä
KUA työskentelee kolmella perusoikeuksista nousevalla kärjellä: edistämällä rauhantyötä, koulutusta sekä toimeentulon mahdollisuuksia. ”Jos on koulutusta, on toimeentuloa. Jos on toimeentuloa, on rauhaa. Jos on rauhaa, on koulutusta”, Nyström summaa. KUAn erityisosaamista on koulutusmahdollisuuksien järjestäminen kriisialueilla. ”Kun lapsille ja nuorille pystytään tuottamaan hyvinvointia ja pala tavallista elämää kriisialueilla, helpotetaan perheiden elämää. Tämä luo itsessään vakautta.”
Perinteinen jako akuutin kriisin aikana toimitettavan humanitaarisen avun sekä luonteeltaan pitkäjänteisemmän kehitysyhteistyön välillä on edelleen Nyströmin mielestä käyttökelpoinen. Humanitaarisella avulla tarkoitetaan karkeasti suojan, turvan ja muiden välittömien tarpeiden järjestämistä kriisialueilla, kun taas kehitysyhteistyöllä tähdätään pysyvämpien rakenteiden luomiseen. ”Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön pitäisi kuitenkin yhä enemmän kulkea käsi kädessä. Kriisialueilla tulisi huomioida kehitysyhteistyön ja rauhantyön ulottuvuudet jo humanitaarisen avun yhteydessä”, Nyström arvioi.
Toivo on mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä ja ympäristöönsä
Koulutuksen, toimeentulon ja rauhantyön keskinäinen yhteys näkyy hyvinä tuloksina kohdemaissa. Esimerkiksi Nyström mainitsee Lounais-Ugandassa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella 2015 alkaneen ammattikoulutuksen, joka tarjoaa mahdollisuuksia osaamisen ja elinkeinon kehittämiseksi. Onnistumiselle on antanut kasvonsa Jonaliese Kabugho. Kongosta siskonsa kanssa paennut nainen hakeutui peltisepäksi kuultuaan koulutuksesta kirkkonsa kautta. Koulutus on tarjonnut Kabugholle toimeentulon, ja nyt hänen yrityksensä työllistää 5 henkilöä. Ammattikoulussa opettava Kabugho on innostanut myös muita naisia hakeutumaan miesvoittoiselle alalle. Nyström arvelee, että kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja elämäänsä on keskeistä toivon säilymiseksi.
Toivo kulkee myös toiseen suuntaan. Nyström kertoo, että ilmastonmuutoksen todellisuus huomioidaan nyt Kirkon ulkomaanavussa jokaisella tasolla. Viides sadekausi on epäonnistunut Itä-Afrikassa ja ilmastonmuutos on jo muuttunut uhkakuvasta todellisuudeksi. Elinkeinot tuhoutuvat ja ihmiset liikkuvat.
Samalla tulee selväksi, että ilmastonmuutos vaatii sopeutumista. Kestävien kehitysyhteistyön muotojen kehittäminen, toimeentulo- sekä viljelymahdollisuuksien etsiminen ovat mukana KUAn arkipäivässä. Muutos kohdataan päättäväisesti yhdessä, ja tästä voidaan oppia myös meillä. ”En ole ikinä tavannut niin vahvoja ihmisiä, kuin niillä alueilla, joilla sinnitellään jatkuvasti luonnon ja konfliktien armoilla”, Nyström sanoo.
Tutustu Jonaliese Kabughon tarinaan: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/ajankohtaista/artikkelit/pakolaistaustainen-peltiseppa-joneliese-innostaa-nuoria-naisia-miesvaltaisille-aloille/
Kuva Sumy Sadurni