Sukupolviajattelu & työelämä
Laura Leipakka
Suomen teologiliiton puheenjohtaja
Sanotaan, että uusi sukupolvi haastaa aina vanhan. Tämä aihe on pohdituttanut minua paitsi työssäni myös työyhteisössäni. Olen nimittäin oman työyhteisöni, Suomen ev.lut. kirkon työntekijätilastoissa ikävähemmistössä. Kirkon työntekijöistä yli 50 % on yli 50-vuotiaita eli aivan toista sukupolvea kuin minä ja Y-sukupolvea edustavat (1980–1997-syntyneet) milleniaali-ikätoverini. Fakta pysäytti pohtimaan, miten eri sukupolvien ääni ja kokemus maailmasta näkyy, kuuluu ja vaikuttaa työelämässä.
Milleniaalien suhdetta työelämään on tutkittu viime vuosina kansainvälisesti jonkin verran, mutta sukupolviajattelun tutkiminen ylipäänsä on varsin uutta. Itse näen, että sukupolvien yhtäläisyyksien ja erojen pohtimiselle on tilausta. Eri ikäluokat hahmottavat, kokevat ja määrittelevät maailman eri tavoin ja tällä on vaikutusta myös työelämään. Etenkin milleniaalisukupolvi haastaa tutut työelämän normit ja pakottaa pohtimaan sitä uudella tavalla.
Yleistäen: milleniaalisukupolven työntekijät ovat kunnianhimoisia, mutta eivät välttämättä janoa mammonaa, vaan elämyksiä, vaihtelua ja kehittymismahdollisuuksia. Organisaatiokulttuurin hierarkkisuus ja byrokratian jähmeys koetaan vieraana eikä instituutioihin haluta sitoutua. Tasa-arvo, yhteisöllisyys ja kokeilukulttuuri sekä nopeatempoinen tekemisen meininki innostavat. Työ ei ole milleniaaleille vain työtä, se tuo elämään sisältöä ja on arvokasta itsessään. Työajattomuus, etätyöt, freelancerina työskentely sekä itsensä työllistäminen ovat Y-sukupolven työntekijöille itsestään selviä työn tekemisen tapoja.
Milleniaalien työelämäkäsitys ei ainakaan kirkossa vastaa todellisuutta. Tuskinpa muissakaan vastaavissa organisaatioissa, kuten valtion- tai kunnanhallinnossa. Yritysmaailmassa ja järjestökentällä joustonvaraa on enemmän, jolloin työelämä on muovattavissa milleniaalien toiveisiin ja tarpeisiin sopivammaksi. En sano, että milleniaalien ehdoilla pitäisi alkaa toimia, mutta heitä ja heitä nuorempaa Z-sukupolvea kannattaisi alkaa kuunnella ja heidän ajatuksensa ottaa todesta. He ovat nimittäin suurin työikäisten luokka muutaman vuosikymmenen kuluessa. Maailma (ja työelämä) muuttuu tulevina vuosina nuorimpien sukupolvien mukana, kanssa ja kautta.
Työelämä ei ole pysyväisyyden linnake, vaan elää jatkuvassa muutoksessa ja vuoropuhelussa ympäröivän maailman kanssa. Jokainen sukupolvi on arvokas ja tuo oman lisänsä työelämään. Kaikkien ääntä tarvitaan, mutta tällä hetkellä nuorimpien sukupolvien ääni hukkuu vanhempien äänten alle. Tarvitsemme dialogia, tutkimusta sekä pohdintaa siitä, miten eri sukupolvet toimivat työelämässä ja miten voisimme paremmin tehdä töitä yhdessä, niin että jokaisen sukupolven ääni tulisi kuulluksi. Työelämän tulevaisuus on nuorempien sukupolvien käsissä, siksi heidän ääntään ja ajatuksiaan tarvitaan jo nyt. Tässä keskustelussa teologeilla on paikkansa niin kirkossa kuin sen ulkopuolella.