Laura Leipakka
Suomen teologiliiton puheenjohtaja
laura.leipakka@evl.fi
Asiantuntijuutta oppimassa
Valmistuessani yliopistosta teologian maisteriksi luulin olevani oman alani asiantuntija valmiina hyppäämään työhön kuin työhön asiantuntijaroolissa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen kantapään kautta oppinut, että työelämä on se, joka kasvattaa asiantuntijarooliin. Asiantuntijuus on minulle sama kuin viisaus, se karttuu iän ja kokemuksen myötä. Tietoa voi hankkia kuka tahansa, mutta syvempää ymmärrystä ja osaamista varten tarvitaan elämänkokemusta ja työvuosia. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole itsestäänselvää kaikille.
Teologeja koulutetaan uskonnon asiantuntijoiksi yhteiskuntaan sekä kirkkoon, mutta kaikilla meillä ei ole nykyisillä työmarkkinoilla mahdollisuutta päästä valmistumisen jälkeen kehittymään asiantuntijan tehtäviin. Asiantuntijaksi ei tulla tai synnytä, siihen kasvetaan. Kasvuun tarvitaan aikaa, tilaa ja mahdollisuus toteuttaa omaa osaamistaan käytännössä. Toisin sanoen asiantuntijuuden kehittymiseen tarvitaan töitä sekä työnantajan sitoutumista työntekijään. Kumpikin on valitettavasti katoava luonnonvara työmarkkinoilla, jossa kilpailu korkeakoulutettujen työpaikoista on tällä hetkellä kovaa ja määräaikaiset työsuhteet ennemmin sääntö kuin poikkeus. Asiantuntijuutta ei pääse noin vain oppimaan, jos työllistyminen jo itsessään on haaste.
Asiantuntijuuden kehittymiseen tarvitaan töitä sekä työnantajan sitoutumista työntekijään.
Itse olen, hiukan yllättäen työpaikkojen vaihtuessa, kasvanut asiantuntijaksi vaivihkaa. Työnantajani ovat tehneet asiantuntijuuteni mahdolliseksi ja antaneet minun käyttää sitä. Tästä olen kiitollinen, tiedostan olevani etuoikeutettu. Näin ei pitäisi olla, onhan koulutukseni jo luonut pohjan asiantuntemukselleni, jota nyt työnantajan palveluksessa pääsen kultivoimaan.
Yksilönäkökulmasta asiantuntijuus ja työtehtävissä kehittyminen lisäävät hyvinvointia. Tyytyväinen ja motivoitunut työntekijä hyödyttää koko työyhteisöä ja sitä kautta koko yhteiskuntaa. Mikäli asiantuntijatyön tekemiseen ja asiantuntijaroolissa kasvamiseen ei ole mahdollisuutta, tuhlataan arvokkaita resursseja.
Asiantuntijuuteen pitäisi olla kaikilla korkeakoulutetuilla mahdollisuus, jolloin koulutuksemme palvelisi meitä yksilöinä ja laajemmin yhteiskuntaa. Tätä aihetta Teologiliitto pitää esillä yhdessä Akavan kanssa, jotta korkeakoulutuksen arvo työmarkkinoilla ymmärretään ja opintoihin käytetyille verorahoille saadaan vastinetta niin yhteiskunnan kuin yksilön hyödyksi. Ei ole kenenkään edun mukaista, että yhteiskunnan rahoilla korkeasti koulutetut työkykyiset ihmiset istuvat työttömyyskortistossa tai tekevät koulutustaan vastaamatonta työtä vasten tahtoaan. Asiantuntijaksi kasvaminen on kaikkien etu.