Toivoa löytyy enemmän kirkon ulkopuolelta

Torsti Henttinen, Järjestösihteeri, Kaapatut Lapset ry

Aloittaessani työni Kaapatut Lapset ry:ssä parisen vuotta sitten, kiinnitin huomioni siihen, että toimintasuunnitelman ytimeen oli nostettu sana ”toivo”. Sana vilisi kaikkialla: yhdistyksen neuvontatyötä kutsuttiin Toivon taloksi, yhdistyksen jäsenlehden nimi oli Toivo, se oli keskeisenä osana strategiaa ja löytyi vuosien ajan erilaisista yhteyksistä. Yhdistys juhlisti tänä vuonna 25 vuotta kestänyttä taivaltaan: ”Toivoa ja tukea jo 25 vuotta”.

Teologina toivon nostaminen keskeisesti yhdistyksen toiminnan keskiöön tuntui jotenkin arveluttavalta. Kyseessä on kuitenkin uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys ja omassa ajatusmaailmassani toivo sävähti sanana, jolla on kristillinen arvolataus. Suhteellisen nopeasti sanaan kuitenkin tottui uudessa ympäristössä. Täytyyhän sitä nykyaikana yhdistyksenkin kehittää brändiään jonkin ympärille.

Aika ajoin omista kokemuksista nouseva arvolataus toivolle on kuitenkin nostanut päätään. Tein siis pienen kokeilun ja hain toivoa parilla eri internetin hakukoneella. Tulokset yllättivät: toivoa ei löydy kirkosta! Selasin pari ensimmäistä sivua hakutuloksia. Toivolla rakennetaan rakennuksia, siitä löytyy Wikipedian artikkeli nimenä ja tunteena sekä siellä voi käydä lounaalla. Myös erilaiset yhdistykset ovat ottaneet sanan omakseen. Toivolla saa tukea erilaisiin sairauksiin, addiktioihin ja ympäristöahdistukseenkin löytyy toivoa. Kaapattujen lasten nettisivut eivät tulleet vastaan, joten lieneekö aika pohtia hakukoneoptimointia.

Kristillinen toivo ei siis noussut hakutuloksissa juurikaan esiin, vaikka suurin hakukone sitä osasikin ehdottaa aiheeseen liittyvänä hakuna. Pelkällä toivolla kristillisyyden ensimmäinen häivähdys löytyi aihepiirin virsistä. Seuraavaan kristilliseen viittaukseen asti en päässyt, sillä tuloksiin alkoi tupsahdella oluita, jotka harhauttivat minut pois tiedon haun lähteiltä.

Näyttää siis siltä, että omat oletukseni ja taustani olivat pettäneet minut. Toivoa löytyy enemmän muualta kuin kirkosta. Sitä on brändätty niin markkinalähtöisesti kuin voittoa tavoittelemattomien tahojen tarpeisiin. Nykyisessä maailmassa hakutulosten ensimmäinen sivu näyttäytyy usein totuutena. Olenkin kuullut sanottavan, että jos ei pääse hakukoneen ensimmäiselle tulossivulle, on se melkein sama kuin tietoa ei olisi olemassakaan.  Toivo vaikuttaa olevan erittäin kilpailtu brändi, jolle on käyttäjiä.

Myönnän tunteneeni piston siitä, etteivät Kaapattujen Lasten nettisivut tulleet vastaan. Aloin miettimään jo hakukoneystävällisten sisältöjen tuottamista nettisivuille, jotka vilisisivät avainsanoja ja nostaisivat meidät hakukoneen ensimmäiselle sivulle, kun ihmiset hakevat toivoa. Sitten tajusin, ettei se ole kovinkaan tärkeää. Toivo on tuskin hakusana, jota käytetään, kun etsitään apua lapsikaappausasioihin. Tärkeintä on, että otettuaan yhteyttä meihin ihmiset muistavat, että vaikeassakin tilanteessa on toivoa.