Satu Saarinen
Kirkkoherra, Oulun tuomiokirkkoseurakunta
Kuvat: Elias Mäenpää
Mikä olisikaan luontevampi paikka Suvivirren sunnuntain messulle kuin puisto? Oulussa tämä teemamessu toteutettiin viime keväänä striimattuna puistopalveluksena, pienen pyhiinvaelluksen hengessä.
Poikkeusaika on paitsi pakottanut, myös mahdollistanut uudenlaisten jumalanpalvelusten ideoinnin ja toteutuksen. Oulussa on ollut perinteenä järjestää Suvivirren sunnuntaina yhteinen, suuri messu kaupunkitilassa. Messuun on kokoontunut vuosittain noin 700 osallistujaa. On ollut vaikuttavaa jakaa ehtoollista sadoille ihmisille keskellä kävelykatu Rotuaarin asfalttirakennelmaa, virren soidessa rakennetussa kaupunkimaisemassa! Koronakeväänä, jolloin yhteiseen jumalanpalvelukseen ei voinut kokoontua, toteutimme jumalanpalveluksen striimattuna ja tällä kertaa rakennetun kaupunkitilan sijaan puistossa.
Pieni pyhiinvaellus
Johtavana ajatuksena oli matkalla ja liikkeellä olo, pyhiinvaellus. Siksi jumalanpalvelus kuvattiin käsivarakameralla ja vakauttimella. Pysähdyksissä ja paikallaan oltiin käytännössä vain virsien ja uskontunnustuksen aikana.
Kirkon kuoriosassa lauletun alkuvirren ja alkusiunauksen jälkeen liturgi lähti liikkeelle, kulkien keskikäytävää pitkin kohti kirkon ulko-ovea. Matkalla kohdattiin kanttorit, jotka virittivät virren. Sen askelissa kuljettiin läheiseen Ainolan puistoon.
Jumalanpalvelus taltioitiin etukäteen. Silti se otettiin niin sanotusti ”yhdellä otolla”, jolloin tunnelma saatiin mahdollisimman livenomaiseksi. Taltiointi tehtiin varhaisena aamuna. Liikkeellä puistossa oli kuvausväen lisäksi lenkkeilijöitä ja kävelijöitä, heidän vilahtaminen kuvissa oli luontevaa.
Etapit ja pysähdykset
Jumalanpalvelus oli käsikirjoitettu etappien mukaan. Etukäteen käytiin katsomassa reitti ja pohdittiin kuvakulmia. Jumalanpalvelusta toimittavaa väkeä liittyi mukaan puiston eri kohdista: sillankupeesta, patsaan juurelta, kohisevan kosken rantamilta. Tekstinluku, rukoukset ja saarna toteutuivat liikkeessä, verkkaisessa ja luonnollisessa kävelytahdissa. Pieniä pysähdyspaikkoja tarjosivat Ainolan puiston sillat, vesistöt ja muu miljöö. Uskontunnustusta varten löysimme jykevän, vanhan kuusen. Sille jäi työntekijäjoukossamme edelleen käytössä oleva lempinimi ”uskontunnustuspuu”. Kuvituskuvina käytettiin samana aamuna kuvattua materiaalia kevääseen heräävästä puistosta.
Ajallisesti pisin yksittäinen osuus jumalanpalveluksessa oli saarna. Se toteutettiin keskustelusaarnana yhdessä Tansaniassa työskennelleen Mikko Pyhtilän kanssa. Keskustelusaarna käveleskellen tuntui toimittajista itsestäänkin rennolta ja sopivasti hetkessä elävältä. Etukäteen oli toki sovittu aiheet, joista keskusteltiin, mutta kirjoitettua puhetta ei tätä saarnaa varten ollut. Saarnan teemat liikkuivat sekä pyhän aiheessa, suvivirren sunnuntaissa, että saarnaajien omissa kokemuksissa: puhtaan veden, luonnonsuojelun ja luomakunnan kunnioittamisen näkökulmat olivat puistossa kuin tarjottimella!
Kaikki tiet vievät perille
Jumalanpalvelus toteutui koronarajoitusten vuoksi ilman paikalla osallistuvaa seurakuntaa. Kulkueena puiston läpi liikkuvaa palvelusta olisikin mahdoton toteuttaa satapäisen seurakunnan kanssa tällaisenaan. Kuitenkin tämä striimattu kokemus antoi meille oululaisille idean sitä hetkeä varten, kun saamme jälleen kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen: Puistopalvelus toteutetaan heti, kun se on mahdollista!
Ainolan puistossa sattuu sijaitsemaan kesäteatteri, joka antaa loistavat puitteet messulle. Olemme joka tapauksessa joka vuosi lähteneet Rotuaarilla toteutettavaan messuun toimittajien kanssa kulkueena kirkolta, joten tätä aiomme vaalia jatkossakin. Ajatus on kutsua seurakuntalaisia puistoon tehdyn rukouspolun kautta jumalanpalveluspaikkaan. Jokainen voi tulla polkua pitkin perille, jossa yhteinen juhla alkaa. Prosessio lähtee alttarilta ulos, liturgi kantaa kalkkia. Kulkueessa on mukana kuorolaisia, jotka laulavat yhteisesti sovittua alkuvirttä. Samaa virttä laulaa se seurakunta, joka on kokoontunut jumalanpalvelukseen. Kun kulkue on perillä, messu alkaa. Toivottavasti se jo tänä syksynä voisi olla Ainolan puistossa, yhdessä!
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan puistopalveluksen Suvivirren sunnuntaina kuvasi Elias Mäenpää, ohjasi Ilmari Mäenpää ja se tuotettiin yhteistyössä Virtuaalikirkon kanssa.