Ilari Huhtasalo, Asiantuntija, AKI-liitot
Riikka Porkola työskentelee ulkosuomalaistyön asiantuntijana kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla. Hänen työhönsä kuuluu koordinoida suomenkielistä seurakuntatyötä maailmalla. Ulkosuomalaistyötä tehdään lähes 40 maassa. Kirkossa Porkola tunnetaan lisäksi Inkerin kirkon tuntijana. Hän julkaisi syksyllä 2021 kymmenien Venäjällä ja Suomessa tehtyjen haastattelujen pohjalta kattavan tutkimuksensa Karjalasta Siperiaan – Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä 2010–2020. Selvitys kuvaa suomalaisten ja kansainvälisiä yhteyksiä Venäjällä tehtävään lähetystyöhön sekä uskonnollista toimintaympäristöä Venäjällä, jossa Inkerin kirkko toimii.
Globaali koronakriisi sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat näkyneet Porkolan työpöydällä. Pandemia, matkustusrajoitukset sekä sota lisäävät yhteisöjen merkitystä ulkosuomalaisille. Porkolan tehtävänkuvaan kuuluu myös yhteydenpitoa Venäjän ja Itä-Euroopan vähemmistökirkkoihin. Matkustaminen Venäjälle on kuitenkin sodan alettua ollut jäissä. Tehtävän hoitoon vaikuttavat myös Venäjän ortodoksiseen kirkkoon jäädytetyt ekumeeniset suhteet.
Porkola kertoo 24.2.2022 alkaneen Venäjän hyökkäyksen järkyttäneen syvästi. Tilanne on ollut Porkolalle vastoinkäyminen myös henkilökohtaisesti. Ukrainaan ja Venäjälle suunnitellut matkat piti perua, yhteydenpito eristäytyvällä Venäjällä asuviin tuttaviin vaikeutui. ”Tuttavapiirissäni Venäjällä ei kannateta sotaa, vaan rukoillaan rauhan puolesta”, Porkola kertoo.
Voidaanko kokonaista kansallisuutta jättää rukouksen ulkopuolelle?
Pian tulivat yhteydenotot seurakunnista: voiko Venäjän inkeriläisiin ystävyysseurakuntiin pitää yhteyttä? Porkola on vastannut kysymykseen aina myönteisesti: Inkerin kirkon seurakuntiin voi pitää yhteyttä Suomesta käsin viestien, puhelimen ja etäyhteyksien avulla. Jumalanpalveluksissa voidaan rukoilla Inkerin kirkon seurakuntien puolesta. ”Inkerin kirkko rukoilee rauhan ja sodan loppumisen puolesta”, Porkola sanoo.
Porkola kuvaa vähemmistökirkkojen asemaa Venäjällä vaikeaksi. Pelko rintamalle lähettämisestä on arkea. Porkola kertoo, että Venäjällä infrastruktuuri sekä elinolosuhteet ylipäätään ovat heikentyneet viime vuosina. Maa on sulkeutunut kohti diktatuuria ja viimeisen vuoden aikana eristäytynyt kokonaan lännestä.
”Lännessä ei aina muisteta, ettei venäjällä ole kokemusta demokratiasta tai ihmisoikeuksista. Venäjällä on kokemuksia pelosta ja väkivallasta.” Venäjälle jäävien tilanne heikkenee, eikä lähtijöilläkään ole helppoa. Turvapaikkapäätöksen saaminen kohdemaassa on usein vaikeaa, mikä taas altistaa jotkut esimerkiksi ihmiskaupan uhreiksi.
Kirkon tulee käyttää ääntänsä rauhan puolesta
Taustaltaan Porkola on venäjän kielen ja kirjallisuuden maisteri. Vapaa-aikanaan hän harrastaa slaavilaista kirjallisuutta. Osaaminen on ollut hyödyksi ja vienyt Porkolaa venäläistyön verkostojen sekä viranomaisyhteistyön tilaisuuksiin. Porkola on osallistunut seurakunnille järjestetyn humanitaarisen avun ja kriisiavun järjestelyihin. Ikkuna venäjänkielistä työtä tekevien tahojen keskusteluihin ja tilaisuudet vaihtaa tietotaitoa ovat olleet kriisiaikana arvokkaita.
Erityisesti Porkola mainitsee venäjänkielisen hengellisen työn ekumeenisen verkoston, jossa on seurattu venäjänkielisten yhteisöjen tilannetta. Verkostossa kannetaan huolta polarisaatiosta sotaan eri tavoin suhtautuvien välillä.
Porkola kiinnittää huomiota suomalaisessa julkisessa keskustelussa ilmenneisiin yrityksiin luoda viholliskuvia. ”Olen surullinen, jos se estää seurakunnissa ihmisten vastaanottamisen. Kyllähän kirkko kuuluu kaikille.” Porkola uskoo, ettei viholliskuvien rakentaminen vahvista turvallisuutta tai rakenna yhtenäisyyttä. ”Olen halunnut puhua siitä, ettei kirkossa syrjittäisi ketään”, Porkola sanoo. Lapset oppivat kielenkäyttöä kotona. Vanhempien tulee kantaa vastuuta omasta kielenkäytöstään, jotteivät opettaisi lapsiaan kiusaamaan. ”Eniten kärsivät lapset ja nuoret, jotka kohtaavat koulussa nimittelyä.”
Porkola pitää tärkeänä, että kirkko, jolla on suurena toimijana todellista vaikutusvaltaa, ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Tarvitaan lisäksi toivon vahvistamista. ”Missioni on rakentaa rauhaa kansalais- tasolla. Jakaa tietoa ihmisille venäläisestä yhteiskunnasta ja sen historiasta”, Porkola sanoo.
Tuhannen taalan paikka seurakunnille
Porkola on tutkinut gradussaan kirkon venäjänkielisen työn merkitystä maahanmuuttajien kotoutumiselle. Porkolan graduaan varten tekemissä haastatteluissa nousi esiin haastateltujen jaettu kokemus kirkosta turvallisena kohtaamispaikkana. Vaikka moni haastatelluista oli kohdannut syrjintää työpaikalla tai julkisissa tiloissa, kirkko koettiin turvallisena ympäristönä. ”Tässä on tuhannen taalan paikka kirkolle. Moni muuttaja tulee hengellisistä taustoista ja on samanlainen hengellinen etsijä kuin suomalainenkin”, Porkola sanoo. Tulijoiden asenne on usein ekumeeninen: voidaan käydä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa sekä luterilaisen kirkon harrastuspiireissä. ”Tulijat ovat kiinnostuneita enemmistökirkosta”, Porkola sanoo. ”Kirkossa on mahdollisuus tutustua myös suomalaiseen kulttuuriin, mielenmaisemaan ja arvoihin, syvemmin kuin monessa muussa harrastustoiminnassa. Sillä on kotouttava vaikutus.”
Venäjänkielisten maahanmuuttajien haaste on löytää suomalaisia ystäviä ja tilaisuuksia jutella kantaväestön kanssa. Venäjänkieliset ovat Suomen suurin vieraskielinen vähemmistö. Äidinkielekseen venäjän ilmoittaa noin 100 000 Suomessa asuvaa, heistä suurin osa pääkaupunkiseudulla.
Porkola kertoo käyneensä venäjänkielisen työn toiminnassa helsinkiläisessä Matteuksen seurakunnassa. Kantaväestöä tapahtumissa ei näy. Kotoutumiselle merkittävä haaste on Porkolan mukaan suomalaisten ystävien sekä suomenkielisten keskustelukumppanien löytäminen. Kävijöitä on viikoittain noin 50. Suurin osa kävijöistä on alkujaan Ukrainasta, Virosta tai muualta entisen Neuvostoliiton alueelta. Heitä yhdistää venäjän kieli.
Porkola arvioi, että Suomeen tulevissa olisi paljon potentiaalisia seurakuntalaisia. Suomalainen kirkkoon kuulumisen tapa on kuitenkin tulijoille vieras. Porkola arvioi, että monikielisille aikuisrippikouluille olisi suuri tarve. Porkola haluaa kannustaa seurakuntia pitämään ovensa auki kaikille. Tärkeintä on avoin asenne. ”Ei tarvita erikoisempaa kielitaitoa, jos asenne on avoin.” Kirkko pystyy tarjoamaan turvallisen tilan. Porkola on käynyt seurakunnissa lukemassa venäjäksi ja ukrainaksi tekstejä ja rukouksia. Hän mainitsee Isä meidän -rukouksen hyvänä, kaikille kristityille yhteisenä rukouksena. Monet maahanmuuttajat ovat tulleet kiittämään, kun olen lukenut rukouksia eri kielillä, joita ei yleensä kuule. ”Rukous kuuluu kaikille”, Porkola sanoo.
Jokaisen vastuulla on edistää rauhaa, demokratiaa ja dialogia.
Päivä, jona sota loppuu
Venäjällä median pääkanavien propagandan mukaan suomalaisista on tullut viholliskansa valmiina sotaan. ”En voi täällä kääntää selkääni ja näyttäytyä vihollisena. Haluan näyttää, että olen edelleen sama tyyppi. Ettei täällä olla käännytty Venäjän kansalaisia vastaan, vaikka emme hyväksykään sen päättäjien toimia.”
Haastattelun lopulla kysyn, miten palaamme normaaliin. ”Sen puolesta rukoilemme, että tulisi päivä, jona sota loppuu.” Porkola huokaa sanoen, ettei se päivä taida olla ihan vielä näköpiirissä. Samaan vanhaan ollaan tuskin palaamassa senkään jälkeen. Porkola arvioi, että Inkerin kirkon kanssa pidetään edelleen yhteyksiä, mutta suhteet Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa tulevat olemaan iso kysymysmerkki.
Porkola ymmärtää, että yliopistot ja muut viralliset tahot ovat katkaisseet yhteydenpidon venäläisiin yhteistyökumppaneihinsa. Samanaikaisesti on kuitenkin Porkolan mukaan tärkeää pitää yhteyttä venäläisiin kavereihin ja vähemmistökirkkoihin. ”Ei suljeta ikkunaa ihmisiltä, jotka tukehtuvat ilman happea vapaasta lännestä. Kukaan ei halua elää diktatuurissa omasta tahdostaan.”
Porkola ajattelee, että rauha syntyy jokaisen toimista. Jokaisen vastuulla on edistää rauhaa, demokratiaa ja dialogia. ”Me suomalaisethan ollaan tässä aika hyviä. Olisiko rauhan ja sovinnon rakentaminen se suomalaisten lahja.” Porkola arvelee, että kirkon työntekijöillä on työkaluja dialogin käymiseksi. Yksi niistä on omien vähemmistöjemme kuuleminen. Se, että tiedämme mitä heille kuuluu. ”Siellä, missä poliitikot sotivat vallasta, on kirkon tehtävä rakentaa rauhaa. Kuulla erilaisten ihmisten tarinoita ja jakaa armoa.”