Liity jäseneksi

Pyhän hipaisemaa

Katja Kangas
Yhteisö- ja kirkkomuusikko, Espoon seurakuntayhtymä

Populaari- ja iskelmämusiikin piirissä esitettävistä kappaleista on löydettävissä hengellisyyttä, joka kirkkoon tuotuna madaltaa kirkkosalin kynnystä. Istuin alas yhteisömuusikko Lissu Eleniuksen kanssa pohtimaan, miten yhteisesti jaettu musiikki palvelee hengellisesti ja tarjoaa kuulijalleen häivähdyksen pyhää.

Vaikka yleisesti puhutaan yhtenäiskulttuurin murentumisesta, niin musiikillisesti suurelle yleisölle tietyt pop-kappaleet tai iskelmämusiikki ovat edelleen yhteistä omaisuutta. Niitä myös osataan laulaa yhdessä. Malmin seurakunnan yhteisömuusikko Lissu Elenius sanoitti ilmiötä kutsumalla sitä musiikilliseksi äidinkieleksi. Äidinkieleen on tunneyhteys, ja se sanoittaa ymmärrettävästi omaa kokemusmaailmaa. Monelle populaari- tai iskelmämusiikki sanoittaa myös hengellisiä asioita ja etsintää. Kielimetaforaa käyttäen voitaisiin puhua kansankirkon kansankielestä.
Yhä harvemmalle uskonnollisella musiikilla on samanlaista merkitystä, eikä se ole välttämättä jättänyt tunnejälkeä elämän eri käännekohdissa. Musiikki on ensisijaisesti tunnekieli, joten osallisuuden kokemus on siinä tärkeää.

”Haluaisin hengittää vierasta ilmaa tänään
Jonka tuoksussa on jonkinlainen luvattu maa
Vaikka mä en sellaiseen usko”

Ihme

Elenius oli toteuttamassa Apulanta-yhtyeen musiikista koostuvaa iltamessua marraskuussa 2022. Toive tällaisesta messusta tuli seurakuntalaisilta, ja se kokosi lopulta Malmin kirkkoon suuren joukon väkeä vauvaperheistä eläkeläisiin. Apulanta on toiminut bändinä jo 30 vuotta, joten sen tuotanto on kulkenut useamman sukupolven matkassa. Messun laulut valittiin tekstit edellä, ja musiikillisesti niitä toteutettiin monipuolisesti. Myös yhteislaulullisuus oli tärkeä kriteeri.

”Paljasta mieli sysimusta
Armahda tuntojeni tuska
Pyydän sinua koskemaan
Omasi antamaan, Jumalan paimen”
Syntisten pelastaja

Apulannan musiikista koostuvia messuja on järjestetty muissakin kaupungeissa. Lisäksi viimeisten vuosikymmenten aikana on ollut tangomessuja, iskelmämessuja tai muiden pop-artistien ohjelmiston ympärille rakennettuja messuja. Populaarimusiikki on tullut myös jäädäkseen kirkollisiin toimituksiin, ja kanttorit saavat käyttää kaiken ammattitaitonsa sovittaessaan mitä moninaisimpia toiveita uruille. Miksi käyttää pop- tai iskelmäkappaleita messukontekstissa tai yleensä kirkkotilanteissa?

Monissa populaarimusiikin sanoituksissa pohditaan hengellisiä asioita sekä ihmiselämän eksistentiaalisia ulottuvuuksia. Kun näitä tekstejä lauletaan kirkkotilassa, niiden näkökulmat laajenevat entisestään. Moni voi myös kokea olevansa tervetullut; minunkin musiikkimakuni ja todellisuuteni mahtuu kirkon katon alle. Ja mikä tärkeintä, Pyhä hipaisee siten, että jo yksi messukäynti voi jättää syvän jäljen, joka kantaa. Tällaista palautetta Eleniuskin sai Apulanta-messun jälkeen.

”Täs on kyse siitä
Kuinka pelastetaan sielu
Kun ulkokultaisuuden alla
Aukee synkkä nielu jolta
Ei selviä itsestään
Ihan antamalla olla vaan
Se hiljalleen kuihduttaa
Enemmän kuin mitään muuta
On syitä olla kiitollinen”
Paju

Vastakkainasettelun aika on ohi

Olemme Eleniuksen kanssa kokeneet, että vastakkainasettelun aika on ohi. Kirkkoon tarvitaan edelleen suuria kirkkomusiikkiteoksia ja virsi-iltamia. Sekä niiden rinnalle musiikkia ja tilaisuuksia, jotka avaavat uudenlaisia ovia ja maisemia. Kaikilla ei ole kulttuurista taustaa klassiseen kirkkomusiikkiin tai virsien moninaisuuteen. Mutta jotain Jumalasta, oman uskon pohtimisesta ja arvomaailmasta voi avata myös se musiikki, jota ovat tehneet ihan tavalliset ihmiset tavallisille ihmisille; Junnu Vainiosta Juice Leskiseen.

”Mä tunnen et joskus mut valtaa toinen henki
Jonkinlainen tietoisuus
Sen ääni kuiskaa toisen maailman kieltä
Sen hengen vallan tunnustan”
Toinen henki

Populaarimusiikista harvoin löytyy suoraan viittauksia Raamattuun tai Jeesukseen. Jumalasta puhutaan useammin. Tai sellaisesta epämääräisestä kaipuusta ja ahdistuksesta, joka punoutuu hiljaiseksi rukoukseksi tai joksikin, mitä voisi kuvata taivaskaipuuksi; luottamuksen toiveeksi. Uskontoja suomitaan populaarimusiikissa joskus kovin ottein. Kultaiset vasikat ja fariseukset saavat kaatua, ja instituutioita soimataan, kuten rock-kulttuuriin kuuluu. Mutta sitä, mikä meissä on inhimillisintä etsintää ja nöyryyttä, löytyy pop- ja iskelmämusiikista siinä missä varsinaisesta hengellisestäkin musiikista.

”Tikuista ja sinitarrasta
Koitin tehdä Jeesuksen
Piiskaamalla sain sen liikkumaan
Mutta henkiin saanut en”
9 väärää kättä

Musiikin avulla voi rakentaa sillan

Elenius on johtanut Malmin seurakunnassa pian kuusi vuotta kuoroa nimeltään Malmin enkelit. Kuoron perustajaparina toimi silloinen ostaripappi Meri Ala-Kokko. Malmin enkeleiden ohjelmisto koostuu pääosin täysin pop- ja iskelmämusiikista. Keikkoja tehdään niin paikallisten toimijoiden tilaisuuksissa, ostarilla, kapakoissa kuin kirkossakin. Kaikissa valituissa lauluissa on kuitenkin hipaisu Pyhää; ne sanoittavat jotenkin sitä kaipausta, mikä ihmisellä on suurempaan. Tai kutsuvat yhteyteen ja hyväntekemiseen. Pop- ja rockartisteilta, kuten mm. Chisu, Jenni Vartiainen, Antti Tuisku, Juice Leskinen, Jouni Hynynen tai Mariska, löytyy ”nykyajan virsiksi” sopivia kappaleita. Osa niistä onkin jo päätynyt mm. Punaiseen veisukirjaan. Vanhemmasta iskelmäohjelmistosta tunnettuja ovat mm. Myrskyn jälkeen, Anna mulle tähtitaivas, Katson sineen taivaan, Väliaikainen ja Satumaa, joista viimeisin oli ehdolla virsikirjan lisäosaan.

Kirkon strategiassa puhutaan yhä enemmän jalkautumisesta. Paitsi että populaarimusiikkia voidaan valjastaa mm. messuelämään, liike toimii myös toiseen suuntaan. Lauluilla, jotka ovat suurelle yleisölle tuttuja, on mahdollista saada tunneyhteys ja yhteisöllisyyden kokemus kirkon seinien ulkopuolella. Kirkon musiikkiryhmät voivat jalkautua arjen keskelle musiikilla, joka on tuttua ja yhteistä. Se edellyttää uskallusta antaa mahdollisuus kohtaamiselle ilman raja-aitoja. Elenius on kokenut työssään, että parhaimmillaan tutun musiikin avulla voi rakentaa sillan – ja sillä sillalla saattaa tulla puheeksi joskus myös taivasasiat. Mutta ilman etukäteisagendaa, samalta tasolta.

”Kaikki loputon kauneus
kaikki järjettömyys
kaikki ruoskivat toiveet
kaikki päättämättömyys

ovat lopulta tarkoituksen palasia
osa arvoitusta –
valot pimeyksien reunoilla”
Valot pimeyksien reunoilla

Eleniuksen kanssa käymämme keskustelu päättyi yhteiseen havaintoon, että kasvamassa on uusi, nuori kanttorisukupolvi, jossa on musiikillisesti laaja-alaisia ja taitavia ammattimuusikoita. Heille ei ole enää olemassa samanlaisia musiikillisia raja-aitoja kuin kenties aiemmin, vaan vapaus määrittelee tekemistä. Iloitsimme yhdessä tästä näkymästä. Uudet sukupolvet luovat uudenlaista kirkon todellisuutta, tämän päivän todellisuutta. Ja merkityksellisyys, osallisuus, yhteisöllisyys, ne kantavat kirkkoamme sukupolvesta toiseen. Niin, ja se Pyhän hipaisu.

”Matkalla on tarkoitus, sano itselles uudestaan
Pidä elossa aikomus uskoon”
Väsynyt – ei onnellinen

Sitaatit ovat kirjoittajan valitsemia Apulanta-yhtyeen lyriikoista.