Janne Keränen
Pappisliiton puheenjohtaja
janne.keranen@suomenlahetysseura.fi
Kenen kanssa, mihin suuntaan?
Ammattiyhdistyksessä katsotaan yhtä aikaa lähelle ja kauas.
Lähelle katsotaan, sillä liiton arkityötä on auttaa jäseniä työpaikkojen erilaisissa ongelmatilanteissa. Tätä tehdään toimistolla ja paikallisesti luottamusmiesten kautta. Liitto auttaa jäseniään melkein päivittäin esimerkiksi työtehtävistä, palkasta, työajasta, vaativuusarvioinneista, vapaapäivistä ja muista työsuhteen ehtojen tulkinnoista syntyneissä erimielisyyksissä. Näiltä kiistoilta ei olla turvassa, vaikka ollaankin kirkon tai kristillisen järjestön palveluksessa.
Samalla on katsottava kauemmas. Evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuudenkuvia on luettavissa tuoreesta kirkon nelivuotiskertomuksesta. Sen tarjoamia näkymiä ei pappien yhdistys voi jättää huomioimatta.
Nelivuotiskertomuksen mukaan kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan. Tästä seuraa suoraan, että seurakuntien taloustilanne vaikeutuu. Samoin käy niille järjestöille, jotka saavat rahoitusta kirkolta ja seurakunnilta. Kun työnantajan talous heikkenee, työntekijöiden määrä vähenee. Tämä ei koske vain pappeja vaan yhtä lailla kaikkia kirkon sektorin työntekijäryhmiä. Tällaiseen tulevaisuuteen on myös Pappisliiton varauduttava.
Neuvonta, palvelut ja työehtosopimusneuvottelut ovat ammattiyhdistystoiminnan keskeistä ydintä.
Yksi varautumisen askel otettiin alkuvuodesta, kun AKI-liittojen yhteinen valtuusto päätettiin jättää tämän vaalikauden jälkeen historiaan. Sen tilalle tulee pienempi toimielin, liittokokous. Tarkoitus on säästää rahaa ja muita resursseja, jotta liitoilla on varaa tarjota jäsenilleen näiden tarvitsemia palveluita myös tulevaisuudessa. Pidän ratkaisua oikeana: neuvonta, palvelut ja työehtosopimusneuvottelut ovat ammattiyhdistystoiminnan keskeistä ydintä. Ilman niitä liiton jäsenyydestä ei ole juuri hyötyä.
Lisää askeleita tulee otettavaksi, kun Pappisliiton on AKI-liittojen ratkaisun myötä pohdittava omaa hallintorakennettaan ja kulttuuriaan. Tämän prosessin yhteydessä tulee pohdittavaksi monta liiton tulevaisuuteen olennaisesti liittyvää kysymystä. Esimerkiksi: millä tavoin liiton jäsenten näkemykset tulevat mahdollisimman laajasti huomioiduiksi liiton päätöksenteossa? Miten kuullaan yhtäläisesti eri puolella Suomea asuvien, eri ammattiryhmien ja eri työmarkkina-asemassa olevien pappien tarpeita? Millä tavoin liitto voisi vahvistaa papiston yhtenäisyyttä ja keskinäistä solidaarisuutta ammatillisissa asioissa, vaikka olemmekin usein erimielisiä monissa muissa asioissa? Miten voimme pappien yhteisönä rakentaa kirkon tulevaisuutta ja etsiä ratkaisuja sen haasteisiin? Ja teemmekö tämän kaiken yksin vai etsisimmekö lisää yhteistyötä muiden työntekijäryhmien kanssa?
Näitä kysymyksiä Pappisliitossa kysytään tänä keväänä.