Liity jäseneksi

Pappisliiton puheenjohtajalta: Kirkon työaikamallin on oltava joustava

Janne Keränen
Pappisliiton puheenjohtaja
janne.keranen@suomenlahetysseura.fi

Kirkossa on totuttu tekemään hengellistä työtä ilman työaikaa. Uuden työaikalain myötä asia saattaa muuttua. Keväällä julkisuudessa on seurattu Aluehallintoviraston ja helsinkiläisen seurakunnan erimielisyyttä työaikalain soveltamisesta seurakuntatyössä. Näyttää siltä, että ratkaisu haetaan tuomioistuimesta.

Kirkon hengellistä työtä varten kehitettiin aikanaan moduulityöaikamalli. Kokemukset siitä jakavat mielipiteitä. Mallin hyödyt olivat, että työmäärää voi tasata yli ajan ja työtehtävien jakaminen on tasaista. Toisaalta se edellyttää paljon suunnittelua ja seurantaa, mikä kuormittaa erityisesti esihenkilöitä. Mallia kokeilleista seurakunnista osa on luopunut sen käytöstä. Hyötyjen on koettu jäävän haittoja pienemmiksi. Moni suhtautuu työaikaan kielteisesti juuri moduulityöaikamallista saatujen huonojen kokemusten tähden.

Uuden työaikalain myötä moduulityöajalle on vaihtoehto, joka voisi sopia seurakuntatyöhön varsin hyvin: joustotyöaika.

Joustotyöajan idea on helpottaa työaikalain soveltamista sellaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa suurin osa työtehtävistä koostuu ajasta ja paikasta riippumattomasta työstä. Sitä voidaan soveltaa, jos työntekijä voi enimmäkseen itse valita, milloin ja missä hän työskentelee.

Työnantaja saa joustotyöajassakin määrätä työntekijälle työtehtäviä. Näiden tehtävien osuuden täytyy kuitenkin jäädä alle puoleen kokonaistyöajasta.

Malli tarjoaa työntekijälle sekä joustoa että suojaa kohtuuttomalta työmäärältä. Mallissa on keskimääräinen viikkotyöaika, jota ei saa ylittää. Tämä keskiarvo lasketaan neljän kuukauden ajanjaksolta. Leirityökään ei olisi ongelma. Työaikalaki sallii poikkeukset leiritoiminnan osalta, jos asiasta sovitaan virkaehtosopimuksessa.

Työajan hyödyt ovat selkeät. Työntekijä tietää, milloin hän on työssä ja milloin ei. Työntekijä tietää, mikä määrä työtä riittää. Työnantajaa työaika auttaa työn tavoitteiden ja toimenpiteiden priorisoinnissa.

Papiston mielipiteet työajasta ovat kaksijakoiset. Yhtäältä säännöllistä työaikaa vieroksutaan. On totta, että säännöllinen ”toimistotyöaika” ei soveltuisi seurakuntatyöhön kovin hyvin.

Toisaalta papit kaipaavat esimerkiksi arkipyhä- ja ylityökorvauksia. On selvää, että papit työskentelevät usein silloin, kun ihmisillä on vapaa-aikaa. Silti ilta-, arkipyhä- ja viikonlopputyön määrä tulisi olla kohtuullinen. Koetaan epäkohtana, että mikään määrä päivittäisiä tai viikoittaisia tunteja ei oikeuta korvaukseen.

Joustava, kevyt ja helposti seurattava työaikamalli voisi olla väline, jonka avulla kirkon palvelijoiden työmäärä säilyy inhimillisen kokoisena.