Laura Leipakka, Suomen teologiliiton puheenjohtaja
laura.leipakka@evl.fi
Helmikuun lopulla suuri osa maailmaa yhdistyi yhdeksi rintamaksi ja tuomitsi yksiselitteisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Niin järjestöt, valtiot, kirkot kuin yksittäiset kansalaiset tarttuivat toimeen auttaakseen sotatilanteeseen joutuneita ukrainalaisia. Maalis-huhtikuussa kunta-alan työehtosopimuksen sovittelutulos oli vieläkin löytämättä, mikä johti hoitoalan työntekijöiden lakkoon. Toimenpide toi kunta-alan työntekijät sekä monet kansalaiset yhteen vaatimaan yhdessä hoitajien kanssa heidän toivomiaan palkankorotuksia.
Näissä molemmissa tapauksissa kyse on solidaarisuudesta. Se on voima, joka saa ihmiset tulemaan yhteen ja tukemaan toinen toisiaan. Wikipedia määrittelee solidaarisuuden olevan ”yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa jopa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.” Solidaarisuudessa on loppupelissä siis kyse vertaistuesta ja samassa veneessä olemisesta. Se, kenet tai ketkä me koemme tärkeiksi istumaan viereemme veneen penkille ja navigoimaan maailman myrskyisillä vesillä kanssamme, riippuu katsantokannasta ja olosuhteista.
Ammattiyhdistysliikkeen ytimessä on solidaarisuus. Tavoittelemme yhteen tulemisella yhteistä hyvää ja yhteisiä etua mahdollisimman monelle työntekijälle. Ammattiliittojen jäsenjoukko on monenkirjava, mutta suuremmassa kuvassa olemme kaikki samassa veneessä työntekijöinä. Akava on ammattiliittojen yhteenliittymä ja sellaisenaan monen tuhannen palkansaajan solidaarisuusliike. Vai onko? Mistä kaikesta olemme valmiit luopumaan toisten hyväksi, kun tavoitellaan muiden kuin oman liittomme jäsenten etua? Yhteinen etu ei aina tule ilmaiseksi, jostain on ehkä oltava valmiita luopumaan. Solidaarisuus saattaa vaatia meiltä uhrauksia. Tulevina vuosina kenties enemmän kuin koskaan.
AKI-liitoissa valmistellaan parhaillaan uutta strategiaa seuraaville viidelle vuodelle. Millaisessa maailmassa elämme seuraavan puolivuosikymmentä? Mitkä tekijät vaikuttavat työmarkkinoihin, työn tekemiseen ja yhteiskuntaan? Näihin kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia. Emme elä tyhjiössä, vaan olemme riippuvaisia niin maailman tapahtumista kuin toinen toisistamme. Globaali digiteknologia, ilmastonmuutos, pandemia… Kaikilla näillä on vaikutusta AKI-liittojen strategiaan. Ja siksi solidaarisuutta tarvitaan. Yhteistä strategista näkyä edistää asioita, jotta liittojemme jäsenten etu ja hyvinvointi voisivat toteutua parhaalla mahdollisella tavalla myös tulevina vuosina.