Ismo Savimäki, Kanttori, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta
Missä ja milloin olet oppinut osaamasi virret? Kysyn tätä usein laulutilaisuuksissa eri ikäisiltä. Vastaus on aina sama: koulussa. Aktiivisin kirkkokansa oppii virsiä yhä jumalanpalveluksissa ja radion hartausohjelmista, mutta suurelle enemmistölle ns. tutut virret ovat virsiä, joita on laulettu koulujen aamuhartauksissa, koulukirkoissa ja joskus myös koulukinkereillä.
Nykyaikuisten virsituntemus on siis enimmäkseen perua koulujen opetussuunnitelmista ja käytännöistä vuosikymmenten takaa. Todennäköisesti syy-seuraussuhde jatkuu yhä: koulujen nykyinen virsiopetus pohjustaa tulevien vuosikymmenten veisuutaitoa. Vuoden 2050 nelikymppiset osaavat ne virret, jotka he oppivat alakouluissaan nyt. Mitä ne ovat? Mitä virsiä voidaan käyttää tulevien vuosikymmenten kastejuhlissa, vihkimisissä ja hautajaisissa, jos halutaan, ettei virsi jää kanttorin soololauluksi?
Saako virsiä vielä laulaa koulussa?
Kyselin luokanopettajien Facebook-ryhmässä, mitä virsiä he otaksuvat oppilaansa osaavan. Listasin pohjaoletukseksi kymmenen: 1, 21, 30, 78, 88, 492, 499, 501, 517 ja 571. Kommentteja ehti tulla 26 ennen kuin sain varsinaiseen kysymykseeni ensimmäisen vastauksen. ”Saako virsiä vielä laulaa koulussa?” ”Eikö virsien laulaminen koulussa ole lain vastaista!” ”Virsi on laulettu rukous, rukous on uskonnon harjoittamista, ja uskonnon harjoittaminen on oppitunneilla kiellettyä!” Virsilaulua puolustaviakin puheenvuoroja tuli, mutta selvästi vähemmän.
Oli pakko lähteä penkomaan säädöksiä. Lähtökohta nykyisessä tunnustuksettomassa opetuksessa on, että uskontoon saa perehtyä, mutta sitä ei saa edes uskonnon oppitunneilla harjoittaa. Erikseen on mainittu, että koulun juhlissa saa laulattaa yksittäisen virren. Uskonnollisia tilaisuuksia virsilauluineen yms. saa järjestää oppituntien ulkopuolella, mutta niihin osallistumisen on säilyttävä vapaaehtoisena ja vaihtoehtoinen samankaltainen tilaisuus on mahdollisuuksien mukaan luotava. Lisää luettavaa näistä saa hakusanalla ”Kumppanuuden korit”.
Hämärimmäksi tuntuu jäävän, mikä on opetushallituksen sallimaa ja Kumppanuuden 1. korin mainitsemaa ”virsiin tutustumista” opetuksen puitteissa. Saako lapsia opettaa uskontotunnilla laulamaan virsiä vaiko ei? Kysymys on kirkkomme musiikin tulevaisuuden kannalta tärkeämpi kuin kaikki viime vuosikymmenten messu-uudistukset yhteensä.
Opetushallituksen linjaukset jättävät paljon tulkinnanvaraa
Soitin opetushallituksen asiasta vastaavalle virkamiehelle ja kysyin, miten on: jos lähestymiskulma on esim. kulttuurihistoria tai ihmisen elämänkaari, saavatko lapset osallistua laulamiseen? Vastaus oli varovainen kyllä, ”mutta pitää olla tarkkana”. Viime kädessä koulutuksen paikallinen järjestäjä päättää, millä tavoin virsiin tutustuminen saa käytännössä toteutua. Moni viranomainen päätyy työrauhan säilyttämiseksi kivuttomimpaan ratkaisuun: virsiä ei lauleta.
Facebook-kyselyni synnyttämä keskustelu äityi väliin ärhäkäksikin, mutta sen seasta sain kuitenkin jonkinlaisen kuvan vastaajien koulujen virsirepertuaarista. Olettamani lista kuvasi todellisuutta melko hyvin. Useammankin jatkolistassa toistuivat virret 13, 15, 104, 135 ja 503. Moni oletti, että mitään ei osata; jokunen, että vain 21, 499 ja 571. Todennäköisesti keskusteluun osallistuivat ennen kaikkea virsilaulun kiihkeimmät vastustajat ja puolustajat, joten kovin yleisiä johtopäätöksiä siitä ei voi tehdä. Virsien ystäville lohdullisempaa luettavaa on esim. Tuija Syrjäniemen opinnäytetyö Virsikasvatus alakouluissa vuoden 2014 peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden mukaan (OMK 2019). Tältä kuitenkin näyttää oman kokemukseni pohjalta:
- Muita kuin lasten ja nuorten virsiä opitaan koulussa hyvin vähän.
- Hajonta on hyvin suurta. Jos lapsen opintielle osuu virsilaulua arvostava opettaja, hän saattaa oppia parikin kymmentä virttä, muutoin vain muutaman.
- Opetushallituksen virsilaulua koskevat linjaukset jättävät niin paljon tulkinnanvaraa, että niillä voidaan yhtä hyvin vastustaa kuin puolustaakin virsien laulatusta. Päätösvalta on viime kädessä kunnan opetustoimen päälliköllä ja koulun rehtorilla.
Kehnompikin kristallipallo pystyy näiden perusteella kertomaan aika paljon virsilaulun tulevaisuudesta. Jos mitään ei tehdä ja tilaisuuksiin kuitenkin halutaan tuttuja virsiä, valikoima on kohta aika pieni. Kappeleiden vahtimestarit saattavat piankin saada vakavia yliannostusoireita virsistä 517 ja 30. Joulukirkoissa käytetään kahta virttä ja radiossa soivia joululauluja. Tulevat virren merkkivuodet ovat luonteeltaan muistotilaisuuksia.
Kristallipallosta kuitenkin löytyy säätöruuvi, jolla sen näyttämän kuvan saa muuttumaan – joskin sen vääntäminen vaatii oikeat työkalut sekä paljon työtä ja taitoa. Kun yhtenäiskulttuurin ja opetushallituksen tukea virsiopetukseen ei enää ole, moni on lähtenyt turvaamaan opetuksen jatkuvuutta muulla tavoin: on alettu luoda sopimuksia kunnan opetustoimen kanssa. Jossakin on satsattu virsitapahtumiin, joissa uudet sovitukset tuovat yhteiseen lauluun voimaa ja väriä. Vanhatkin keinot toimivat: monet kanttorit, papit ja nuorisotyöntekijät ovat pitäneet suhteensa kouluihin niin lämpimänä, ettei vakiintuneita päiväavaus- ja koulukirkkokäytäntöjä ole haluttu lähteä ajamaan alas.
Sitkeää työtä virsiopetuksen hyväksi
Jyväskylän kaupungin ja seurakunnan väliseen yhteistyösopimukseen on erikseen kirjattu kanttoreiden virsilaulutunnit 2. ja 3. luokille. Lisäksi kaupungin n. 1 000 nelosluokkalaiselle on vuodesta 2007 lähtien järjestetty johtavan kanttorin Jukka Hassisen ideoima, kanttoreiden ja opettajien toteuttama virsilaulutapahtuma. Kun kaikki nämä on kirjattu opetussuunnitelmaan, polemiikkia ei tule.
Salon kouluissa ehdittiin toteuttaa ennen koronaa Kaisa Suutela-Kuisman ideoima virsikonsertti, johon osallistui yksi koulu kerrallaan. Kanttori Matti Rantatalo sovitti konsertin kymmenen virttä bändille, jokaisen eri tyyliin. Kanttorien ja opettajien vastuulla oli opettaa virret lapsille. Suunnitelmissa on, että konsertti toteutetaan ensi keväästä lähtien vuosittain, joka vuosi eri virsin. Itse toteutin muutaman kerran samantyyppisen yhteislaulukonsertin Hämeenlinnan nelosluokkalaisten ja musiikkiopiston orkesterin kanssa. Ensimmäisen konsertin jälkeen vuonna 2009 kuoroon tuli 75 uutta laulajaa.
Jyväskylän, Salon ja monen muunkin seurakunnan sitkeä ja kekseliäs työ virsiopetuksen hyväksi on hatunnoston arvoinen. Jos virsilaulun asema halutaan turvata koko Suomessa, yksittäisten kanttorien innostus ja taito eivät kuitenkaan riitä. Tässäpä oma ehdotukseni yhteiseksi suunnaksi:
- Opetushallituksen kanssa neuvotellaan ohjeistuksen täsmentämisestä. Tavoitteena on muotoilu, josta selviää yksiselitteisesti, että virsiin tutustuminen voi olla myös virren opettelua.
- Luodaan 20–30 virren (päivittyvä) lista, jonka perusteena ovat kulttuurihistoria ja ihmisen elämänkaari. Virret sisällytetään alakoulun opetussuunnitelmaan.
- Kanttorit ottavat päävastuun virsien opetuksesta. Innostaviin opetusmenetelmiin ja monipuolisten sovitusten luomiseen aletaan perehdyttää sekä kanttoreiden perusopinnoissa että täydennyskoulutuksessa.
- Synnytetään soitinyhtyeitä ja bändejä, jotka kokonaiskirkon kustantamana kiertävät säestämässä seurakuntien ja koulujen virsitapahtumia.
Vuonna 2024 vietetään luterilaisen virsikirjan 500-vuotisjuhlia. Olisiko joku noista oiva synttärilahja?