Kartalla
Hanna Mithiku
Asiantuntija, Rauhankasvatusinstituutti
Urasuunnittelu, urapolku ja ammatin valinta ovat sanoja, jotka eivät oikein ole kuuluneet sanavarastooni. Ensimmäiset ystäväkirjoihin kirjoittamani haaveammatit olivat hävittäjälentäjä ja ruumisauton kuski. Sitä ennen olin ehtinyt haaveilla jo mäkihyppääjän ja Ruotsin prinssin urasta. Urapolkuni on ollut niin mutkitteleva, ettei sitä ehkä voi kutsua edes poluksi. Ehkä parempi olisi puhua matkasta, jota olen tehnyt pitkin piennarta, peltoja ja välillä valtameriä.
CV:stäni löytyvät merkinnät niin töistä ravintolassa, kouluissa, seurakunnassa, Trainers Housella, Kirkon ulkomaanavussa, Vasemmistoliitossa kuin useammassa järjestössä. Ammatinvalinnan suhteen mielessäni oli lukion jälkeen kaksi ammattia, joihin en ainakaan haluaisi: opettaja ja pappi. Mieluiten olisin halunnut olla ”sellainen tyyppi, joka seisoo ison maailmankartan edessä ja puhuu suuria asioita oikeudenmukaisuudesta ja paremmasta maailmasta” – en vain tiennyt, mikä ammatti se olisi.
Lukion jälkeen vietin muutaman välivuoden ja niiden jälkeen vielä pari hällä väliä -vuotta. Tein sekalaisia töitä ja matkustin pitkin maailmaa. Pääsin opiskelemaan matematiikkaa, mutta opettajan sijaisuudet veivät aikani ja lopulta opintopisteitä kertyi nolla. Aloitin opinnot teologisessa tiedekunnassa vuonna 2006. Olin uskollinen ammattivalinnalleni, valitsin teologisessa tiedekunnassa sen kolmannen linjan, jolta ei valmistuttu papiksi tai opettajaksi. Tasaisesti epäpätevä kaikille aloille – niin kutsuin omaa opintolinjaani.
Valmistumiseni kesti 12 vuotta. Tein opinnoistani reilut 200 opintopistettä kahtena ensimmäisenä vuonna. Kolmantena vuonna lähdin vaihtoon Tansaniaan. Viimeiset yhdeksän vuotta opinnoistani viimeistelin gradua. Gradun viimeistelyn ohella lähdin mukaan kirkkopolitiikkaan, mitä kautta päädyin mukaan myös puoluepolitiikkaan, toimin Helsingin Vasemmiston puheenjohtajana, päädyin Helsingin seudun liikenteen hallitukseen ja lopulta kirkolliskokoukseen.
Välillä kadehdin ihmisiä, joilla on mielessään selkeä päämäärä ja reitti mietitty ennalta. Toisaalta olen etuoikeutettu siinä, että olen saanut kokeilla, etsiä ja kiertää omia reittejäni. Huonon suuntavaistoni tuntien todennäköisesti löydän paremmin perille, kun määränpää ei ole liian tarkasti ennalta päätetty. Määränpään etsimistä on ohjannut se, että jos teen asioita, joista innostun, en voi mennä pahasti harhaan. Joskus työ on ollut se innostava ja motivoiva asia, toisinaan työ taas on mahdollistanut muiden innostavien asioiden tekemisen. Monesti olen löytänyt itseni ihmeellisistä paikoista, innostuneena ihmeellisistä asioista.
Valmistumiseni jälkeen minusta tuli päällikkö. Työskentelin kaksi vuotta projektipäällikkönä nuorisoalan järjestössä. Vastuullani oli hanke, jonka tavoitteena oli vapaa-ajan toiminnan inklusiivisuuden, yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden edistäminen. Nyt olen johtava asiantuntija. Istun paljon ruudun ääressä ja puhun suuria asioita antirasismista, yhdenvertaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, globaalista vastuusta ja rauhasta. Ilman karttaakin olen mielestäni löytänyt kohtalaisen hyvin eteenpäin.