Miten idealisti selviää (työ)elämästä hengissä?
Noora Mattila, Helsinki
Opiskeluaika on tietyssä mielessä aikaa, jolla on selkeä tavoite – valmistua. Itselleni kävi niin, että työelämään siirtyessäni selkeys hävisi ja olo oli kuin tiiliseinään törmänneellä. Ehti kulua hyvä tovi, ennen kuin ymmärsin, että tiiliseinä koostui enimmäkseen arvoristiriidasta. Arvoristiriita työssä on sinällään vakava asia, että pitkittyessään se aiheuttaa uupumista, ja siksi sellaisen kanssa ei kannata jäädä yksin itkemään ja kiristelemään hampaita. Olen kiitollinen mahdollisuudesta kääntyä työpsykologin ja työnohjaajan puoleen, kun omasta työkalupakista ovat välineet loppuneet kesken, oma (työssä)jaksaminen on huolettanut, tai on ollut tarve purkaa höyryjä jollekin turvalliselle ja puolueettomalle ihmiselle. Vastaavaa mahdollisuutta ja siihen tarttumista toivon ja suosittelen varauksetta kaikille.
Kerran valmistumisenjälkeistä elämää käsitellessäni työnohjaajani nosti esille ajatuksen yliopistosta idealismia ruokkivana paikkana. Idealistille siirtymä työelämään voi olla kuin kylmä suihku: On kivuliasta havahtua siihen, että kaikki eivät tee töitä ensisijaisesti siitä syystä, että haluaisivat tehdä maailmasta paremman paikan. Samassakin työyhteisössä työnteolle on erilaisia lähtökohtia ja motivaation lähteitä: esimerkiksi asuntolainan maksaminen, arvostetuksi tuleminen tai itsensä tarpeelliseksi kokeminen, kivat työkaverit, tai ihan vaan se, että päivät saisi jotenkin kulumaan. Työyhteisön jäsenten erilaisissa motiiveissa ei ole mitään väärää, mutta erojen huomaaminen voi auttaa kipuilevaa idealistia, työkavereita ja työnantajaa ymmärtämään toisiaan paremmin. Ymmärrys lisää myötätuntoa ja myötätunto hyvinvointia.
Tosiasioihin törmäämisen ei tarvitse tarkoittaa oikeudenmukaisuuden tavoittelusta tai omista arvoista luopumista. Oman jaksamisen kannalta on kuitenkin tärkeää tunnistaa arvoristiriidan syy ja pyrkiä vaikuttamaan tilanteeseen. Täydellistä työpaikkaa tai -yhteisöä ei ole olemassakaan, eikä kaikkia elämän päätöksiä ole aina mahdollista tehdä pelkästään omien arvojen mukaisesti. Mahdollisuuteen tehdä valintoja vaikuttavat aina käytettävissä olevat resurssit ja ympäröivät olosuhteet. Yhtenä arvoristiriitaa kokevana selviytymiskeinona sekä suojamekanismina uupumista ja lamaantumista vastaan voi ammattiavun lisäksi toimia tyyneysrukousmainen muistutus siitä, miten tärkeää on osata tunnistaa asiat, joihin voi vaikuttaa, ne, joihin ei voi, ja erottaa ne toisistaan. Jos muut keinot on jo käytetty, viime kädessä eniten omassa vaikutuspiirissä oleva asia voi olla siirtyminen arvoristiriitaa aiheuttavasta työpaikasta sellaiseen, joka vastaa paremmin omia arvoja.
Kirjoittaja on koulutukseltaan teologian maisteri ja työskentelee vertaistukitoiminnan koordinaattorina Uskontojen uhrien tuki ry:ssä.