Kuva: Kirkon henkilöstön ikärakenne vuonna 2019. Sininen käyrä kuvaa vakituisessa, kokoaikaisessa palvelussuhteessa työskenteleviä.
Kuvakaappaus kirkon henkilöstilastot v. 2019 – https://www.kirkontilastot.fi/viz.php?id=101
Keva arvioi 15.3.2022 kirkkoa koskevassa eläköitymisennusteessaan, että 39 % kirkon henkilöstöstä eläköityy tulevan vuosikymmenen aikana.
Kirkon henkilöstörakenteita tarkastelleille tämä tuskin tuotti yllätyksiä. Aloitin teologian opintoni vuonna 2005, ja suuri kirkon eläkepommi oli jo tuolloin räjähtämässä hetkenä minä hyvänsä.
Kirkko muutosten keskellä – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2000 – 2003 kertoo, että vuonna 2003 vähintään 50-vuotiaita seurakunnan työntekijöistä oli 37 %. Vertailun vuoksi on mainittava, että tämän joukon eläkeikä on ollut 63 vuotta. Vähän uutta siis auringon alla. Seurakuntapapiston osalta vastaava osuus on samassa katsauksessa ollut 44 %.
Hälyttävää kuitenkin on, että kun vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä alle 35-vuotiaiden osuus kirkon vakinaisesta henkilöstöstä on ollut 28 %, nyt alle 40-vuotiaiden osuus vakinaisesta henkilöstöstä on hieman vajaa 16 %. Ei naurata.
Tällä ikärakenteen painottumisella on huomattavia implikaatioita paitsi eläkerahoituksen, myös seurakuntien toiminnan kannalta. Maassamme on hämmentävän paljon seurakuntia, joissa ei ole yhtään alle 40-vuotiasta seurakuntatyön työntekijää.
Nuoret pakenevat kirkosta – yllätyitkö?
Nykytilanteeseen johtavia syitä ja trendejä on lukuisia. Säästöt on tehty jättämällä virat täyttämättä. Korkeakoulupaikkakunnilla ja suurissa kaupungeissa täytettäviin virkoihin on ollut helpompaa valita lapsilukunsa täyttäneitä valmiita ammattilaisia.
Samaan aikaan kirkolliselle uralle tähtäävät diginatiivit ja modernit työmuodot taitavat nuoret ammattilaiset jäävät ulkopuolelle. Kun ura lopulta pääsee alkuun, vakituista virkaa saa odottaa helposti viidestä kymmeneen vuotta. Töitä joutuu etsimään maantieteellisesti laajalta alueelta ja seuraavan pätkän löytäminen saattaa edellyttää muuttoa uudelle paikkakunnalle. Oman kodin ja lapsien hankinta lykkääntyy. Arki on yksinäistä.
Työtä löytyy kyllä kirkon ulkopuoleltakin. Koin sen itse, kun noin kuudenkymmenen kirkon virkaan jätetyn työhakemuksen jälkeen jo kolmas järjestötehtäviin jätetty hakemus johti vakituiseen työpaikkaan. Järjestötyössä illat ja viikonloput olivat vapaat, hallinto kevyttä sekä etenemismahdollisuudet huomattavat. valitettavasti moni pätevä kirkon tehtäviin koulutettu ammattilainen huomaa tämän ennemmin tai myöhemmin.
Samaan aikaan aprikoidaan, miksi nuoret jättävät kirkon. En osaa piirtää syy-yhteyttä, mutta korrelaation löytäminen ei ole vaikeaa. Nyt on aika kysyä, mitä kirkko tekee uudistuakseen.
Kun nuorten ja nuorten aikuisten tavoittamisesta keskustellaan, suunnitellaan ja puhutaan työryhmissä, ykkösketjumme odottaa jäähallin eteisessä. Tähän ei ole enää varaa.
Ilari Huhtasalo