Kuva: Veikko Kähkönen
Juhana Unkuri, TM, vapaa toimittaja, Helsinki
Kirkkomusiikin uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa – niin Helsingin kuin Kuopion yksikössä – elokuussa 2024. Kirkkomusiikin aineryhmän Helsingin yksikön johtajan, professori Timo Kiiskisen mukaan sen yhtenä tavoitteena on nopeuttaa valmistumisaikoja.
– Yliopistojen rahoitusmalli muuttui 2021 siten, että yliopiston saama rahasumma pienenee virallisen valmistumisajan ylittyessä. Esimerkiksi Sibelius-Akatemian pitkässä maisteriohjelmassa opiskelijan pitäisi valmistua 5,5 vuodessa, mutta vuonna 2021 valmistuminen kesti keskimäärin 6,8 vuotta. Paine opintoaikojen lyhentämiseen on ilmeinen.
Kiiskisen mukaan Sibelius-Akatemiassa opiskeluaikaa on pidentänyt taiteilijaksi kypsymisen lisäksi tarve saada erilaisia kompetensseja.
– Kirkkomusiikissa hyvä esimerkki on sekä kanttorin kelpoisuuden että musiikkioppilaitoksen opettajan pätevyyden hankkiminen. Monet opiskelijat ovat pyrkineet suorittamaan nämä molemmat, jotta kanttorin ammatissa on mahdollisuus tehdä vaikkapa soitonopettajan sivutöitä – tai päinvastoin. Samalla opiskeluaika on pidentynyt.
Kiiskisen mukaan Taideyliopisto on tiedostanut jo aiemmin tämän muissakin koulutusohjelmissa olevan tarpeen oppia monipuolista muusikkoutta.
– Jo muutaman vuoden ajan ryhmäaineita on ollut mahdollista opiskella Jatkuvan oppijan opinto-oikeudella Avoimen yliopiston kautta valmistumisen jälkeen. Siten opiskelija voi täydentää esimerkiksi kanttorin pätevyydestä puuttuvia pedagogisia tai teologisia opintoja valmistumisensa jälkeen.
Uuden opetussuunnitelman yhtenä tavoitteena on nopeuttaa valmistumisaikoja.
Vähemmän kuormitusta
Kiiskisen mukaan kirkkomusiikkikoulutuksen erityispiirre musiikin solistiseen koulutukseen verrattuna on se, että kirkkomuusikon pitää hallita useita eri instrumentteja sekä musiikin tekemisen tapoja.
Hän toteaa, että tällä on jo historiaankin liittyvä tausta. Urkurin latinankielinen nimitys ”organista” tulee samasta kantasanasta kuin organisointi. Urkuri/kanttori onkin käytännössä myös organisoija, joka suunnittelee musiikin ja kokoaa ympärilleen tekijöitä. Monipuolisen soittotaidon (jumalanpalvelusten ja toimitusten musiikit, improvisointi, säestäminen) lisäksi kanttorin tulee osata laulaa sekä johtaa kuoroa, soittajia ja laulajia. Näiden ohella nykyisin kanttorin pitää hallita entistä enemmän erilaisia musiikin tyylejä.
-Samalla hänen pitää perehtyä varhaiskasvatukseen, nuorten kanssa työskentelyyn, bänditoimintaan ja hoivamusiikkiin sekä hallita nykyajassa tarvittavat hallinnolliset ja digitaaliset taidot. Lisäksi hänellä tulee olla hyvät taidot musiikin hahmotusaineista, kuten musiikin historiasta, teoriasta, säveltapailusta ja sovittamisesta.
– Tällaisen asiamäärän hallinta sekä kaikkien vaadittavien harjoittelujen suorittaminen aiheuttaa lukuisten kyselyjen ja selvitysten mukaan kirkkomusiikin opiskelijoille liiallista kuormitusta. Näin on erityisesti opintojen alkuvaiheessa.
Kiiskisen mukaan jatkossa opetuksen määrä tulee vähenemään erityisesti kandidaattivaiheessa (opintojen 1.–3. vuosi). Opiskelijalla on aiempaa suurempi mahdollisuus valikoida, mihin hän haluaa keskittyä. Toisaalta pakollisten opintojen rakenteessa on huolehdittu siitä, että opiskelija saa riittävät taidot kaikissa osa-alueissa.
– Esimerkiksi urkujensoiton opinnoissa teknisesti pitkällä oleva opiskelija voi keskittyä enemmän solistisiin valmiuksiin, mutta nykyistä pienemmän liturgisen soiton määrän ja ryhmäopetuksen avulla hän saa hyvät taidot myös säestämisessä. Vastaavasti aloittelevan urkurin kanssa keskitytään pääasiassa säestys- ja yhteismusisointitaitoihin, jotka ovat välttämättömiä kanttorin työssä. Maisterivaiheen opinnoissa hän voi halutessaan täydentää osaamistaan myös solistisessa ohjelmistossa ja improvisoinnissa.
Kiiskinen uskoo, että hyvin toteutuessaan uusi opetussuunnitelma antaa valmistuville opiskelijoille hyvät tekniset ja taiteelliset taidot sekä entistä parempia valmiuksia suoriutua alati monipuolistuvasta tehtävänkuvasta.
Jatkossa opiskelijalla on aiempaa suurempi mahdollisuus valikoida mihin hän haluaa keskittyä.
Kolme opintopolkua
Jatkossa kaikissa Sibelius-Akatemian koulutuksissa on erilliset opintopolut. Kirkkomusiikin opiskelija valitsee maisterivaiheessa, tähtääkö hän: A. Kanttorin kelpoisuusopintoihin. B. Opettajan pedagogisiin opintoihin vai C. Kirkkomusiikin yksilöllisiin opintoihin.
– Vaihtoehto A antaa pätevyyden kanttorin töihin, mutta rajaa samalla valinnaisten opintojen määrää perusopinnoissa. Vaihtoehto B tuo opintoihin musiikkioppilaitosten vaatiman 60 opintopisteen pedagogisen kokonaisuuden. Ilman valinnaisiin tai Jatkuvan oppijan opintoihin sijoitettuja puuttuvia kirkon kelpoisuusopintoja tämä vaihtoehto ei tuo kanttorin pätevyyttä. Jatkossa puuttuvia osioita voi täydentää valmistumisen jälkeen myös Avoimen yliopiston tai kirkon tarjoamilla kursseilla.
Vaihtoehto C on tarkoitettu niille, jotka haluavat laaja-alaisen kirkkomusiikkiin painottuvan muusikkokoulutuksen ilman pätevöitymistä.
– Tämä saattaa kiinnostaa ulkomaisten opiskelijoiden lisäksi niitä, jotka haluavat kulkea persoonallisen opintopolun esimerkiksi solismin, varhaiskasvatuksen, hoivamusiikin tai yhteisömusiikin parissa.
Kiiskisen mukaan aiemmissa opetussuunnitelmissa kirkkomuusikon työhön liittyviä uusia tarpeita on koetettu ratkoa lähinnä lisäämällä kursseja.
– Koska kaikkia musiikin yksityiskohtia ei millään pysty opettamaan eikä omaksumaan, koulutuksessa on jo usean vuoden ajan pyritty painottamaan musiikin soveltamisen taitoa.
– Laulutunnilla opittuja asioita fraseerauksesta voi hyödyntää urkujensoitossa monelta osin. Monet samat tekniset asiat toimivat niin vanhassa musiikissa kuin pop-musiikissa. Jos käytössä on kitaranuotti tai vain pelkkä äänite jostain laulusta, kanttori tietää miten materiaalista saa uruille toimivan häämarssin. Eikä kuorokappale välttämättä jää esittämättä messussa, vaikka kaikki tenorit olisivatkin sairaina, Kiiskinen listaa esimerkkeinä.
Päivityksiä tarvittaessa
Kirkkomusiikin koulutusohjelman uudistuminen on osa Taideyliopiston OPS 2024 -opetussuunnitelmaprosessia. Taideyliopisto syntyi kymmenen vuotta sitten, kun Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät. Näillä kaikilla akatemioilla on tähän asti ollut oma opetussuunnitelma ja muitakin erilaisia käytäntöjä.
– Esimerkiksi yhteisiä, kaikkia taiteen aloja koskevia opintoja on ollut hankala järjestää. Muun muassa näiden syiden takia Taideyliopisto remontoi akatemioidensa opetussuunnitelmia nyt myös yhdenmukaisemmiksi, Kiiskinen toteaa.
Uusi opetussuunnitelma on voimassa vähintään vuoteen 2030 asti. Suunnitelmaan tehdään päivityksiä tarpeen mukaan.
