Olemme matkalla kohti joulun aikaa, joka on epävarma monessakin mielessä. Koronapandemia toi viime keväänä suuren haasteen sille, miten kirkkona olemme ihmisten rinnalla tilanteessa, jossa emme voi kokoontua samalla tapaa kuin aiemmin. Tätä kirjoittaessani tartuntaluvut ovat jälleen kasvussa, ja jouluaika näyttää olevan enemmän tai vähemmän sosiaalisen etäisyyden rajoittamaa. Hyvää on kuitenkin se, että elämme myös aikaa, jolloin tekniikka mahdollistaa yhteydenpidon yhä monipuolisemmin. Me voimme keskustella toisen ihmisen kanssa kasvokkain videoyhteyden kautta joko yksityisesti tai isommalla joukolla.
Työntekijät ovat rohkeasti ottaneet käyttöönsä uusia digitaalisia työvälineitä.
Monelle koronakevään aikana etäkokoukset ja tapahtuminen livestriimaukset ovat tulleet tutuiksi. Työntekijät ovat myös rohkeasti ottaneet käyttöönsä uusia digitaalisia työvälineitä. Työskentelyolosuhteet ovat kuitenkin hyvin erilaiset eri puolilla Suomea ja seurakuntia. Varsinkin vanhemmissa kirkkotiloissa joudumme usein toimimaan sellaisissa tilanteissa, jotka eivät tue digitaalista kohtaamista kovinkaan hyvin. Kirkkotilassa tai seurakuntasalissa voi äänentoisto olla jo useita vuosikymmeniä vanhaa tai ei löydy sellaista tekniikkaa, joka mahdollistaisi livestriimauksen helpon tekemisen. Oma kokemukseni on työurani aikana ollut, että näiden kysymysten kanssa joutuu usein painimaan ja etsimään ratkaisuja, millä kiertää mahdollisia ongelmakohtia. Itselle se on ollut helppoa, koska tekniikka erityisesti on aina kiinnostanut ja uusien asioiden kokeileminen, mutta tällaista mahdollisuutta ei ole kaikilla työntekijöillä.
Verkko on nykyään ennen kaikkea vuorovaikutusväline
Jos voisi toivoa unelmatilannetta, niin millainen se olisi? Nopea nettiyhteys sekä langallisena että langattomana on kaiken digitaalisuuden edellytys. ATK:ta ja verkkoja on kirkossa perinteisesti mietitty lähinnä toimistokäytön ja väestöjärjestelmien näkökulmasta, mikä on tehnyt niistä myös hieman kankeita. Verkko on kuitenkin nykyään ennen kaikkea vuorovaikutusväline, ja se on mukana yhä useammassa laitteessa, jota käytämme. Jos unelmointia jatkaa, olisi ihannetilan striimaus helposti kenen tahansa käytettävissä. Tilasta saisi halutessaan nappia painamalla striimin haluttuun paikkaan, niin että kuva näyttää hyvältä ja äänestäkin saa selvän. Ja tämä kaikki ilman parin tunnin virittelyä ennen jokaista tilaisuutta. Tämä vaatisi kiinteitä lähetysjärjestelmiä ja investointeja niihin, mutta helpottaisi pitkässä juoksussa lähetysten tekemistä.
Ihanteellisessa tilanteessa kirkkotilassa kokoontuvan seurakunnan yhteyteen voisi liittyä etänä nykyistä vielä monipuolisemmin. Teams-kokouksia tai muita vastaavia kokoussovelluksia voisi hyödyntää niin, että niiden kautta seurakuntalaiset voisivat tulla yhteen silloin, kun eivät pääse paikalle tai kokoonnutaan verkossa. Hybridimessussa seurakuntalainen voisi lukea tekstejä tai rukouksia kautta ja näin olla halutessaan aktiivinen toimija passiivisen striimin seuraamisen sijaan. Dialogisaarna saisi uuden ulottuvuuden, jos keskustelijat olisivat mukana verkon kautta. Myös saarnan pitäjä voisi olla verkon kautta läsnä, jos ei itse pääsisi paikalle. Tämä olisi mahdollista, jos striimaustekniikka olisi muutoin kunnossa niin, että tilan ääni saadaan striimiin, mutta myös niin päin, että etäkokouksen äänet kuuluvat tilassa.
Entäpä visuaaliset mahdollisuudet?
Nykyään olemme mediassa tottuneet visuaalisiin elämyksiin. Vanha kirkkotila voi toki olla jo itsessään sellainen, mutta jos pitäisi havainnollistaa puhuttua tekstiä kuvalla, sen näyttäminen monessakaan kirkossa ei ole yksinkertaista. Valkokankaalle tai isolle näytölle ei välttämättä löydy hyvää paikkaa. Itse olen aina mielelläni käyttänyt puheen tukena kuvia, varsinkin lapsille ja nuorille puhuessa, pelkkä puhe tuntuu riittämättömältä, varsinkin jos kokee, ettei ole puhujana hyvä.
Unelmakirkossa ihmiset eivät tarvitsisi välttämättä kädessään virsikirjoja vaan laulujen sanat voisi katsoa näytöiltä. Näytöillä olisi hyvin mietittyjä, hartautta ja ajatuksia herättäviä kuvamaailmoja. Kolehdinkin voisi antaa kännykkäsovelluksella. Meillä voisi olla eri puolilla Suomea edes muutamia sellaisia kirkkoja, jotka olisi rakennettu erityisesti tästä näkökulmasta hyvin toimiviksi. Jos tulevaisuudessa joudumme luopumaan yhä useammasta tilasta, voisi jäljelle jäävät kokoontumispaikat tehdä sellaisiksi, että tekniikka mahdollistaisi helpommin monipuolista tekemistä. Tässäkin voisivat seurakuntalaiset tuoda omaa osaamistaan yhteiseen käyttöön niin, ettei työntekijöiden tarvitse itse osata ja olla tekemässä kaikkea.
Uusien innovointien tekemistä ja olisi hyvä kannustaa: voisiko kirkossa olla jonkinlainen vuosittainen tai kuukauden innovaatiopalkinto tai muu huomionosoitus, jossa nostettaisiin esiin hyviä seurakuntalaisten ja työntekijöiden tekemiä tapoja tehdä asioita uudella tavalla? Tällainen voisi innoittaa kokeilevaan työkulttuuriin ja sen kautta hyvät arkityötä helpottavat käytännöt, mitä ehkä jossain on keksitty, eivät jäisi pimentoon.
Hyvää joulun aikaa kaikille kirkon työssä uurastaville! Seimeen syntynyt Kristus on meidän luonamme.
Kirjoittaja on Vuoden pappi 2020.