Noora Mattila, TM , Helsinki
Hengellisyys on monille voimavara, mutta hengellisyys voi myös satuttaa. Useissa Suomessa toimivissa uskonyhteisöissä esiintyy eriasteista ja erilaisia muotoja saavaa hengellistä väkivaltaa.
Hengellinen väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä, seksuaalista tai taloudellista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, jonka motiivi on hengellinen tai nousee uskonnollisen yhteisön toimintatavoista. Syyllistäminen, manipulointi, käännyttäminen, tuomitseminen ja eristäminen ovat esimerkkejä hengellisestä väkivallasta. Pelottelu maailmanlopulla, henkivalloilla tai helvetillä voi olla hyvin traumatisoivaa. Hengellinen väkivalta kohdistuu useimmiten uskonyhteisön jäseniin tai yhteisöstä irtautuneisiin entisiin jäseniin. Sitä esiintyy monenlaisissa yhteisöissä, mutta riski on korkeampi yhteisöissä, joissa on tiukkoja sääntöjä. Vähemmän kontrolloivassa yhteisössä voi olla yksilöitä tai ryhmiä, joilla on äärimmäisiä näkemyksiä.
Hengellistä väkivaltaa käyttävä voi olla kuka tahansa – yhteisön johtaja tai rivijäsen. Väkivaltaan syyllistyvä voi pitää toimintaansa hengellisenä ohjauksena tai rakkauden osoituksena uskontoveria kohtaan, mutta hyvää tarkoittaen satuttaa toista syvästi. Usein hengelliseen väkivaltaa syyllistyvä on itsekin väkivallan ja manipuloinnin uhri. Hengellinen väkivalta on eri asia, kuin ohimenevä mielipaha tai tasaveroisten toimijoiden välinen kinastelu. Vakavimmillaan hengellisen väkivallan seuraukset voivat uhata ihmisen elämää, terveyttä ja henkeä.
Monissa uskonyhteisöissä ei ole toimivia mekanismeja väärinkäytöksiin puuttumiseksi. Ulkopuoliset tahot voivat varoa puuttumista uskonnonvapauden loukkaamisen pelossa. Uskonnonvapaus ei kuitenkaan tarkoita rajoittamatonta oikeutta tehdä mitä tahansa uskonnon nimissä. Uskonnonvapauden vuoksi yhteiskunta ei voi vaatia yhteisöjen uskonoppien muuttamista, mutta niiden tulkitsemisen ja soveltamisen eettisyyttä on oikeus arvioida ja arvostella.
Hengellinen väkivalta on eri asia, kuin ohimenevä milipaha tai tasaveroisten toimijoiden välinen kinastelu.
UUT tukee uskontojen uhreja
Uskontojen uhrien tuki UUT ry tarjoaa vertaistukea uskonyhteisöissä vaikeuksiin joutuneille ja heidän läheisilleen. Lisäksi UUT pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan niin, että hengelliseen väkivaltaan puututtaisiin nykyistä paremmin. UUT on katsomuksellisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, toimintaan osallistuu uskovia ja uskonnottomia monenlaisista taustoista. Yleisimmät UUT:n toimintaan osallistuvien uskontotaustat ovat Jehovan todistajat, lestadiolaisuus ja karismaattiset kristilliset yhteisöt. Kaikkien UUT:n pariin hakeutuvien kokemukset eivät liity uskonnollisiin yhteisöihin, vaan esimerkiksi salaliittoteorioihin ja uushenkisiin liikkeisiin.
Iso osa UUT:n piirissä olevista on kokenut ongelmia johonkin kontrolloivaan uskonyhteisöön liittyen. Joillain on taustallaan lapsuus ja nuoruus yhteisössä, jotkut ovat liittyneet yhteisöön aikuisena omasta tahdostaan. Jotkut käsittelevät vertaistuessa vuosikymmenten takaisia tapahtumia, jotkut kuukausi sitten tapahtunutta. Toisilla on taustallaan hyvin traumaattisia kokemuksia, toisilla haasteet ovat lievempiä.
Joidenkin hengellisen väkivallan kokemukset liittyvät yhteisöstä irtautumiseen. Irtautuminen voi olla laaja-alainen kriisi, ja irtautuja voi menettää yhteisön mukana esimerkiksi sosiaaliset verkostot ja läheisten tuen. Toisaalta irtautumiseen voi liittyä paljon hyviä asioita kuten ilon, vapauden ja voimaantumisen kokemuksia. Moni UUT:n toimintaan osallistuvista on irtautunut joko aiemmasta yhteisöstään tai yhteisön uskonkäsityksestä ja uudelleenrakentanut omaa identiteettiään ja maailmankuvaansa. Osa irtautuneista löytää myöhemmin paikkansa jostakin toisesta uskonyhteisöstä. Osa kokee itsensä hengelliseksi, mutta ei halua määritellä uskoaan tai koe tarvitsevansa ympärilleen yhteisöä uskonsa tueksi. Osa identifioi itsensä ateisteiksi tai agnostikoiksi.
Irtautuminen tai uudenlaisen suhteen rakentaminen omaan taustayhteisöön ja hengellisyyteen on usein monivaiheinen ja pitkä prosessi, jonka vaiheita voivat olla uskon kyseenalaistaminen, epäily ja uudelleenrakentaminen. Joidenkin kokemukset ovat niin voimakkaita, että prosessin seurauksena he valitsevat uskonnottomuuden tai ryhtyvät vastustamaan taustayhteisönsä näkemyksiä. Monet kokevat ristiriitaa entisen ”uskovan minän” ja nykyisen ”epäuskovan minän” välillä. Oma menneisyys uskonyhteisössä voi tuntua vieraalta ja kokemus oman itsen ja identiteetin jatkuvuudesta voi puuttua. Moni uskonyhteisö antaa valmiit ja usein mustavalkoiset vastaukset siihen, millaisia elämänvalintoja yksilön kuuluu tehdä, mihin käyttää aikaansa tai millaisia asioita elämässä kannattaa pitää arvokkaana. Maailmankuvan muuttumisen seurauksena on määriteltävä uudelleen monia elämän tarkoitukseen ja merkitykseen liittyviä kysymyksiä.
UUT:n vertaistukiryhmissä uskontojen opillisista asioista väittely sekä käännyttäminen on kielletty. Henkilökohtaisista kokemuksista ja ratkaisuista hengellisyyteen liittyen keskustellaan kuitenkin paljon. Ryhmissä voi käsitellä kokemuksia turvallisessa, luottamuksellisessa ja neutraalissa ilmapiirissä. Ryhmien ohjaajina toimivista UUT:n vapaaehtoisista useimmilla on omakohtaista kokemusta hengellisestä väkivallasta ja siitä toipumisesta.
Hengellistä väkivaltaa käyttävä voi olla kuka tahansa – yhteisön johtaja tai rivijäsen.
Hengellinen väkivalta evankelis-luterilaisessa kirkossa
Evankelis-luterilaisen kirkon sisältä UUT:n piiriin eniten hakeutuva ryhmä ovat lestadiolaistaustaiset. UUT saa yhteydenottoja evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyen myös henkilöiltä, jotka eivät ole olleet minkään herätysliikkeen vaikutuspiirissä. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville kirkko kokonaisuudessaan ei ole turvallinen tila, vaikka monet seurakunnat järjestävätkin esimerkiksi sateenkaarimessuja.
Osa kirkon sisällä tapahtuvasta hengellisestä väkivallasta – kuten lestadiolaisuuden viralliseen opetukseen kuuluva ehkäisykielto, ja lestadiolaisuuden lisäksi evankelisuuden ja viidesläisyyden piirissä esiintyvä opetus seksuaalisuuden kuulumisesta vain avioliittoon – loukkaa yksilönvapautta ja ihmisoikeuksia. Konservatiivisesta seksuaalietiikasta voi seurata suoraa tai epäsuoraa avioliittoon painostamista. Helsingin Sanomissa kesällä 2021 julkaistussa uskonyhteisöjä ja avioliittoon painostamista käsittelevässä jutussa vanhoillislestadiolaisuus mainitaan yhtenä esimerkkiyhteisönä.
Toistaiseksi kirkko ei ole puuttunut hengelliseen väkivaltaan kovin tehokkaasti. Vuonna 2018 julkaistiin Turvallinen seurakunta -ohjeistus ja 2020 Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut -asiakirja. Asiakirjojen ohjeet ovat kuitenkin muun kuin lainsäädännön osalta suositusluonteisia. Tehokas hengelliseen väkivaltaan puuttuminen edellyttäisi seurakuntien työntekijöitä velvoittavien ohjeistusten ja käytäntöjen käyttöönottoa. Ratkaisevaa olisi kirkon johtavassa asemassa olevien tuki hengellisen väkivallan vastaiselle työlle. Kirkolla olisi halutessaan mahdollisuuksia käyttää vaikutusvaltaansa hengellisen väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi paitsi omassa viitekehyksessään, myös yhteistyössä muiden uskonyhteisöjen ja julkisen vallan kanssa.
Miten tukea hengellisen väkivallan uhria?
- Ota uhrin kokemukset todesta. Älä vähättele, vaikka omat kokemuksesi uskonyhteisöstä tai hengellisyydestä olisivat erilaisia. Keskity kuuntelemaan aktiivisesti, ilman ennakko-oletuksia, mitä henkilö haluaa kokemuksistaan kertoa.
- Ohjaa tarvittavan avun piiriin: Terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin, ottamaan yhteyttä viranomaisiin. Jos hengellinen väkivalta kohdistuu lapseen, tee lastensuojeluilmoitus. Jos epäilet rikosta, Rikosuhripäivystys tarjoaa neuvontaa matalalla kynnyksellä. UUT:n tarjoaa vertaistukea hengellistä väkivaltaa kokeneille.
- Kannusta ja rohkaise. Uhrilla voi olla murentunut minäkuva ja itsetunto, sisäistettyä kokemusta huonommuudesta, kelpaamattomuudesta ja ulkopuolisuudesta, epävarmuutta ja turvattomuutta. Tällöin on tarpeen vahvistaa sitä, että uhrin kokemukset ovat valideja, hengellinen väkivalta ei ole uhrin syy ja hengelliseen väkivallan kokemuksista voi toipua.
Kirjoittaja on työskennellyt Uskontojen uhrien tuki UUT ry:ssä.