Liity jäseneksi

Etymologian sanakirja

Ismo Savimäki
Kanttori, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta

Pääsiäisajan etymologioita

Etymologia, oppi sanojen synnystä on varman tiedon vaatijalle kauhistus: sanojen alkuperää ja matkaa omaan nykykieleemme voidaan kyllä jäljittää, mutta usein jäljet katoavat, ja on pakko tyytyä arvailemaan. Varmoja vastauksia ei arvailemalla löydy, mutta jos hyvin käy, jo vakiintuneita selityksiä saattaa onnistua kyseenalaistamaan.

Meneillään oleva paastonaika saa sanatutkijan vilkuilemaan sekä itään (muinaisvenäjän postŭ) että länteen (muinaisruotsin fasta). Molemmat tarkoittavat ruoasta pidättäytymistä. Englannin sana Lent viittaa kevään lisääntyvään valoon: sen juuret on rekonstruoitu sanoihin *langaz *tina, pitkä päivä.

Paastonaikaa edeltänyt laskiainen näyttäisi ensi alkuun olevan kotoista perua; jotain siinä ilmeisesti lasketaan. Päiviä paaston loppumiseen, pääsiäiseen? Ei välttämättä. Laskea saattaa tässä tarkoittaa samaa kuin päästää (vrt. laskea/päästää menemään). Tähän viittaa laskiaisen vanha nimitys paastonlaskiainen. Nykyisin monia viehättää kielikuva paastoon laskeutumisesta. Hieman arveluttavaa on, että muissa kielissä tällaista ilmausta ei tiettävästi ole.

Itse veikkaan – enkä tässä ole yksin – että kyseessä on monen muun kirkkopyhän (joulu, helatorstai, helluntai…) tapaan väännös ruotsista. Paaston asettamisen tiistai, fastlagstisdag on sopinut suomalaiseen suuhun muodossa laskiaistiistai, aluksi ehkä huumorimielessä. Jos näin on, ensin on ollut sana, ja sen jälkeen sanalle on takaperoisesti alettu keksiä selityksiä ja perinteitä. Muna on synnyttänyt kanan. Mutta hyvin siinä on käynyt: mikä olisi talvella hauskempaa kuin riehakas mäenlasku!

Pääsiäinen ainakin kuulostaa selvältä suomelta. Kansa on päässyt ankeasta paastosta ja saanut alkaa tyydyttää nälkänsä vaikkapa munilla, joita ymmärtämättömiltä kanoilta oli kertynyt syvimmänkin paaston aikana. Papit puhuivat mieluummin Israelin kansan pääsemisestä Egyptin orjuudesta tai kristittyjen pääsemisestä synnin ja kuoleman vallasta.

Tärkeään juhlapyhään ei tällä kertaa voitukaan ottaa hienoa lainasanaa ruotsista. Muinaisruotsin paskar (latinan sanasta pascha, [paska]) olisi herättänyt hilpeyttä, vaikka sen kuinka olisi selitetty juontuvan heprean sanasta פֶּסַח, pesa, ”kulkea ohi” (ks. 2. Moos. 12:23). Tosin jäljet yltänevät vielä kauemmas: sanavartalo p-s- kuvaa heprean sukukielessä akkadissa lepyttelyä ja viittaa uhritoimitukseen, jota juutalaisetkin viettivät. Uusi, jännittävämpi merkitys pesa-juhlalle korosti valitun kansan erityisyyttä ja vanha voitiin unohtaa – näinkin sanan historiaa on tulkittu.

Pesain tie läntiseen kristikuntaan on suomea puhuville kiusallinen, mutta sanan itäinen reitti oli äänneasultaan armeliaampi. Kreikan Πάσχα, pasa rantautui meille myöhemmin idän kirkon kautta sellaisenaan, joskin suppeammassa merkityksessä: herkullisen kaloripitoisena jälkiruokana. Mahdollista, joidenkin tutkijoiden mukaan jopa todennäköistä on, että sana kulkeutui meille jo paljon varhemmin ja sai muodon – pääsiäinen. Ehkä siis taas kerran ensin sana, sitten sanalle keksityt juhlalliset selitykset.

Englannin Easterin ja saksan Osternin alkuperäksi moni mainitsee mielellään kevään ja hedelmällisyyden jumalattaren Ēostren, germaaneilla Ostaran, innokkaimmat taluttavat joukkoon myös mesopotamialaisen Ishtarin. Uskomus perustuu 700-luvulla eläneen munkki Beden kirjoitukseen, jossa hän kuvailee esikristillisten aikojen kevätrituaaleja. Ihan kaikkia tutkijoita näin suppea lähdeaineisto ei vakuuta. Joka tapauksessa sanan läpi kuultaa East tai Ost, auringonnousun ilmansuunta.

***

Kirkollisissakin etymologioissa on kaikesta päätellen usein eletty totuuden jälkeistä aikaa. Ei niin suurta väliä, mistä sana tarkkaan ottaen juontuu: hyvä tarina, värikäs mielikuva ja oikeaan oppiin johdattavat mielleyhtymät ovat saaneet enemmän painoarvoa kuin vähäverisemmät selitykset. Ja kun tarinan omaksuu kyllin moni, sana alkaa elää omaa elämäänsä.

 

Lähteet: Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja; Suomen sanojen alkuperä; www.haaretz.com, www.etymonline.com, puhelinkeskustelu etymologi Kirsi Aapalan ja Taru Kolehmaisen kanssa.