Liity jäseneksi

Auton teologiaa

Risto Kormilainen
Kirjailija, rovasti, Suomussalmi

Joitain vuosia sitten laadin auton siunaamisen kaavan. Auton siunaamisessa on kyse kaiken hyvän pyytämisestä niille, jotka niitä käyttävät ja niissä matkustavat.

Auto sinänsä on jo itinerarium eli matkakertomus. Auto on mobile eli liikkuva, mutta ei itsestään. Liikkuakseen se tarvitsee jotain polttoainetta. Autoon voi liittyä myös pyhän näkökulma, mikäli sillä tehdään matkoja kirkkoon tai pyhille paikoille. Silloin se toimii peregrinaation eli pyhiinvaelluksen välikappaleena.

Auton nimi tulee kahdesta kielestä: kreikasta ja latinasta. Autos on kreikkaa ja merkitsee itse. Sanaan voisi auton yhteydessä hyvin liittää verbin automoleo, joka tarkoittaa käydä itsestään, mutta myös karata. Kreikan kielen mobilis merkitsee liikkuvaa, herkkäliikkeistä, taipuvaa, mutta myös epävakaista häilyvää ja huikentelevaa. Autojen kohdalla se voi liittyä enemmän omistajaansa kuin kohteeseen, mutta monet autosuunnittelijat ovat siihen myös sortuneet.

Italialainen Paolo Martin ei ehkä ajatellut Suomen talvisia loskakelejä tai Sallan Naruskan viidenkymmenen asteen pakkasia, kun hänen suunnittelemansa Ferrari 512 Modulo näki päivänvalon 1970. Kirveenteränmuotoiseen autoon änkeytyminen jo yli viisikymmenkiloiselle olisi tuottanut ongelmia puhumattakaan, että oven olisi saanut pakkasella auki. Ovi käsitti nimittäin tuulilasin lisäksi molemmat sivulasit.

Automobilesta suomalaiset kuten myös saksalaiset ottivat alkuosan. Ruotsalaiset puolestaan tyytyivät loppuosan sanoihin bil. Englantilaiset puolestaan ottivat autoa merkitsevän sanan car latinan vaunuja tai kärryjä merkitsevästä sanasta carrus. Niillä useimmiten tarkoitettiin nimenomaan nelipyöräisiä kärryjä. Sieltä sana juontuu myös meille kärryihin. Suomalaisille olisi sopinut hyvin myös autuas, gootin audags-sanasta tuleva termi, joka olisi kuvannut hyvin auton teologista luonnetta. Jeesus julistaa tunnetussa Vuorisaarnassaan autuaiksi erilaisia ihmisiä.

Museoautonkin voi siunata

 Joitain vuosia sitten laadin auton siunaamisen kaavan ja olen toimittanut sen mukaisesti auton siunaamisia. Testasin ensin kerran kaavaa rippikoululeirillä, kun minulla ja nuorisotyönohjaajalla oli juuri hankitut, tuliterät autot.

Ajoimme autot ulkoilmakirkkoon suuren ristin juurelle. Rippikoululaiset isosineen ja me vetäjäporukka kokoonnuimme alttarin ääreen. Virsikirjassa on mielestäni yksi erityisesti autoilijoiden virsi, jonka tuolloin myös aluksi lauloimme: ”Tie valmis on, nyt tunnen sen / ja lähden matkaan palvellen. / Voin jakaa, minkä itse saa, / rohkaista muita kulkemaan.” (Vk 511:6)

Museorekisterissä olevan auton voi myös erinomaisesti siunata. Ehkä vielä suuremmalla syyllä, sillä matkalla voi tarvita siunausta korjaamistaitojen lisäksi uutta ajopeliä enemmän. Eri merkkien kesäisissä kokooontumisajoissa tällainen tapahtuma voisi olla myös yhdistävä kokemus.

Matkalle lähtiessä moni hiljentyy hetkeksi lyhyeen rukoukseen tai tekee ristinmerkin. Matkalle lähtijöille toivotetaan siunausta ja enkeleitä. Näin tehdessämme haluamme viestittää, että he ovat matkalla ajatuksissamme, mutta myös hyvän Jumalan varjeluksessa. Pyydämme matkalla olevia perille päästyään soittamaan tai laittamaan viestiä, miten matka on sujunut. Samalla se tuo huojennuksen, että matka on sujunut hyvin.

Matkalle lähtiessä moni hiljentyy hetkeksi lyhyeen rukoukseen tai tekee ristinmerkin.

Itselläni on ollut useissa autoissani krusifiksi muistuttamassa Kristuksen läsnäolosta elämän matkalla. Kaasujalkaakin se on usein keventänyt. Myös matkaikoni on toimittanut samaa tehtävää.

Kaikki inhimillinen todellisuus on suurta Luojan lahjaa. Vuodenajat kasvuineen ja lakastumisineen muistuttavat meitä siitä, kuinka Jumala luo koko ajan uutta. Me teemme työtä hänen työtoverinaan. Luomiskertomuksen mukaan Jumala siunasi kaiken elävän. Hän puhui siunauksessa rakkauden sanoin maailmaan. Siunaus merkitsi uutta elämää ja kaiken pahan torjuntaa.

Siunaus on Jumalan suvereenia toimintaa ihmisten hyväksi monenlaisten vaiheiden alla. Me ihmisinä voimme toivottaa toinen toisillemme siunausta, mutta Jumala on siunauksen sisältö ja toteuttaja. Hän ei ole meidän käskettävissämme tai manipuloitavissamme. Siunaus kuuluu kaikkiin elämänvaiheisiin. Jumala muistaa meitä siunauksellaan osoittaen armonsa, rakkautensa ja hyvyytensä juuri silloin, kun sitä kaikkein eniten kaipaamme.

 Auto työpaikkana

Auto on myös monille ihmisille työpaikka. Papit ja kanttorit erityisesti maaseudulla ajavat paljon virkamatkoja autolla. Autossa on hyvä fundeerata puheita tai miettiä virsi- ja musiikkivalintoja seuraavan sunnuntain jumalanpalvelukseen. Rekkamiehelle se on myös toinen koti, kun pitkillä matkoilla siinä laitetaan ruokaa ja nukutaan milloin päivällä, milloin yöllä. Taksinkuljettajalle se on myös elämän monenlaisten murheiden ja ilojen jakamisen paikka. Bussinkuljettaja näkee myös elämisen kaaren ja kirjon oman työvuoronsa aikana. Jakeluauton kuljettaja kohtaa asiakkaansa myös vaihtelevissa tilanteissa. Monien työ autossa on yksinäistä ja usein seuralaisensa onkin radio.

Auton siunaamisessa ei ole kyse jonkin välineen tai esineen pyhittämisestä, vaan kaiken hyvän pyytämistä niille, jotka niitä käyttävät ja niissä matkustavat. Siunaamisessa ei ole kyse esineellisestä pyhyydestä, vaan hiljaisessa rukouksessa Jumalan puoleen kääntymisestä.