Virtuaaliyhteisöllisyys

Markus Kartano
Verkkopappi, Helsingin seurakuntayhtymä

Koronapandemia on edelleen voimissaaan erilaisine kokoontumisrajoituksineen. Teamsit, Zoomit ja muut virtuaalialustat ovat jo tulleet tutuiksi monelle työntekijälle, mutta entä toisenlaiset pelillisemmät alustat? Nykyään verkossa tapahtuva pelaaminen kasvattaa jatkuvasti suosiotaan erilaisissa virtuaalimaailmoissa, joissa eri ikäiset ihmiset viettävät aikaansa yhdessä. Voisiko kirkko kohdata ihmisiä näillä alustoilla?

Itse kiinnostuin aiheesta 2007 tienoilla, jolloin tutustuin virtuaalimaailma Second Lifeen ja löysin sieltä useita erilaisia kristillisiä virtuaaliyhteisöjä. Yhtenä esimerkkinä anglikaaniyhteisö (The Anglican Cathedral of Second Life), jossa on edelleenkin säännöllistä viikkotoimintaa sunnuntaijumalanpalveluksineen ja arkipäivisin kokoontuvine raamattupiireineen.

Käytännössä tällaisessa paikassa jokainen saapui yhteiseen kirkkohetkeen oman hahmonsa välityksellä ja istuutui kirkon penkkiin. Seurakunta toisti chatissa omat osuutensa kukin vuorollaan, ja esim. esirukouksiin pystyi liittymään halutessaan omallakin rukouksella. Kokemus oli hyvin samanlainen kuin olisi osallistunut fyysiseen kirkkohetkeen.  Maailmasta löytyi myös suomalaisia käyttäjiä, ja jotkut olivat myös rakentaneet omia kirkkorakennuksiaan. Näihin tutustuessani tuli käyttäjiltä aloite suomenkielisten kirkkohetkien pitämisestä.

Anglikaanien esimerkin rohkaisemana aloinkin kokeilla niissä iltahartauksia, joihin pian alkoi tulla muita suomalaisia mukaan. Tästä syntyi pikkuhiljaa aktiivinen pieni yhteisö, jolle rakennettiin oma paikka ”Kirkkosaari”, mihin innokkaiden tekijöiden myötä rakentui erilaisia oikean maailman kirkkorakennuksien virtuaalikopioita. Siellä vietettiin muutaman vuoden ajan säännöllisiä iltahartauksia ja muita kokoontumisia.

Ihmisillä on tarve kokoontua yhteen tuttujen asioiden äärelle myös virtuaalimaailmoissa, ja kirkko voisi enemmänkin mahdollistaa paikkoja tällaiseen kohtaamiseen. Tällä hetkellä suurin suomenkielinen virtuaalipaikka on Lasten ja Nuorten keskuksen ylläpitämä lapsille suunnattu Fisucraft, jossa kokoontuu myös seurakuntien virtuaalikerhoja.

Toiminnan järjestäminen virtuaalimaailmoissa ei edes ole kallista, eikä työntekijöiden tarvitse osata kaikkea. Näissäkin voi rohkaista seurakuntalaisia omaan toimijuuteen, ja sisältöjä kannattaa pikemminkin suunnitella yhdessä käyttäjien kanssa heidän tarpeidensa mukaan. Jos asia vähääkään alkaa kiinnostamaan niin opastusta tällaiseen toimintaan löytyy.