Virsileikki – Hymnplay

Sirkku Rintamäki, vs. kouluttaja, Kirkon koulutuskeskus

Kuvat: Viena Kangas

Virsileikki eli Hymnplay oli yksi Pohjoismaiseen Kirkkomusiikkisymposiumiin suunnitelluista työpajoista. Työpajat jouduttiin perumaan, mutta osallistujilla oli mahdollisuus tutustua Virsileikkiin Sirkku Rintamäen, Elsa Sihvolan ja Mirja Ilkan toteuttaman esittelyvideon avulla.

Matkalla luovaan virteen

Olen kurottautunut viime vuosina taiteellisen tutkimuksen kautta syvemmälle siihen, mitä virsi on ja miten se voisi koskettaa, olla edelleen ja myös uusille ihmisille jotakin dynaamista ja luovaa. Jatkotutkintoni aiheena on Löytöretki virren sieluun: näkökulmia virren affektinmukaiseen toteuttamiseen laulajana, soittajana ja tulevaisuuden virren säveltäjänä. Säveltäessäni villivirsiä ja miettiessäni virren luomista ja luovaa toteuttamista, on selvää, että teen sitä monin tavoin yhteydessä toisiin, osana pitkää jatkumoa. Miten tämä yhteys voisi olla konkreettisempaa? Miten voisimme käytännössä luoda yhdessä virttä – tilaksi, virtaukseksi, säveliksi ja jopa uusiksi sanoiksi? Matkan varrella syntynyt oivallus leikistä oman musisoimiseni, olemiseni ja luovuuteni alkujuurena ja kohtaamiset leikkiin samalla tavoin suhtautuvien muiden taiteilijoiden kanssa synnyttivät ajatuksen Virsileikistä. Kanssani Virsileikkiä suunnittelivat ja toteuttivat kansanmuusikko, äänitaiteilija Tero Pajunen, sellisti, teologi Elsa Sihvola, kuvataiteilija Mirja Ilkka, tanssija Johanna Halén sekä kitaristi Jarmo Julkunen.

Mikä ihmeen Virsileikki?

Virsileikki on siis jatko-opintojeni yhteydessä kehittämäni kokonaisuus, jossa luodaan yhdessä virttä. Virsileikki on leikkiin virittävän työpajan ja osallistavan konsertin kokonaisuus, jossa virsi on sekä leikkikenttä että leikkikalu. Virsi on myös tila, jonka luomme yhdessä. Mukana on vanhoja virsiä, villivirsiä ja hetkessä luotavia ihan uusia virsiä. Jokaista virttä, leikin osasta kuvaa leikkiin viittaava ”taikasana”, esimerkiksi Piiri, Piilo, Turva ja Karuselli. Nämä sanat kertovat myös siitä, mitä kussakin virressä tehdään.

Virsileikissä on mahdollisuus maalata, millaisina väreinä, viivoina tai kuvioina virsi kullakin osallistujalla resonoi. On myös mahdollista ilmentää liikkeellä virressä olemista ja virren virtausta. Virttä muunnellaan: välillä toistetaan esilaulajan laulamaa säettä kalevalaiseen tyyliin, välillä lauletaan tuttua virttä yhdessä toisten kanssa, mutta eri tempoissa ja sävelmää varioiden. Välillä tartutaan soittimiin – ukuleleen, kanteleeseen ja rytmisoittimiin. Virsileikissä myös kirjoitetaan lyhyitä lauseita, joista muodostetaan lopulta uutta virttä.

Virsileikissä kehollisuus ja eri aistien kautta kokeminen ja ilmaiseminen on keskeistä. Virsileikki on valoisa, hyväksyvä, virteen ja toisiin leikkijöihin rakkaudella ja lämpimällä uteliaisuudella suhtautuva monitaiteellinen kokonaisuus, jossa jokainen osallistuja vaikuttaa yhdessä syntyvään luomukseen. Virsileikki on yhteisöllinen ja yksityinen matka siihen, mikä on virsi tässä ja nyt, ja millaisiin maailmoihin se voi johdattaa. Virsileikki on mahdollisuus löytää virsi uudella tavalla, tulla virren yllättämäksi. Virsileikissä taiteelliset, musiikkiterapeuttiset, yhteisölliset ja yksittäisen ihmisen spiritualiteettia rakentavat ulottuvuudet kohtaavat. Painopiste voi vaihdella, Virsileikki taipuu erilaisiin toteutuksiin ja sovelluksiin.

Leikin raamit

Jotta leikki sujuisi inspiroituneessa ilmapiirissä ja kaikki tulisivat huomioiduksi, tarvitaan jonkinlaiset leikin vapauden ja turvallisuuden mahdollistavat raamit tai säännöt. Erilaiset kohderyhmät tarvitsevat erilaiset leikin raamit. Tällä kertaa kohderyhmänä olivat ensisijaisesti aikuiset. Luonnostelimme tiimini kanssa aikuisille suunnatun Virsileikin raamit tai säännöt, jotka yleisö sai luettavakseen ennen työpajaa:

1. Jokainen on tärkeä – sanotaan toisten ideoille: ”joo!”
2. Leikitään nätisti – annetaan muille tilaa, pidetään yllä positiivista ilmapiiriä ja suhtaudutaan jokaisen leikkiin kunnioittavasti.
3. Virsileikki perustuu keskinäiseen kuunteluun – avataan korvat ja koko olemus aistimaan sitä, mitä milloinkin tapahtuu, ja reagoidaan siihen.
4. Osallistuminen leikki-ideoihin on yhteisen leikin edellytys, mutta mitään ei tarvitse osata eikä mistään ottaa paineita – kaikki, mitä syntyy, on lähtökohtaisesti kaunista, hyvää ja arvokasta.
5. Virsileikin yksi elementti on lepo. Välillä voi vain kuunnella, aistia, tehdä ihan pienesti.
6. Lähtökohtiamme ovat pehmeys, lämpö, ilo, sallivuus, herkkyys ja hyväksyvyys.

Mikä ja millainen informaatio tarvitaan missäkin kohden yleisölle, jotta he kokevat olonsa turvalliseksi liittyä mukaan? Miten ylipäänsä saamme innostetuksi ihmiset mukaan leikkiin? Ratkaisumme oli työpajan ja konsertin yhdistelmä, jossa ensin opetellaan leikin säännöt, tutustutaan, virittäydytään yhdessä tulevaan ja sitten pienen tauon jälkeen leikitään juuri tällä joukolla syntyvä leikki yhdessä. Painotimme sitä, että kukaan ei voi tehdä mitään väärin. Palautteen mukaan se vapautti yleisöä. Silti Virsileikin syntyminen edellytti sitä ohjaavalta tiimiltä turvaverkon rakentamista: tilannetajua, vahvaa ja lämmintä läsnäolon taitoa sekä nopeasti reagoivaa, rytmisesti ja harmonisesti moneen taipuvaa taiteilijuutta. Rakensimme kokonaisuuden niin, että monenlaisella osaamisella ja persoonalla varustautuneet ihmiset voisivat siihen liittyä. Oli lupa myös vetäytyä, tarkkailla.

Samassa Piilossa, leikin Turvassa

Virsileikkiin kuuluu myös osio nimeltä Piilo. Piilo on levon hetki, jossa on mahdollisuus kohdata surun todellisuus kuolemaan liittyvän virren kautta. Ihmisen kokemusmaailmassa suru ja ilo kulkevat usein rinta rinnan. Itku ja nauru toteutuvat silloin aidosti, kun kumpaakaan ei kielletä. Syvä ilo tunnistaa myös surun syvyyden. Ehkä leikissä on hyvä olla lepohetki siksikin, että lepo tunnistetaan ylipäänsä tärkeäksi. Levosta käsin lähtee luovuus ja pulppuilu. On hyvä ja on tärkeää levätä yhdessä.

Kun ihminen avautuu toisia kohti, resonoi ja luottaa, syntyy aina jotakin kaunista ja ainutlaatuista. Yksittäisten ihmisten lahjat ja valmiudet sulautuvat toisiinsa. Leikki ei ole kilpailu, kuten peli. Siinä ei koeteta voittaa toista. Siinä etsitään, luodaan, ollaan löytöretkellä yhdessä. Siellä, missä on leikkiä, on toivoa, valoa, iloa ja turva. Leikki ja turva synnyttävät toinen toisensa, kuten työryhmän kanssa asian muotoilimme:

Kun on turvassa, voi leikkiä. Leikki taas voi synnyttää turvassa olemisen kokemuksen. Leikki on elämisen ja olemisen tila, jossa olemme viattomimmillamme, aidoimmillamme ja todellisimmillamme. Leikissä olemme avoimina itsemme, toistemme, luonnon ja maailman kohtaamiseen ja yhteyteen koko luomakunnan kanssa.

Näinä pandemia-aikoina leikki voi tuntua kaukaiselta ajatukselta. Kuitenkin Virsileikkiä on kokeiltu myös etäyhteyksin, pieninä palasina. Elokuun alussa Christian Congregational Music ‑konferenssin Hymnplay-workshopissa osallistujat avasivat vuorotellen mikrofoninsa ja lauloivat hetken aikaa jotakin itselleen rakasta virttä omalla kielellään. Muodostimme Piirin. Se kosketti ja lohdutti. Virsi virtaa: se soi jo, aina, silti, jossain. Ja kun se soi, se syntyy aina uudelleen. Siinä on aina mukana leikki.

Kirjoittaja on Kannelmäen seurakunnan kanttori. Hän valmistelee kirkkomusiikin taiteellista jatkotutkintoa Sibelius-Akatemiassa ja toimii 1.8.-31.12.2021 kirkkomusiikin vs. kouluttajana Kirkon Koulutuskeskuksessa.