Ismo Savimäki
Kanttori, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta
Tiukimpien kokoontumisrajoitusten noudattaminen ja seurakunnan kutsuminen yhteiseen messuun – voivatko nämä toteutua yhtä aikaa? Voivat, jos jumalanpalvelus hajautetaan tarpeeksi pitkäksi vaellukseksi, jonka jokainen voi kävellä omaan tahtiinsa. Tämän oivalsivat seurakuntamme partiotyöntekijä Maria Lehtovaara ja kappalainen Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio, kun tehtävänä oli miettiä joulunalusajan tapahtumia. Idea ei ollut uusi, mutta sen soveltaminen korona-aikaan oli oivallus, josta messun- ja ehtoollisennälkäiset seurakuntalaisemme ovat kiittäneet.
Ensimmäinen vaellusmessumme toteutettiin neljäntenä adventtina Hämeenlinnan jylhän Ahvenistonjärven ympärillä. Järveä kiertää kahden kilometrin mittainen polku, joka sai nyt luvan palvella kahden tunnin ajan kirkkonamme. Luvan haimme oikeastikin sekä kaupungin liikuntatoimistolta että paikalliselta aluehallintavirastolta. Olimme tarkkoja sanamuodossa: emme järjestäneet tapahtumaa vaan jumalanpalveluksen. AVI suhtautui messuumme hyvin myötämielisesti, mutta kehotti meitä huolehtimaan siitä, ettei kymmentä henkeä suurempia ryhmiä päässyt muodostumaan.
Seurakunnalle olimme ilmoittaneet vaellusmessun lähtöpaikan ja –ajan (klo 14-15:30). Lähtöpisteessä oli työntekijämme, jonka tehtävänä oli mm. pitää silmällä, ettei sumaa pääsisi syntymään odotuspaikalle eikä reitille. Ehtoollista edeltävät messun osat (johdantosanat, synnintunnustus, synninpäästö, kaksi raamatuntekstiä, saarna, esirukous, ehtoollisen asetussanat) oli hajautettu lyh(ennett)yinä teksteinä, laminoituina A3-tulosteina matkan varrelle. Lopussa oli tarjolla ehtoollinen kertakäyttöpikareista. Messu päättyi Maa on niin kaunis -virteen, jota kokoamani lauluryhmä alkoi laulaa aina kun väkeä lähestyi. Messuvaeltajia kulki rauhalliseen tahtiin koko parin tunnin ajan, ehtoollisvieraita oli 145.
Hyvästä kokemuksesta rohkaistuneena järjestimme loppiaisena vaellusmessun Rengon Käräjämäellä. Nyttemmin messua vietetään joka toinen viikko Vanajan kirkon ympärillä, kunnes kokoontumisrajoitukset väljentyvät. Ehtoollinen jaetaan kirkossa urkumusiikin säestyksellä. Pakkaset ovat hiljentäneet laulumme, mutta kun kevätaurinko alkaa taas lämmittää, messu päättyy loppuvirteen ulkona.
Tarkan kuvauksen messusta ja sen järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä voi pyytää osoitteesta hanna-leena.kevatsalo-vuorio@evl.fi.
Ei vain korona-ajan messu
Olemme räätälöineet vaeltavan jumalanpalveluksen korona-aikaa varten, mutta selvältä näyttää, että jatkamme sen viettämistä ja kehittelyä myöhemminkin. Olemme jo miettineet luonnonkauniita ja puhuttelevia paikkoja, joihin messun voisi viedä. Nykyisessäkin käytännössä olemme huomanneet syventämisen varaa. Messun pysähdyspaikat teksteineen voisi luoda vaikka kuinka esteettisiksi ja rukoukseen kutsuviksi. Hajallaan kulkevalle seurakunnalle voisi luoda yhteyden tunnetta jonkin mukana kulkevan symbolin, esimerkiksi rukoushelmien tai kynttilän avulla. Jos vaellus olisi paljon nykyistä pidempi, aikaa yksinäiseen mietiskelyyn ja rukoukseen jäisi enemmän.
Olemme räätälöineet vaeltavan jumalanpalveluksen korona-aikaan, mutta jatkamme sen viettämistä myöhemminkin.
Kun messun viettää ulkona, Jumalan taivaan alla, on kohottavaa kuvitella, kuinka luomakunta itsessään puhuttelee kulkijaa väkevämmin kuin mikään saarna. Kuvitelmaksi se voi jäädäkin. Hienon vaellusmessumme voi helposti suorittaa läpikävelynä, jutella kohdalle osuneiden tuttujen kanssa, viivähtää muodon vuoksi hetken tekstien äärellä, nauttia ehtoollinen ja lähteä kaupan kautta kotiin. Muukin on mahdollista, jos aistit ovat avoinna. ”Tee minut kaipaavaiseksi, tyhjäksi kokonaan”. Lumen narskunta askelten alla, tuulenvire iholla tai ylilentävän variksen raakunta voi avata mielen jollekin, mikä kivisten seinien, ihmistekoisen musiikin ja kuvien keskellä saattaa jäädä huomaamatta.
Messua vietetään joka toinen viikko Vanajan kirkon ympärillä.
Korona-ajan vaellusmessu rippikoulussa
Anna Pulli-Huomo
Johtava kirkkomuusikko, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
Tammikuussa suunnittelimme Helsingin keskustassa rajoitusten keskellä Suomenlinnan päivärippikoulua. Tuomiokapituli oli onneksi juuri antanut luvan järjestää alle 20-vuotiaiden kokoontumisia turvallisuusohjeet huomioiden. Vaikka kynttilänpäivän messu seurakuntalaisten kanssa oli peruutettu, päätimme kokoontua rippikoululaisten kanssa jumalanpalveluksen äärelle. Joulun alla fb:ssa näkemäni kollega Ismon päivitys vaellusmessusta heräsi eloon. Yhdessä vetäjätiimin (pappi, nuorisotyöntekijä, kanttori ja nuorisotyön harjoittelija) kanssa rakensimme kokonaisuuden Suomenlinnan kirkolle.
Johdattelu päivään
Mitä tänään tapahtuu sekä lyhyesti mikä on jumalanpalvelus ja ehtoollinen.
Jakautuminen kolmeen isosryhmään. Ryhmät aloittivat yksitellen jumalanpalveluksen. Jokaiselle pysähtymispaikalle oli varattu noin seitsemän minuuttia.
I Tervetuloa
Suomenlinnan kirkonkellon luona kuuntelimme suntion soittamaa kirkonkelloa. Pohdimme yhdessä muistikuvia tilaisuuksista kirkoissa.
Opettelimme ristinmerkin ja lausuimme yhdessä alkusiunauksen.
Vetäjä johdatteli lyhyesti päivän aiheeseen.
II Päivän teksti ja uskontunnustus
Luimme päivän evankeliumin ja pohdimme vetäjän kanssa siitä herääviä ajatuksia ja kysymyksiä. Tunnustimme uskomme tukipaperin kanssa.
III Rukous
Pohdimme, mitä on rukous.
Keräsimme ryhmältä rukousaiheita ja vetäjä rukoili niiden puolesta.
Yhdessä rukoiltiin Isä meidän -rukous tukipaperin avulla.
IV Synnintunnustus ja -päästö
Jokainen kirjoitti omalle paperille asioita, jotka harmittivat ja joita halusi pyytää anteeksi. Sanat jäivät vain rippikoululaisen ja Jumalan välisiksi asioiksi. Samalla kerrottiin, miksi jumalanpalveluksessa pyydetään anteeksi.
Nuotion äärellä papin kanssa kukin sai viedä paperin poltettavaksi. Pappi sanoi lopuksi synninpäästön ja kehotti siirtymään kevein mielin kirkkoon ehtoolliselle.
V Hiljentyminen kirkossa ja ehtoollinen
Kirkossa kuunneltiin hiljaisuutta samalla kun odotettiin muiden ryhmien saapumista.
Koko ryhmän kanssa kokoonnuttiin turvavälein alttarin äärelle. Pappimme asetti ehtoollisen käyttäen selkokielistä tekstiä ja selittäen mitä tapahtui. Pienryhmissä osallistuimme ehtoolliselle. Lopuksi rukoilimme kiitosrukouksen.
VI Päätös
Lauloimme yhdessä kiitosvirren ja siunasimme toinen toisemme Herran siunauksella, josta oli tukipaperi.
Lopuksi siirryimme nuotion äärelle ulos kirkkokaakaolle jutustelemaan.