Jenni Urponen
FT, MuM, KM
Kanttori, Mynämäen seurakunta
Mitä käsitteitä käytetään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuultavasta, soitettavasta ja laulettavasta musiikista? Millä tavoin uskonnollinen laulu on määriteltävissä?
Hymnologian kirjava käsitteistö
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuultavasta, soitettavasta ja laulettavasta musiikista on tavattu käyttää rinnakkain ja samanaikaisesti useita eri nimityksiä. Käsitteiden merkitykset ovat kuitenkin saattaneet jäädä epäselviksi tai toisiinsa kietoutuneiksi, ja ne on usein ymmärretty arkiajattelusta käsin. Suomalaisessa hymnologisessa tutkimusperinteessä keskeisten ydinkäsitteiden yksityiskohtaisempi määritteleminen on ollut valitettavan vähäistä ja tieteenalan moninaisen käsitekentän tarkentaminen on jäänyt vaille huomiota.
Kirkkomusiikki lienee eräänlaisena yleiskäsitteenä tutuin ja vakiintunein. Sitä saatetaan täsmentää esimerkiksi lisämääritteellä ”luterilainen” tai ”ortodoksinen”. Kuten kirkkomusiikki myös kristillinen musiikki -käsite viittaa yhteisöön, mutta lisäksi normatiivisuuteen ja dogmin mukaisuuteen. Liturgisesta musiikista tai jumalanpalvelus- sekä kasuaali- eli toimitusmusiikista puhuttaessa korostuu puolestaan kyseisen musiikin käyttötilanne ja tehtävä tietyssä rituaalisessa kontekstissa. Uskonnollinen musiikki taas voidaan ymmärtää musiikiksi, joka heijastelee uskonnoksi käsitetyn järjestelmän eli instituution lähtökohtia ja ulottuvuuksia. Edellisiä väljempi ilmaus on sakraalimusiikki, jolla voidaan tarkoittaa minkä tahansa uskontokunnan perinteen mukaista, pyhänä pidettyä (vs. profaani) ja sakraaleihin tilanteisiin yhdistettävää musiikkia. Edellä mainituissa käsitteissä korostuu yhteisön näkökulma, kun taas hengellinen musiikki on käyttökelpoinen yksilön henkilökohtaista eli subjektiivista kokemusta vastaavasta musiikista puhuttaessa.
Väitöstutkimuksessani päädyin määrittelemään tarjolla olleista lukuisista käsitteistä yksityiskohtaisemmin uskonnollista musiikkia ja uskonnollista laulua. Määrittelemisessä hyödynsin empiiristä aineistoa. Käsitteistä molemmat osoittautuivat varsin tarkoituksenmukaisiksi tarkasteltaessa Suomen evankelis-luterilaisen, muiden kristillisten kirkkokuntien sekä muiden uskontojen musiikkia ja laulustoa kirkollisen kontekstin ulkopuolella, perusopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon ja musiikin opetusta varten laadituissa oppikirjoissa. Seuraavassa keskityn lähemmin uskonnollisen laulun käsitteeseen.
Tutkimuskohteena uskonnollinen musiikki, lähdeaineistona oppikirjat
Uskonnonpedagogiikan alan väitöstutkimukseni käsittelee uskonnollisen musiikin ulottuvuuksia ja asemaa perusopetuksen luokka-asteiden 1–6 suomenkielisissä evankelisluterilaisen uskonnon ja musiikin oppikirjoissa. Tutkimuksen lähdeaineistona oli neljä musiikin ja kolme evankelisluterilaisen uskonnon suomenkielistä oppikirjasarjaa, yhteensä 24 oppikirjaa, jotka on julkaistu 2004–2012 noudattamaan ja toteuttamaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 -asiakirjaa. Oppikirjoista kokosin tutkimusaineiston, josta tiivistin vaiheittain varsinaisen aineistokorpuksen. Aineiston analyysimenetelminä sovelsin sisällönanalyysia, sisällönerittelyä ja lähteistöön nojaavaa luokittelua.
Oppikirjojen tekstejä ja lauluja lähestyin seuraavin kysymyksin: Miten uskonnollisesta musiikista kirjoitetaan? Mikä tekee laulusta uskonnollisen laulun? Minkälainen on uskonnollinen laulu? Mitä ja minkälaisia uskonnollisia lauluja on julkaistu? Minkälainen on uskonnollisen musiikin ja erityisesti uskonnollisten laulujen asema oppikirjoissa?
Uskonnollinen laulu käsitteenä
Uskonnollisen laulun varsin käyttökelpoiseksi kriteeristöksi osoittautui kolme osatekijää: signaalisana, Ninian Smartin piirreperustaisen mallin uskonnon seitsemän ulottuvuutta ja lähteistö. Sanoitusten signaalisanoiksi lukeutuivat Jumala-nimitykset, henkiolentoihin liittyvät ilmaukset, Raamatun kertomusten henkilöt ja paikat, kristinuskon sanastoon ja kristilliseen kulttuuriin liittyvät muut ilmaukset sekä ei-kristillisten uskontojen perinteeseen viittaavat nimitykset ja ilmaukset. Uskontofenomenologi Ninian Smartin jäsentämän mallin seitsemän uskonnon ulottuvuutta ovat opillinen, rituaalinen, narratiivinen, eettinen, kokemuksellinen, yhteisöllinen ja materiaalinen. Ne tarjosivat teoreettisen apuvälineen sanoitusten uskonnollisuuden tutkimiseen. Institutionaalisten käyttölaulukokoelmien huomioiminen lähteistönä tuki edelleen laulujen kategorisoimista uskonnollisiksi. Lauluston jäsentäminen empiirisesti tämän kriteeristön avulla osoitti uskonnollisen laulun sekä uskontoon liittyvien muiden laulujen moninaisuuden ja rajojen liikkuvuuden.
Oppikirjalaulustoanalyysin perusteella oli muodostettavissa kolmetoista erilaista uskontoon liittyvää laulutyyppiä, joista viisi on määriteltävissä varsinaisiksi kristinuskon mukaisiksi uskonnollisiksi lauluiksi. Varsinaisten kristinuskon perinteeseen nojaavien uskonnollisten laulujen ohessa oppikirjalaulustoissa on julkaistu lukuisia lauluja, joiden sanoituksissa on viittauksia uskontoon (uskontoihin) liittyviin aiheisiin tai kieleen. Näitä muita lauluja ovat uskonnollisaiheiset, uskonnollissävytteiset, hengellissävytteiset, maallistetut uskonnolliset, muut laulut ja ei-kristillisten uskontojen signaalisanoja sisältävät laulut. Uskonnollisen laulun kriteeristö nosti uskonnolliseksi lauluksi määritellyn Suvivirren rinnalle tarkasteltavaksi muun muassa signaalisanoja sisältävän uskonnollissävytteisen Hard Rock Hallelujah -laulun.
Hymnologisten käsitteiden tarkentamiselle tilausta
Väitöstutkimukseni keskittyi uskonnollisen laulun määrittelemiseen kirkon seinien ulkopuolella, perusopetuskontekstissa. Hymnologisten käsitteiden määrittelemisessä riittää työsarkaa. Löytyisikö käsitteiden monitulkintaisuudesta yksi mahdollinen syy siihen, ettei esimerkiksi vihki- ja siunausmusiikista tai jumalanpalvelukseen sopivasta musiikista puhuttaessa ole aina vältytty väärinkäsityksiltä tai konflikteilta? Mikäli kanttori vihkimusiikkikeskustelun yhteydessä korostaa jumalanpalvelusmusiikki-käsitteen näkökulmaa hääparin puhuessa hengelliseksi kokemastaan musiikista, käydään dialogia eri lähtökohdista ja asetelmista käsin. Olisikin tarpeen kiinnittää huomiota siihen, missä merkityksessä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytetystä musiikista puhutaan eri yhteyksissä ja tilanteissa. Hymnologian käsitekentän tarkentaminen saattaisi osaltaan lisätä ymmärrystä siitä, mikä on kulloinkin kyseessä olevan käsitteen näkökulmasta musiikin intentio, funktio ja konteksti – mistä musiikista lopulta oikein on puhe.
***
Artikkeli perustuu Jenni Urposen uskonnonpedagogiikan väitöskirjaan ”Suvivirrestä Hard Rock Hallelujaan? Uskonnollinen musiikki perusopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon ja musiikin oppikirjoissa”, joka tarkastettiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 25.9.2020. Tutkimus on luettavissa HY:n digitaalisessa arkistossa, Heldassa: helda.helsinki.fi/handle/10138/319027