Elämälle kiitos!

Maria Väinölä, johtava kanttori, Seinäjoen alueseurakunta

Olin vuosia sitten säestäjänä kirkkokonsertissa, jossa esiintyi tangokuningattaria ja -kuninkaita. Seinäjoella seurakunta on luonteva yhteistyökumppani monen yllättävänkin tahon kanssa. Solistit lähettivät laulusuunnitelmiaan ja laulut olivat hyvinkin perinteisiä hengellisiä lauluja. Kuitenkin yksi lauluehdotus sai minut epäröimään. Violetta Parran Elämälle kiitos ei mielestäni täyttänyt ”hengellisen laulun” kriteeriä. Eihän siinä mainita Jumalaa Jeesuksesta puhumattakaan.

Pyysin solistia vaihtamaan tämän laulun johonkin hengellisempään. Yhtään kyseenalaistamatta näkemystäni hän niin tekikin. Korvaava laulu olisi Oi katsohan lintua oksalla puun. Siinä tilanteessa olin tyytyväinen. Sainpa estettyä ainakin sen, että joku paheksuisi sanomalehden yleisönosastossa tangokuninkaallisen kirkossa esittämää sopimatonta laulua.

Kului muutama vuosi ja satuin autoradiosta kuulemaan Violetta Parran haastattelun. Siinä hän kertoi Elämälle kiitos -laulun synnystä ja merkityksestä. Sen ajan Chilessä ei voinut mainita sanaa Jumala. Mutta tietenkin hän tässä laulussa halusi kiittää nimenomaan Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä koki saaneensa. Niinpä hän kirjoitti sanan Jumala tilalle elämä. Elämälle kiitos, sain siltä paljon!

Muistan, kuinka tyrmistynyt olin. Koin saaneeni näpäytyksen itse Taivaan Isältä. Tunsin myös suurta tarvetta pyytää solistilta anteeksi, kun typeryyksissäni en ollut tällaista asiaa ymmärtänyt ja vaihdatin laulun turhaan.

Iän, tiedon ja kokemuksen karttuessa näkee monesti samat asiat eri tavalla. Tiedän, että moni kollega painii käytännön työssä tämän asian kanssa. Mitä kirkossa voi esittää? Itsekin mietin usein tätä kysymystä. Kanttorina tunnemme perinteen ja haluamme toimia vastuullisesti klassisen koulutuksemme antamin eväin. Haluamme säilyttää kirkkotilan ja kulloisenkin tilaisuuden pyhyyden.

Koen, että musiikkikenttä on kuin fraktaali, kuvio, joka lähempää katsottuna johtaa aina syvemmälle ja syvemmälle. Kuvio, jonka yksityiskohtaa katsomalla ei näekään yksityiskohtaa vaan portin, joka johtaa jonnekin muualle, eteenpäin. Kirkkomusiikkikaan ei ole enää yksi vaan monta.

Kanttori tarvitsee suurta viisautta keskustellessaan esimerkiksi toimitusten musiikeista ihmisten kanssa. On suuri ilo havaita, että useimmille seurakuntalaisille toimitusten musiikin valinta on erittäin tärkeä ja merkityksellinen asia.  Ristiriitatilanteessa keskustelu ja yhteisymmärrykseen pyrkiminen on ainoa tie. On tärkeää, että molemmat, sekä kanttori että seurakuntalainen voivat käydä tärkeään tilaisuuteen pystyssä päin. Monipuoliset muusikon taidot helpottavat työn tekoa. Haasteita ei kannata pelätä. Tarttumalla vaikeaan musiikilliseen haasteeseen kohottaa väistämättä aina myös omaa osaamistaan.