Matkakertomus

Aija Pöyri, Seurakuntapastori, Leppävaaran seurakunta

Lokakuussa 2021 jäin virkavapaalle Leppävaaran seurakunnasta ja suuntasin 10 kuukauden sijaisuuteen Harjavaltaan. Tutut kyselivät, ymmärränkö varmasti mihin olen menossa. Lohdutin heitä toteamalla olevani itse satakuntalainen, joten tiedän erittäin hyvin, mitä olen tekemässä. No tiesinkö? Tiesin ja en. Tuo sijaisuus jatkui vielä toisella, kun Harjavallan jälkeen siirryin vuoden ajaksi papiksi Euraan.

Lähtööni oli monia syitä. Koin tarvitsevani irtioton kaikesta siitä, mitä on olla töissä isossa yhtymässä. Ainakin Espoossa vyöryy säännöllisesti kaikenlaista projektia, visiota, ohjelmaa ja sen sellaista. Yleensä ihan hyviä, mutta ihmisen vastaanottokyky on rajallinen. Tarvitsin happea. Juureni ovat Huittisissa, halusin sinne hetkeksi asumaan kirjaimellisesti isieni maille eli entiseen mummulaani. Minua kiinnosti, pärjäänkö töissä maalaisseurakunnassa ja osaanko enää asua maalla. Myös ikääntyvät vanhempani olivat merkittävässä roolissa, kun tämän päätöksen tein.

Opinko jotain reissullani? Opin, paljon. Maaseudulla ja kaupungissa tehtävän seurakuntatyön erilaisuuden tiesin toki etukäteen. Nyt näin konkreettisesti, mitä kaikkea siihen sisältyykään. Yllätys oli hyvin opettavainen. Näissä kirkonkin asioissa on hyvä oppia paremmin tuntemaan niitä toimintaympäristöjä, joissa kollegamme työskentelevät. Pitää pyrkiä irti ennakko-oletuksista.

Yhtä asiaa en oppinut vaan aiemmin kokemani sai vahvistusta. Oltiin sitten maalla tai kaupungissa, seurakuntien elämään vaikuttaa isosti kolme asiaa: johtaminen, johtaminen ja johtaminen. Niin se vain on, että johtaminen ja johtamiskulttuuri määrittelevät hyvin paljon sitä, miten seurakunta toimii ja miten se on läsnä osana isompaa yhteisöä.

Kokemani vahvisti sitä, mitä olen usein sanonut: työvaihto tekee hyvää. Se tekee hyvää ihmiselle itselleen, hänen työyhteisölleen sekä työyhteisölle, jossa sijaisuus tai vastaava tehdään. Olen onnellisessa asemassa, kun pystyin tällaisen vaihdon järjestämään itselleni. Tällaiseenhan pitäisi olla mahdollisuus nimenomaan työnantajan tarjoamana ja järjestämänä. Tämä on hyvä tapa oppia ymmärtämään puolin ja toisin asioiden erilaisuutta. Ei vain yksilön vaan koko seurakuntayhteisön kannalta.

Mitä hyvää on paluussa? Saan elää messuelämää seurakunnassa, jossa siihen todella panostetaan ja kehitetään ihan tosissaan ja osaavasti. Pääsin takaisin omaan messuyhteisööni, ja minulle hyvin rakkaaksi tulleeseen kirkkoon. Siinä suhteessa tulin kotiin. Sitä en tiedä, lähdenkö työurallani vielä jonnekin muuallekin kuin eläkkeelle. Nyt on näin ja näin on hyvä.

Työvaihto tekee hyvää. Se tekee hyvää ihmiselle itselleen, hänen työyhteisölleen sekä työyhteisölle, jossa sijaisuus tai vastaava tehdään.