Kuvateksti: Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan johtava kirkkomuusikko Anna Pulli-Huomo on syksystä 2016 lähtien ollut työn rinnalla tohtoriopiskelija Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa. Hänen kirkkomusiikin alaan liittyvän taiteellisen tutkinnon aiheena on ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki suomalaisessa tämän päivän evankelis-luterilaisessa jumalanpalveluksessa.
Anna Pulli-Huomo
Johtava kirkkomuusikko, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
Minulta kysytään usein, miten yhdistän työn ja opiskelun. Ja mitä ihmettä onkaan taiteellinen tutkimus. Tässä tekstissä avaan omia kokemuksiani ja näkemyksiäni näistä kahdesta kysymyksestä.
Pyhän Kolminaisuuden päivän ilta vuonna 2014 Pariisissa. Seisomme puolisoni kanssa metrossa matkalla ravintolaan ja jauhan aamuisesta kokemuksestamme Saint-Sulpicen kirkon messussa. Kirkon urkuri Daniel Roth on soittanut J.S. Bachin Es-duuri Preludin ja fuugan. 15 minuutin teos, jonka on tulkittu monin eri tavoin symboloivan Pyhää Kolminaisuutta. Innostun tästä musiikin ja pyhän aiheen vahvasta siteestä. Siinä metrossa seisoessamme puolisoni kysyy, miksi en alkaisi tehdä jatkotutkintoa siitä mistä puhun.
Työskentelen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa johtavana kirkkomuusikkona. Työni rinnalla olen syksystä 2016 lähtien ollut myös tohtoriopiskelija Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa. Kirkkomusiikin alaan liittyvän taiteellisen tutkintoni aiheena on ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki suomalaisessa tämän päivän evankelis-luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Koska tutkintoni on taiteellinen, siihen kuuluu viisi opin- ja taidonnäytetilaisuutta sekä tutkielma. Minun kohdallani nuo tilaisuudet ovat jumalanpalveluksia. Tässä vaiheessa, lokakuussa 2020, jäljellä ovat vielä tutkielma sekä viides messu.
Jo esimerkiksi Cruxissa 3/2019 käsiteltiin kirkkomusiikin alan jatko-opintoja, niiden luonnetta ja hyötyä työelämässä. Musiikin tohtoriksi voi siis valmistua tutkija-, taiteilija- tai soveltajakoulutuksesta. Näistä tutuin on varmastikin tutkijakoulutus, jonka opin- ja taidonnäyte on väitöskirja. Taitelijakoulutuksessa pääpaino on tematisoidussa taiteellisten produktioiden sarjassa, jota tukee aihepiiriin liittyvä tai taiteellista työtä reflektoiva tutkielma. Soveltajakoulutuksessa taas tehdään tutkimusta joko tieteellisesti tai taiteellisesti kehittämiskohteen äärellä. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia on kouluttanut musiikin tohtoreita 30 vuoden ajan. Siis monen tiedeyliopiston oppialaan verrattuna hyvin lyhyen ajan, mikä näkyy erityisesti taiteellisen tutkimuksen määrittelyn vaikeutena.
Koska tutkintoni on taiteellinen, siihen kuuluu viisi opin- ja taidonnäytetilaisuutta sekä tutkielma.
Kirkkomuusikko taiteellisen tutkimuksen tekijänä voi myös herättää kysymyksiä. Ovatko musiikin tohtoriksi valmistuneet kanttorit erityisen taiteellisia ja ehkäpä siten kaukana kirkon ruohonjuurityöstä? Itselleni opinnot ovat olleet toki raakaa harjoittelua uuden urkuohjelmiston äärellä, mutta myös tukiopintoja metodologian, taiteenfilosofian ja esimerkiksi teologian puolelta. Paljon lähdekirjallisuuden etsimistä ja lukemista. Jatkuvaa kyseenalaistamista ja perustelemista taiteellisten ratkaisujen äärellä. Tutkimukseni on mahdollistanut kokeilemaan erilaisia liturgisia ja musiikillisia ratkaisuja jumalanpalveluksessa. Eikä pelkästään kokeilemaan, vaan myös perustelemaan ja reflektoimaan sitä, mihin olemme messun työryhmän kanssa päätyneet. Itse koen, että olen opintojeni myötä päässyt ruohonjuuritasolta jumalanpalveluksen multiin.
Monet toteutustavat
Opintojen ja työn yhdistämisessä on monia puolia, jotka varmasti ovat tuttuja monelle. Toteutustapoja on myös monia. Toiset järjestävät elämänsä niin, että käyttävät tutkimuksen tekemiseen kaiken vapaa-aikansa ja lomansa. Toiset ovat päässeet tohtorikoulutettaviksi tai saaneet apurahan, ainakin osaksi aikaa, ja ovat tuon ajan virkavapaalla. Toiset hyödyntävät opintovapaata tiukimmissa vaiheissa opintoja.
Ensinnäkin koen vahvasti, että yhtä aikaa töitä tekevä jatko-opiskelija tarvitsee esimiehensä ehdottoman tuen. Näin on ainakin minulla onneksi ollut. Toiseksi on tärkeätä, että työyhteisö on ymmärtäväinen. Olen jonkin verran joutunut aikatauluttamaan työviikkoani muun muassa tukiopintojen vuoksi. Samoin olen suunnitellut lomajaksojani esimerkiksi valmistautuakseni seuraavaan opin- ja taidonnäytetilaisuuteeni tai käydessäni Pariisissa konsultaatiotunneilla. Uskoisin, että työyhteisöä auttaa eniten, jos ja kun jatko-opiskeleva kollega pystyy ajoissa kertomaan erityisistä toiveistaan. Opintovapaa-ajatuksistani olen aina puhunut jo lähes vuotta aikaisemmin.
Minulle on ollut tärkeätä myös mahdollisuus opintovapaaseen. Keväällä 2018 olin kaksi kuukautta opintovapaalla, josta viisi viikkoa olin Ranskassa. Samoin viime keväänä olin opintovapaalla viisi kuukautta. Aikuiskoulutusraha ja lyhytaikaiset järjestelyt henkilökohtaisessa taloudenhoidossa ovat mahdollistaneet nämä ajanjaksot. Opintovapaan aikana olen saanut keskittyä yhteen asiaan – pysähtyä olemaan tutkija, mikä on ollut erittäin vapauttavaa ja hedelmällistä.
Opinnoista hyötyä myös työhön
Koska oma tutkimukseni aihe liittyy vahvasti jumalanpalvelukseen, olen kokenut, että opinnoistani on ollut hyötyä myös työhöni. Lähdekirjallisuutta jumalanpalveluksesta lukiessa tulee peilattua tekstejä myös arjen kysymyksiin työpaikalla. Helposti myös lähijohtajan työ jumittaa palavereihin ja tietokoneen äärelle. Onkin ammatillisen osaamisen kannalta ollut erittäin hyödyllistä, kun opinnot ovat vieneet minut urkupenkille harjoittelemaan uutta ohjelmistoa ja kehittämään itseäni virsien säestäjänä tai improvisoijana messussa. Tänäkin syksynä useammissa seurakuntamme kirkkojen messuissa kuultiin Westhin Codexin messusävelmiä 1540-luvulta, kun tutustuin laulamalla tutkimukseni kohteena olevaan ohjelmistoon. Työpäivinä olen tietoisesti rajannut urkujen äärellä käyttämäni harjoitusajan pariin tuntiin kolmena neljänä päivänä viikossa. On etuoikeus saada ylläpitää ammattitaitoaan huippusoittimilla työpaikallaan. Kuitenkin kun vapaapäivinä ja lomilla harjoittelen enemmän, teen sen pääsääntöisesti työpaikan kirkkojen ulkopuolella. Näin rajaan työasiat pois mielestäni.
Usein päivät saattavat venähtää soittamisen, tiukkojen työpäivien sekä opintoihin liittyvien tekstien äärellä. Samalla sitä miettii, mikä ihme ajaa tekemään kaikkea yhtä aikaa. Väitän kuitenkin, että näiden vuosien aikana olen jälleen kasvanut ihmisenä, kirkkomuusikkona ja jumalanpalveluksen ammattilaisena. Olen saanut innostua jumalanpalveluksesta ja sen musiikista aina vain uudestaan ja uudestaan.