Kuva Caspar Åkerblom
Samppa Laakso
Kanttori, Tikkurilan seurakunta
Vantaalla ollaan siinä onnellisessa mutta nykyään varsin harvinaisessa tilanteessa, että kaupungin keskustaan, Tikkurilaan, on valmistumassa uusi kirkko. Vuoden nimi -palkinnon voittaneeseen Tikkurilaan kirkkoon rakennetaan urut, jotka odottavat sitä, että kirkkorakennuksen valmiusaste ja olosuhteet sallivat sen pystyttämisen. Carillon, eli tornikellopeli, on puolestaan jo viimeistelyä vaille valmis.
Urut
Kirkon urkujen suunnittelutyössä pidettiin tärkeänä kriteerinä soittimen monikäyttöisyyttä ja katsottiin, ettei soittimen tyyli saa asettaa kovin suuria rajoituksia sen käytölle. Muun muassa tämän vuoksi urkujen soinnillisen ja teknisen suunnittelun lähtökohdaksi valittiin J. A. Zachariassenin soitinrakennustyyli. Tämä tyyli sopii Tikkurilan kirkkoon hyvin myös sen vuoksi, että Tikkurilan seurakunnan alueella olevassa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa on ollut Zachariassenin vuonna 1895 rakentamat urut. Nykyään kirkossa on tästä soittimesta jäljellä vain julkisivu, jonka takana on Urkurakentamo Veikko Virtasen vuonna 1976 rakentama soitin. Tikkurilan kirkon urkujen tarjouskilpailun voitti samainen rakentamo, joten tiettyä historiallista symmetriaa tässä voidaan havaita. Nyt rakennettavissa uusissa uruissa tulee soimaan myös kaksikymmentä Pyhän Laurin kirkon vanhojen Zachariassen-urkujen pilliä, jotka ovat olleet varastoituna Pyhän Laurin kirkon ullakolle.
Urkujen suunnittelutyön aikana todettiin, että Tikkurilan kirkon soittimesta ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa historiallisen esikuvan mukaista kopiota. Päätettiin, että urut suunnitellaan niille varatun tilan ehdoilla etsien Zachariassenin rakentamien urkujen musiikillisia ja teknisiä ominaisuuksia tukevia ratkaisuja. Arkkitehdin toiveen mukaisesti urut sijoittuvat urkuparvelle. Parvi sijaitsee muuhun saliin nähden niin, että kaksi urkujen sivuista on saliin päin. Urkurakentaja ratkaisi soittimen fasadin niin, että se kattaa molemmat saliin päin olevat sivut. Caspar Åkerblomin suunnittelemasta fasadista tulee kirkon arkkitehtuurin mukaisesti moderni.
Uruissa on 17 äänikertaa, jotka jakautuvat kahdelle sormiolle (C–g3) ja jalkiolle (C–f1). Soittimessa on tavanomaisten yhdistimien lisäksi ensimmäisellä sormiolla tyylille tyypillinen yläoktaavikoppeli sekä forte-poljin. Jotta soitinta pystytään hyödyntämään mahdollisimman monipuolisesti, pääsormion äänikerroilla on lisäpillit (g#3–g4) yläoktaavikoppelia varten. Uruissa ei ole mixtur-äänikertaa, vaan sointikruunu on mahdollista toteuttaa yläoktaavikoppelin avulla. Toisen sormion pillit ovat paisutuskaapissa, jossa on paisutusluukut sekä etuseinässä että katon viistossa osassa. Rakentamon ehdotuksen mukaan luukkuja käytetään kahdella eri paisutuspedaalilla. Toisen sormion äänikertoihin haluttiin mukaan valitulle tyylille hieman epätyypillinen kieliäänikerta soittimen monipuolisuuden varmistamiseksi.
Kellot
Carillon, eli tornikellopeli, on eri sävelkorkeuksille viritetyistä kelloista koostuva soitin. Se on Suomessa melko tuntematon, mutta Keski-Euroopassa tornikellopelejä on runsaasti. Vantaalle on kaavailtu soitettavia kirkonkelloja jo useampaan kertaan, viimeksi Pyhän Laurin kappelin yhteyteen. Nyt Tikkurilan kirkon rakentamisen yhteydessä haave on vihdoin toteutumassa ja ratkaisevassa roolissa hankkeen toteutumiseksi on vantaalainen kirkontorniteknikko Supavit Nummelin, jonka yritys Rekola Bells on ainoa suomalainen yritys, joka rakentaa carilloneja. Projekti tuokin suomalaisittain jotain aivan uutta vantaalaiseen äänimaisemaan.
Supavitin kiinnostus kelloihin on alkanut jo nuorella iällä vellikelloista ja pienistä kellosoittimista. Koska kaikenlainen nikkarointi on aina ollut lähellä hänen sydäntään, myös kellosoittimien rakentaminen alkoi pian kiinnostaa. Supavit on kouluttautunut perehtymällä asioihin itse sekä tekemällä yhteistyötä itävaltalaisten, hollantilaisten ja italialaisten kirkonkellovalimoiden sekä muiden alan asiantuntijoiden kanssa. Pitkän perinteen omaksuminen ja tiedon kerääminen on tässä työssä erityisen tärkeää, sillä alalle kouluttautuminen tapahtuu pitkälti käytännön työssä. Kello-osaamista ovat tukeneet myös opinnot Varian taide- ja käsityöteollisuuden alalla. Työssään Supavit tarvitsee hitsauksen, muiden metallitöiden, puurakentamisen, lujuuslaskelmien, elektroniikan sekä musiikin ja muun taiteen tuntemusta ja osaamista.
Tikkurilan kirkon carillonin rakennushistoria alkaa vuodesta 2015, jolloin Supavit alkoi kerätä metalliosia soitinta varten, jonka hän siinä vaiheessa aikoi rakentaa itselleen. Varsinainen rakennustyö alkoi vuonna 2016. Tikkurilan seurakunnan ja Supavitin polut ristesivät oppilaitosyhteistyössä Vantaan ammattiopisto Variassa vuonna 2018, ja sopimus carillonin rakentamisesta allekirjoitettiin vuonna 2019.
Tikkurilan kirkon carillon koostuu 31 kellosta, joten tornikellopeli on Suomen suurin.
Tikkurilan kirkon carillon on Suomen oloissa melko ainutlaatuinen. Soitin koostuu 31 kellosta, joten tornikellopeli on Suomen suurin. Kansainvälisessä mittapuussa soitin on melko maltillisen kokoinen mutta kuitenkin riittävän suuri konsertointiin. Sillä voi soittaa mitä musiikkia tahansa, ja oikeastaan musiikille asettaa rajansa vain soittajien osaaminen. Suurin kelloista on a1, ja se on yksi Tikkurilan edellisen kirkon kolmesta kellosta. Se on Wieniläisen Glockengießerei Pfundnerin valama ja vuodelta 1969. Soittimen muut kellot ovat tässä vaiheessa g2–c5. Nämä uudet kellot on valanut hollantilainen Koninklijke Eijsbouts Klokkengieterij Supavitin suunnittelemasta metalliseoksesta. Valutyö onnistui erittäin hyvin, eikä yhdenkään kellon valua jouduttu uusimaan. Valimo on ollut Tikkurilan soittimen rakentamisessa yhteistyökumppanina. Lisäksi rakennustyöhön on osallistunut eri vaiheissa lukuisia vapaaehtoisia.
Tätä tornikellopeliä ei, harmi kyllä, voitu sijoittaa kellotapuliin, vaan se on rakennettu uuden kirkon toimistotilojen päälle lämmittämättömään kellohuoneeseen. Huoneen ulkoseinässä on pitsimuuraus, jonka läpi kellojen ääni pääsee ulos. Kellojen soittopöytä on erillisessä, lämmitetyssä soittohuoneessa.
Varsinainen carillon on täysin mekaaninen, kuten soittopöytäkin. Urkurille soittopöytä on tavallaan tutun oloinen, sillä siinä on sekä käsillä että jaloilla soitettavia koskettimia, joiden liikkeet välittyvät kellojen kieliin vaijerien avulla. Sorminäppäryyttä soittamisessa ei kuitenkaan tarvita, sillä carillonia soitetaan nyrkeillä ja jaloilla.
Viittä carillonin kelloista (a1, a2, c#3, e3, f#3) käytetään myös automatisoituihin kutsu- ja muihin soittoihin. Soittimen rakenteessa on varauduttu siihen, että tulevaisuudessa sen kaikki kellot ovat varustettavissa dynaamisilla magneettivasaroilla, jolloin soitinta voidaan soittaa myös midiohjauksella. Tällöin kelloja voi halutessaan soittaa midikoskettimistolla tai esimerkiksi jonkin älylaitteen sovelluksen avulla. Kellojen ripustuksessa ja soittopöydän rakenteessa taas on varauduttu siihen, että soitinta on mahdollista laajentaa myöhemmin lisäämällä siihen e2-, f2– sekä c#5–d6-kellot. Carillonin jokainen kello on viritetty tarkasti omaan säveleensä ja sointi on säädetty oikeanlaiseksi, minkä myötä soittimen viritys ja testaaminen onkin ollut osa Tikkurilan äänimaisemaa jo jonkin aikaa.
Varsinaisesti ensimmäisen kerran soitinta on tarkoitus käyttää jouluaattona 2020, jolloin Tikkurilan seurakunnan kanttorien työnkuva laajenee täysin uudella kellonsoittajan tehtävällä.