Laura Leipakka, Suomen teologiliiton puheenjohtaja
laura.leipakka@evl.fi
Kuluneena kesänä olen miettinyt paljon turvallisuutta, työrauhaa ja toleranssia. Kaikki nämä ajatukset liittyvät jollain tavoilla tasa-arvoon, sukupuoleen ja mahdollisuuksiin tehdä työtä vailla pelkoa henkilökohtaisuuksista tai henkilökohtaisen tilan loukkaamisesta.
Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin, että seksuaalinen häirintä rehottaa työpaikoilla. Sen kohteeksi joutuvat usein etenkin nuoret naiset, joiden pukeutumista ja ulkonäköä saatetaan kommentoida avoimesti. Aina häirintä ei ole vain verbaalista, vaan myös fyysistä. Monella naisella on ikäviä kokemuksia oman koskemattomuuden rikkomisesta lähestulkoon alasta riippumatta. Viime talvena otsikoihin nousivat muun muassa pelastusala ja keväällä poliittiset piirit, joiden häirintätapaukset nostettiin julkisuuteen.
Seksuaalinen häirintä ja ahdistava työilmapiiri ei kuitenkaan kohdistu aina vain naisiin. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat saattavat kokea pelkoa siitä, kuinka avoimesti he voivat työssään näyttää oman identiteettinsä ja olla omia itsejään. Vähemmistöstressi ja työpaikkojen sukupuolittuneet käytänteet ovat monelle arkipäivää ja aiheuttavat ulkopuolisuuden tunnetta.
Jokaisella on oikeus tehdä työtä rauhassa ja vailla pelkoa. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Kuinka pitkään epäkohtia pitää sietää? Harva uskaltaa puuttua työpaikoillaan epäkohtiin tai ikäviin kokemuksiin ja saattaa myös vähätellä niitä. Syynä voivat olla niin pelko seurauksista kuin ikävien asioiden esille nostamisen vaikutus työpaikan ilmapiiriin.
Työhyvinvointi ja työturvallisuus ovat kuitenkin mielestäni asioita, joita ei tulisi painaa villaisella, vaan ottaa vakavasti. Näin on onneksi viime vuosina tehty ja työpaikoille on nimetty häirintäyhdyshenkilöitä, joihin voi olla yhteydessä, jos joutuu epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Tämä ei kuitenkaan riitä. Asenteiden on muututtava, jotta tasa-arvoinen kohtelu ja turvallinen työympäristö olisi todellisuutta kaikkien kohdalla. Tutkimustieto, avoin keskustelu sekä häiriökäyttäytymisen tuominen julki auttavat muuttamaan työkulttuuria terveemmäksi ja turvallisemmaksi. Lisäämällä avoimuutta lisäämme turvallisuutta.
Toivon, että ammattiliitto voisi olla edistämässä avoimuutta aiheesta, esimerkiksi kannanottojen tai tutkimustiedon kautta. Kaikille turvallinen työympäristö ei saisi olla vain tavoite, vaan todellisuutta.