Torsti Henttinen
Järjestösihteeri, Kaapatut Lapset ry
Viime keväänä olin työttömänä, kun eräs asia muutti suomalaisten arjen. Silloin en pitänyt mahdollisena, että aloittaisin kesäkuussa työt samaan aikaan, kun muut huolehtivat lomautuksista ja mahdollisista irtisanomista. Nyt muutaman kuukauden työskenneltyäni toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella Kaapatut Lapset ry:ssä, olen alkanut hahmottaa, mikä asia on minulle erityisen tärkeä työpaikassa.
Pienessä kolmen vakituisen työntekijän yhdistyksessä on selvää, että työtehtävät ovat hyvin monimuotoisia. Omaan työnkuvaani mahtuu esimerkiksi tapahtumien järjestämistä, hallintoa, taloutta, viestintää, lasten ja nuorten kanssa tehtävää työtä sekä vapaaehtoistyön koordinointia. Osaa tehtävistä tehdään enemmän yhdessä muiden kanssa, kun osa taas on itsenäistä pakertamista. Työnkuvani ulkopuolelle jää lähinnä yhdistyksen ydinalue, eli neuvonta ja koulutus lapsikaappauksesta ja sen uhasta.
Koska työnkuva oli jo rekrytoitaessa laaja, ei työntekijältä odotettukaan, että kaikki tehtävät olisivat ennestään tuttuja ja heti hallussa. Kysyinkin työhaastattelussa, miten yhdistyksessä suhtaudutaan siihen, että työntekijä kouluttautuu, käy kursseja ja muutenkin kehittää itseään työajalla. Suhtautuminen oli myönteinen ja koulutusten maksuja jopa maksetaan. Sekään ei ole itsestään selvää pienessä yhdistyksessä.
Itsensä kehittäminen, kouluttautuminen ja uuden opettelu on sijoitus tulevaisuuteen.
Työhaastattelun kysymys oli pohjimmaltaan vain yritys saada itsensä näyttämään houkuttelevalta ehdokkaalta. Mahdollisuus itsensä kehittämiseksi on kuitenkin osoittautunut minulle erittäin tärkeäksi. Minulla on myös työsuhteeni alussa ollut hieman enemmän aikaa, sillä viestintää on hoitanut määräaikaisessa työsuhteessa oleva henkilö, jonka sopimus päättyy kevään aikana. Olenkin opetellut kuva- ja videoeditoinnin perusteita ja istunut viestinnän koulutuksissa. Toivon myös saavani ohjeita viestijältämme, joka on perehtynyt muun muassa saavutettavuusasioihin ja muihin viestinnän vaatimuksiin.
Tämän vuoden aikana tarkoitukseni on hankkia tietämystä talousasioista. Ehkäpä kokeilen jotain oppisopimuksella tehtävää koulutusta, kun siihen on annettu mahdollisuus. Koenkin olevani etuoikeutettu, koska satun olemaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Tuskinpa yhdistyskään olisi valmis panostamaan minuun näin paljoa, jos olisin määräaikainen. Määräaikaiset työsuhteet ovat kuitenkin se todellisuus, missä omasta ikäluokastani suuri osa elää. Mahdollisuus hankkia lisää tietämystä ja koulutusta onkin suuri etu, jos työnhaku tulee minulle ajankohtaiseksi.
Varmasti moni työnantaja julistaa tukevansa työntekijöidensä kouluttautumista, mutta epäilen, että määräaikaisena törmää usein maksumuuriin. Kouluttautua saa, kunhan se ei maksa työnantajalle mitään. Itsensä kehittäminen, kouluttautuminen ja uuden opettelu on sijoitus tulevaisuuteen. Sitä se on myös työnantajalle. Väitän, että työnantajan kannattaa tarjota mahdollisuutta koulututtua myös määräaikaisille työntekijöille. Se lisää motivaatioita ja – jos ei muuta – jättää hyvän kuvan työnantajasta.