Some – uhka vai mahdollisuus?

Petra Laatikainen, teologian opiskelija, Helsingin yliopisto
Määräaikainen nuorisotyönohjaaja, Kangasalan seurakunta

Facebook, tuo boomereiden ja meidän lähes keski-ikäisten temmellyskenttä. Sosiaalisen median jättiläisen kommenttiosiot täyttyvät puheenvuoroista, joissa muistellaan, miten asiat todellakin olivat paremmin kultaisella kasikytluvulla. Silloin töitä tehtiin oikein ja oltiin kiitollisia, kun niitä oli.

Kirkollisten toimijoiden ryhmissä korostetaan, miten joskus palkka oli bonus, jota oikeasti kutsumuksen mukaista työtä tekevä ei olisi edes kaivannut – varsinkaan opiskeluaikana. Silloin, kun asiat olivat paremmin, kirkko työnantajana sitoutui opetukseen eikä mukaillut maailman ja yhteiskunnan tuulia ja ”hömpötyksiä”. Jos keskusteluissa ei muistella parempia aikoja, ollaan huolissaan siitä, että jonkin kirkollisen toimijan uudistettu logo näyttää toisen uskonnon symbolilta ja muistutellaan, että jooga on polku pimeyteen ja uskosta luopumiseen.

Keskusteluihin osallistuu vain pieni osa työntekijöistä ja toimijoista, mutta tämä osa onkin sitten hyvin äänekästä. Oma mielipide on saatava kuuluviin eikä siitä voi joustaa, vaikka joku esittäisikin hyvin perustellun argumentin sitä vastaan. Keskusteluissa törmää jatkuvasti keskinäisen arvostuksen puutteeseen, toisten virheiden ruotimiseen sekä oman ajattelun erinomaisuuden korostamiseen. Keskustelu on hyvä, jos oma mielipide tai puheenvuoro saa paljon tykkäyksiä ja komppaamista – viis rakentavuudesta!

Moni kollega ja opiskelukaveri on sanonut, että ei vain yksinkertaisesti jaksa lukea keskusteluja, saati osallistua niihin. Ja minä ymmärrän hyvin miksi. Alle nelikymppisenä teologian opiskelijana minun on annettu olettaa olevani aivan liian nuori ja tietämätön tuodakseni keskusteluun mitään relevanttia.

Olen saanut osakseni vähättelyä ja tytöttelyä. Kun väliin yritän kertoa, että olen tehnyt kirkon alan töitä enemmän tai vähemmän yli kymmenen vuotta, se ohitetaan. Joskus kyselin Facebook-ryhmässä kesätyöntekijöiden palkkauksesta seurakunnissa ja nopeasti tajusin sohaisseeni ampiaispesää. Aloitukseeni tuli satoja kommentteja, joista yllättävän moni oli hyökkäävä tai vähintäänkin vähättelevä. Sain yksityisviestejä, joissa uhattiin, että en tule löytämään kesätöitä, koska vaadin palkkaa ja minun käskettiin olla kiitollinen, jos joku ”tuon näköisen tytön” kirkon töihin ottaa. Nämä uhkaukset olivat luonnollisesti perättömiä, enkä ole jäänyt ilman töitä.

Kauhulla mietin, millaisena kirkko työyhteisönä näyttäytyy kirkollisten alojen opiskelijoille tai vastavalmistuneille näiden sosiaalisen median keskustelufoorumeiden pohjalta. Heijasteleeko kirkollinen somekeskustelu asenteita myös työpaikoilla?