Jussi Junni
Toiminnanjohtaja, Aki-liitot ry
Vanhemmat ikäpolvet muistavat vielä ne ajat, kun yliopistosta valmistunut saattoi valita tulevan työpaikkansa. Jo 1990-luvun lama toi kuitenkin muutoksen tähän, ja erityisen kovaksi kilpailu kiristyi 2010-luvulle tultaessa myös AKI-liittojen edustamilla aloilla. Määräaikaisessa työssä aloittaminen on pääsääntö ja moni tekee määräaikaisuuksia pitkäänkin.
Määräaikaisuudet työsuhteissa
Lähtökohtana on, että palvelussuhde on toistaiseksi voimassa. Julkiset virat ylipäätään täytetään eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta aina toistaiseksi, mutta myös työsopimukset ovat voimassa toistaiseksi, jos muusta ei ole sovittu.
Työsopimuslaissa ja kaikissa virkasuhdelaeissa on yhtenevät määräykset määräaikaisuuksien yleisistä perusteista. Työsuhde voi aina olla määräaikainen, jos työntekijä itse sitä haluaa. Jos kuitenkin työnantaja on aloitteellinen määräaikaisuuden suhteen, esimerkiksi jos työpaikka on alun perin ilmoitettu määräaikaiseksi, tarvitaan perusteltu syy, jotta määräaikaisuus olisi laillinen. Tästä ei ole mahdollista poiketa työntekijän haitaksi. Lisäksi toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.
Perustellun syyn käsitettä ei ole suoraan määritetty laissa, vaan sen sisältö täytyy hakea lainvalmisteluaineistosta ja oikeuskäytännöstä. Perusteltuja syitä ovat yleensä esimerkiksi sijaisuus sekä työn kausiluonteisuus. Myös se, että työntekijä rahoitetaan ulkopuolisella määräaikaisella rahoituksella, voi olla peruste määräaikaiselle palvelussuhteelle. Näin on etenkin tilanteissa, joissa toteutettava hanke on selvästi kertaluonteinen.
Sen sijaan tilanteissa, joissa määräajaksi myönnettävä rahoitus on ollut kohtuullisen vakaasti saatavissa eikä rahoituksen päättyminen ole ollut olennaisesti suurempi uhka kuin normaalit suhdannemuutokset työn kysynnässä, määräaikaisuudelle ei ole ollut perustetta. Esimerkiksi ratkaisuissa KKO 2011:73 ja KKO 2012:2 oli kyse useiden määräaikaisten työsuhteiden ketjutuksesta 7 ja jopa 10 vuoden ajan, ja korkein oikeus katsoi, että työvoiman tarve oli työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla pysyvää.
Pitkäaikaistyöttömien kohdalla määräaikainen palvelussuhde voidaan tehdä ilman edellä mainittua perusteltua syytä. Edellytyksenä on, että työnhakija on ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta ilman, että välissä on ollut yli kahta viikkoa työssä. Tällä perusteella on mahdollista tehdä enintään vuoden mittainen määräaikainen palvelussuhde.
Jos työsopimuksen määräaikaisuudelle ei ole perusteltua syytä, työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Jos työnantaja ei suostu sopimuksen jatkamiseen toistaiseksi, kyseessä on sopimusrikkomus työnantajan puolelta. Silloin työntekijä on oikeutettu enintään 24 kuukauden palkkaa vastaavaan vahingonkorvaukseen. Määräaikaisuus sitoo myös työntekijää. Määräaikaista työsopimusta ei ole mahdollista irtisanoa, ellei siitä ole erikseen sovittu.
Määräaikaisuudet virkasuhteissa
Virkasuhteiden määräaikaisuuksia koskeva sääntely on pitkälti samankaltaista kuin työsuhteissa. Keskeisimmät erot liittyvä määräaikaisuuksien perusteisiin sekä siihen, miten laittomia määräaikaisuuksia kohdellaan. Lisäksi määräaikainen virkasuhde on aina mahdollista irtisanoa. Määräaikaisen työsuhteen irtisanominen on mahdollista vain, jos asiasta on erikseen sovittu.
Virkasuhdelaeissa on määritelty työsopimuslakia tarkemmin, milloin määräaikaisuudella on hyväksyttävä peruste. Kirkkolaissa, kunnallisessa viranhaltijalaissa ja valtion virkamieslaissa on määräaikaisuuksien perusteena mainittu tehtävän luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkasuhteeseen kuuluvien tehtävien hoidon järjestäminen tai muu näihin rinnastettava työnantajan toimintaan liittyvä seikka. Tehtävän luonteella tarkoitetaan esimerkiksi ajallisesti rajattua, esimerkiksi hankkeeseen liittyvää virkasuhdetta.
Myös virkasuhteiden osalta tulee harkittavaksi, onko työnantajalla pysyvä työvoiman tarve. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sama henkilö on vuosikausia samoissa tehtävissä sijaisena määräaikaisissa virkasuhteissa, voidaan todeta, että työnantajalla on pysyvä sijaistustarve, joka voitaisiin täyttää vakinaisella viranhaltijalla. Tällöin määräaikaisuudelle ei ole perustetta.
Myös virkasuhteeseen on mahdollista ottaa määräajaksi, jos viranhakija itse sitä pyytää, tai jos kyseessä on pitkäaikaistyötön. Lisäksi määräajaksi voidaan ottaa, jos siitä on erikseen säädetty. Esimerkiksi kirkkojärjestyksessä on säädetty viroista, joihin otetaan aina määräajaksi. Näitä ovat kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan viiden vuoden virkasuhteet sekä siirtolaispapin ja turistipapin neljän vuoden virkasuhteet. Samoin valtion virkamieslaissa on säädetty virastojen ylimpien virkojen viiden vuoden määräaikaisuudesta. Myös kunnanjohtaja voidaan valita vain määräaikaiseksi.
Toisin kuin työsuhde, virkasuhde ei muutu toistaiseksi voimassa olevaksi, vaikka määräaikaisuudelle ei olisikaan perustetta. Sen sijaan työnantaja voidaan tuomita maksamaan viranhaltijalle enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvausta ei ole mahdollista hakea virkasuhteen aikana, vaan vasta sen päätyttyä.
Miten liitot puolustavat määräaikaisia?
Liitoissa on pidetty tärkeänä, että lakia noudatetaan ja että määräaikaisuuksia käytetään vain silloin, kun se on lain puolesta mahdollista. AKI-liittojen toimistoonkin tulee ajoittain kysymyksiä määräaikaisuuksien perusteista ja siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Ensisijaisesti erimielisyystilanteessa neuvotellaan työnantajan kanssa, mutta tarvittaessa apua haetaan oikeudesta.
Kirkkoa koskevassa Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisussa 15/0198/4 oli kyse seurakuntayhtymän nuorisosihteeristä, joka oli määrätty kuuteen eri määräaikaiseen virkasuhteeseen vuosina 2009–2014. Määräaikaisuuden perusteena oli muun muassa tehtävien hoidon uudelleen järjestäminen. Hallinto-oikeus katsoi, että määräaikaisuus oli perusteltua viimeisimmän, vuosien 2013–2014 virkasuhteen osalta, mutta ei sitä pidemmältä ajalta. Niinpä seurakuntayhtymä tuomittiin maksamaan entiselle nuorisosihteerille kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus.
Viimeisimpänä on saatu kaksi kiinnostavaa oikeustapausta määräaikaisuuksista yliopistoissa. Työtuomioistuimen ratkaisuissa TT 2020:116 ja 2020:117 oli kyse yliopiston professorin noin viiden vuoden mittaisista työsuhteista. Työnantaja oli vedonnut siihen, että taidealan opetustehtävän luonteeseen ja erityispiirteisiin kuuluivat muun ohessa taiteellisen toiminnan sekä tutkimuksen ja opetuksen muuttuvat tarpeet, minkä vuoksi määräaikaisuudella pyrittiin turvaamaan taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus ja taiteellinen uudistaminen.
Työtuomioistuin kuitenkin katsoi, että yliopisto ei ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, miksi työnantajan mainitsemat tavoitteet olisivat saavutettavissa vain siten, että professorin työsopimus tehdään määräajaksi. Siten työsopimus oli tehty määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä ja sitä oli siksi pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Työnantajana toimiva yliopisto sekä työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoihin työehtosopimuksen rikkomisesta sekä valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Lopuksi
Laittomat määräaikaisuudet ovat iso ongelma työntekijöiden oikeusturvan kannalta. Monesti työntekijän on vaikea kyseenalaistaa väärinkäytöstä sen pelossa, että hänen työnsä työpaikalla ei enää jatkukaan. Se mahdollistaa lainvastaisen tilan jatkumisen joskus pitkäänkin.
Jos siis epäilet, että määräaikaisuudellasi ei ole laillista perustetta, ole yhteydessä AKI-liittojen neuvontaan. Tarkastelemme tilannettasi ja autamme sinua asiassasi.
Aika näyttää, missä määrin esimerkiksi yliopistojen uusimmat oikeusratkaisut heijastuvat yleiseen käytäntöön laajemminkin. Lainvastaisuuksien kitkeminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä. Vaikka laki ja työehtosopimukset olisivat kuinka hyvät, ne eivät yksistään riitä. Tarvitaan myös aktiivisia yksilöitä, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan laittomuudet ja viemään omia asioitaan eteenpäin koko yhteisön parhaaksi.