Pyhiinvaellustoiminta innostaa ja liikuttaa monia nykypäivän ihmisiä
Henri Järvinen
Pastori, Helsingin seurakuntayhtymä
Monelle pyhiinvaellus tuo mieleen keskiaikaiset kirkot pyhimyskuvineen tai hengellisiä lauluja veisaavat toiviomatkalaiset. Pyhiinvaellus on kuitenkin monimuotoinen kansainvälinen trendi, joka liikuttaa monenkirjavaa joukkoa ihmisiä. Nyt uusia ja vanhoja pyhiinvaellusreittejä perustetaan ympäri Suomea. Onko käynnissä pyhiinvaellusbuumi?
Korona-aika on ollut sikäli poikkeuksellinen ajanjakso, että monet suomalaiset eivät ole päässeet matkustamaan juuri lähimetsää pidemmälle. Vaikka massaturismin aika on Suomessa verrattain lyhyt, niin suomalaiset ovat olleet aina aktiivisia reissaamaan. Yksi keskeinen matkustamisen muoto on ollut pyhiinvaellus, joka on ollut meilläkin kaikkia yhteiskuntaryhmiä yhdistävä tapa jo 1200-luvulta lähtien.
Keskiajalla ihan tavalliset ihmiset vaelsivat kunnioittamaan pyhimyksiä. Valtaosa matkoista suuntautui oman maan kirkkoihin, mutta alusta asti myös täältä käytiin kristikunnan tärkeimmissä pyhiinvaelluskohteissa Santiago de Compostelassa, Roomassa ja Jerusalemissa. Reformaation jälkeen varsinainen pyhiinvaellusperinne vähitellen loppui mutta kirkkomatkat eivät kadonneet.
Vaikka pyhiinvaelluksella on ikivanhat juuret, elää se edelleen ajassa. Pyhiinvaellukset Jerusalemiin tai Caminolle Compostelaan ovat viime vuosikymmeninä nousseet suosioon myös suomalaisten luterilaisten keskuudessa ja ekumeenisessa hengessä on vaellettu kotimaan vanhoja pyhien Henrikin ja Jaakon reittejä. 2000-luku on ollut pyhiinvaelluksen renessanssia. Vuonna 2009 perustettu Pyhät polut ry käynnisti uusia reittejä Itä-Suomessa ja monissa kaupungeissa ryhdyttiin järjestämään paikallisia vaelluksia ja pyhiinvaellustapahtumia. Ortodoksien ristisaatot ja muut hengelliset luontovaellukset kiinnostavat ihmisiä. Viimein 2020 aloitettiin kirkon tuella Pyhiinvaelluskeskus-hanke koordinoimaan ja kehittämään kasvavaa pyhiinvaellustoimintaa.
Mitä pyhiinvaellus merkitsee tämän päivän ihmiselle? Kyse on elävästä historiasta. Pyhät paikat ja reitit houkuttelevat ihmisiä yli kulttuuri- ja uskontoperinteiden rajojen. Pyhiinvaellus ei ole pelkkää turismia, vaan monille sillä on aidosti syvempi henkinen ja hengellinen merkitys. Matkalle motiivit ja merkitykset antaa vaeltaja itse. Pyhiinvaellus yhdistää luonnossa kulkemisen, hiljentymisen, kulttuurihistorian, liikkeellä olon ja irtioton arjesta.
Uusia pyhiinvaellusreittejä on viime vuosia perustettu ympäri Suomea. Annetaan muutaman aiheen parissa toimivan kertoa omia kokemuksiaan.
Kohti yhteistä pyhiinvaelluskulttuuria
Annastiina Papinaho toimii Turun kaupungin ja evankelisluterilaisen kirkon pyhiinvaellushankkeen projektipäällikkönä. Hänen tavoitteenaan on Suomen pyhiinvaelluskentän vahvistaminen ja pysyvän pyhiinvaelluskeskuksen synnyttäminen. Suomessa tapahtuu paljon ja täällä on jo lukuisia eri pituisia vaelluksia ja reittejä. Papinaho on huomannut, että Suomesta löytyy paljon erilaisia pyhiinvaellusverkostoja ja -yhteisöjä. Erityyppisiä vaelluksia on valittavana runsaasti ja pyhiinvaellukset kiinnostavat erilaisia ihmisiä.
”Työssäni kokoan tietoa yhteen, koordinoin erilaisia pyhiinvaelluksia, tuen pyhiinvaellustoimijoita ja kerron pyhiinvaelluksesta ilmiönä. Pyhiinvaellus sanana voi olla osalle vieras tai siihen voi liittyä erilaisia ennakkokäsityksiä. Toivon, että voin viestiä pyhiinvaelluksesta niin, että jokainen voi rohjeta matkalle omalla tavallaan. Toivon myös, että osaan tukea erilaisia toimijoita ja tuoda heitä yhteen. Perustamme Turkuun pyhiinvaelluskeskuksen, joka aukeaa kesällä ensin pop up -tyyppisesti. Keskus kehittyy vaiheittain ja toivon, että sen voivat ottaa omakseen erilaiset verkostot, eri-ikäiset vaeltajat ja kaupunkilaiset sekä kaikki kiinnostuneet.”
Papinahon oma tausta on partiossa ja opiskeluaikana hän löysi kirkosta hiljaisuuden liikkeen. Hänelle on tärkeää pyhiinvaelluksen kehollisuus, vaihtuvat maisemat, kulttuurihistorialliset kohteet, luonnon moninaisuus, irtiotto arjesta ja pyhän äärelle asettuminen. Matkan pituudella ei ole väliä, lyhyelläkin vaelluksella askel kerrallaan oma elämä jäsentyy, asioihin saa etäisyyttä ja lopulta kokemus voi olla hyvinkin mullistava.
”Viime keväänä olin mukana työstämässä Aurajoen pyhiinvaelluspolkuja, ja kuljettiin Aurajoen rannoilla Turun tuomiokirkon ja Liedon välillä. En ollut koskaan aiemmin käynyt Liedon Vanhanlinnan lähellä sijaitsevassa Pulkkion kappelissa. Se sijaitsee professori Jouko Martikaisen pihapiirissä Pulkkion torpan entiseen navettaan rakennettuna. Martikaisen tietämys ja vieraanvaraisuus tekevät vaikutuksen. Hän toivottaa kaikki pyhiinvaeltajat yksityiskotinsa kappeliin aina tervetulleeksi, kun portti on auki. Tämä on hieno ele, eikä suomalaisessa kontekstissa hirveän yleistä.
Toinen kiinnostava pyhiinvaelluskokemus liittyy viime kesään, kun pääsin vaeltamaan osan nuorten polkupyöräpyhiinvaelluksesta Tour de Henrikista Kokemäeltä Turkuun. Vaelluksella on mittaa lähes 150 kilometriä, ja viime vuonna sille osallistui noin 30 nuorta, heidän vanhempiaan ja nuorisotyöntekijöitä. Vaelsimme yhdessä pyöräillen pitkänä letkana pitkin Pyhän Henrikin tietä ja polkuja. Aurinko paistoi, renkaat rullasivat, toisinaan kevyemmin ja toisinaan vähän tahmeammin. Oli hienoa jutella eri ikäisten nuorten kanssa pyöräilyn lomassa, nähdä miten jokainen jaksoi pyöräillä pitkää taivalta maisemien vaihtuessa metsäpoluista teollisuusalueiden läpi kohti kaupungin keskustaa.”
Papinaho on työssään huomannut, miten eri toimijat verkostoituvat keskenään, jakavat hyviä, onnistuneita kokemuksiaan ja kehittävät omalla paikkakunnallaan toimintaansa. Suomessa on upeita paikkoja niin luonnossa kuin kaupungeissakin, historiaa, pyhiä kohteita ja jokaisella paikkakunnalla omaleimaista kulttuuriperintöä, josta saa olla ylpeä.
”Ajattelen, että pyhiinvaellus tarjoaa tilan kuulostella, mitä minulle tässä hetkessä kuuluu ja samalla päästää hetkeksi irti pyrkimyksistä. Se tarjoaa mahdollisuuden keholliseen rukoukseen, jossa voi olla olemassa kokonaisena ja keskeneräisenä. Se ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta asiat voivat asettua paremmin paikoilleen, kun niihin saa hiukan etäisyyttä muutaman tunninkin jälkeen.”
Pyhiinvaellukset kehittämispolkuna Tampereella
Jussi Holopainen toimii hengellisen ohjauksen pastorina ja Pyhiinvaellus Tampereen koordinaattorina Tampereen ev.-lut. seurakunnissa. Holopaisen pitkä työura on kulkenut Pipliaseuran ja Tampereen hiippakunnan kautta, ja molemmissa myös hiljaisuus, meditaatio ja pyhiinvaellukset kulkivat mukana.
”Merkittäväksi taitteeksi tuli, kun keskitimme hiippakunnan koulutukset Sääksmäen Pappilanniemeen. Pienistä pyhiinvaelluksista luontoon ja keskiaikaiseen kivikirkkoon tuli luonteva osa monia koulutusprosesseja. Oma tieni pyhiinvaelluksille on kulkenut juuri hiljaisuuden viljelyn ja kehollisen rukouksen kautta. Ehkä osittain siksi hahmotan pyhiinvaelluksen hyvin monimuotoisena ilmiönä ja toimintana.”
Holopainen näkee, että elämme selvästi pyhiinvaelluksen uutta aaltoa, jonka taustalla on uudenlainen henkisen ja hengellisen elämän muutos. Pyhiinvaellus koskettaa kehoa, mieltä ja sielua. Fyysinen liikunta, kulttuurihistoria, oman elämän syväkuuntelu, Jumalan läsnäolon aavistelu, pyhän kokemus ja pyhiin vaeltamisen suunta. Omasta tarpeestaan käsin vaeltaja voi pyhiinvaeltaa itselleen merkityksellisellä tavalla, ilman että joku vääntää rautalangasta, mitä pitäisi ajatella ja kokea.
”Minut pyhä on yllättänyt luonnossa, kaupunkiympäristössä, hautausmaalla, kirkkotilassa. Paljon pieniä syviä havahtumisia. Mieleeni on jäänyt myös Caminolla Cebreiron kirkko. Kun astuin kirkkoon sisään, kyyneleet lähtivät vierimään poskiani pitkin. Kirkkotila ja edesmenneitten pyhien läsnäolo ottivat vaeltajan vastaan. Vuodatettu rakkaus, jota ei voi hankkia. Sama voi yllättää aivan lähellä.”
Pyhiinvaellus Tampereen toiminta lähti liikkeelle kokeilevasta ideasta, että mitäs jos pyhiinvaellus vietäisiin mobiililaitteisiin ja tehtäisiin pyhiinvaellusreittejä kirkolta kirkoille. Tampereen päivänä 2016 silloinen pormestari avasi ensimmäiset kaksi reittiä, ja nyt niitä on 25–30. Mobiilireittien rinnalla vapaaehtoiset pyhiinvaellusohjaajat järjestävät ohjattuja pyhiinvaelluksia. Viime kesänä ohjattuja vaelluksia oli 54 ja osallistujia noin 400. On ollut pyhiinvaelluksia luonnossa, hautausmaalla, kaupunkiympäristössä, kirkkotilassa ja kirkoilta kirkoille. Nyt kehittelemme hyvin yhteiskunnallisesti suuntautuvaa urbaania pyhiinvaellusta. Myös luontopyhiinvaelluksille on olemassa iso tilaus.
”Unelmoin pyhiinvaeltavasta kirkosta. Paavi Franciscuksen ajatuksin näen kirkon keskeneräisenä, itsekin tietä etsivänä ja matkalla olevana, luomakunnan ja ihmiskunnan kärsimyksestä haavoitettuna kirkkona. Vaikka määränpää on selvä ja vaellamme pyhiin, tekee monimuotoinen pyhiinvaellus tilaa hyvin erilaisille ihmisille liittyä matkasaattoon. Pyhiinvaellustoiminta mahdollistaa myös monipuolisen kytkeytymisen kumppanuusverkostoihoin paikkakunnalla. Yksin ei kannata tehdä. En vaella yksin. Kuljen matkasaatossa. Kristuksen rakastavan katseen alla.”
Tavallisten ihmisten pyhiinvaelluksia Turussa
Larissa Riihihuhta asuu vanhalla pyhiinvaelluspaikalla Naantalissa, jossa häntä kiehtoo Vallis Gratiaen eli Armonlaakson keskiaikaisen birgittalaisluostarin historia. Riihihuhta on tehnyt luostarin historiasta kulttuurimatkailutuotteen nimeltä Sisarten laulu, joka oli yksi Visit Finlandin kulttuurimatkailun kärkituotteista vuonna 2017. Päätyökseen hän toimii kirjastoalalla ja kulttuurimatkailun parissa.
”Minulla ei ole pitkää pyhiinvaellustaustaa. Kuulin, että Turkuun aiotaan perustaa Suomen ensimmäinen pyhiinvaelluskeskus. Kiinnostuin silmänräpäyksessä, koska olin tutustunut pyhiinvaellukseen Naantalin kontekstissa. Keväällä 2020 pääsin pieneen työryhmään suunnittelemaan uusia Aurajoen pyhiinvaellusreittejä. Heinäkuussa avasimme Nomadi-sovellukseen kaksi reittiä, Helenan ja Pietarin polun. Reittien vielä ollessa työn alla kirkon viestintä ja Yle tekivät yhteistyössä radioon pyhiinvaellusjumalanpalveluksen, joka toteutettiin näillä samoilla poluilla. Lähestymistapa oli tuore ja yllättävä, ja kokonaisuudesta tuli keskusteleva ja syvällinen.”
Aurajoen pyhiinvaellusten suunnitteluvaiheessa Riihihuhta pohti paljon pyhiinvaelluksen saavutettavuutta yhdessä työparinsa, arkeologi Ilari Aallon ja Annastiina Papinahon kanssa. Riihihuhdalle rajoitteet liittyvät ennen kaikkea lapsiperheen arkeen, jollekin toiselle käveleminen voi olla fyysisesti vaikeaa tai mahdotonta. Työryhmä koki tärkeänä viestiä, että pyhiinvaellus on ennen kaikkea sisäinen matka, jonka fyysinen puoli voi toteutua monin eri tavoin. Aurajoen pyhiinvaellukset toimivat paitsi kävellen myös pyöräillen, ja osan Pietarin polusta voi myös meloa. Pyhiinvaelluksessa on lupa käyttää apuna moottoreitakin, jos esimerkiksi liikuntaeste sitä edellyttää.
”Monet kokevat, että elämäntahti nykyisellään ei ole kohtuullinen. On kaipausta hiljaisuuteen, luontoon ja syvien merkitysten äärelle. Matkailussa nousevia trendejä ovat lähimatkailu, luontoelämykset ja osallisuus, matkailijan oma aktiivinen osallistuminen oman elämyksensä tuottamiseen. Mielestäni pyhiinvaellus pystyy vastaamaan tällaiseen kysyntään. Sillä on annettavaa sekä ihmisille, jotka osallistuvat kirkon toimintaan jo nyt, että ihmisille, jotka eivät tällä hetkellä koe kirkkoa läheiseksi, mutta silti etsivät ja ovat avoimia uudelle.”
”Kirjastoammattilaisena olen havahtunut siihen, että suuri osa pyhiinvaelluksia käsittelevästä suomenkielisestä kirjallisuudesta liittyy jotenkin Santiago de Compostelaan. Suomessakin on valtavasti paikallisia, lyhyitä reittejä. Aurajoen pyhiinvaelluksissa erityistä on Aurajokilaakson ainutlaatuinen, koko Suomen kannalta merkityksellinen historia. Olemme myös halunneet nimetä Helenan ja Pietarin polut tavallisten ihmisten mukaan, vaikka suuri osa pyhiinvaellusreiteistä on nimetty pyhimysten mukaan. Tämä oli tietoinen valinta, jolla halusimme tuoda esiin sitä, että pyhiinvaellus on tavallisten ihmisten toimintaa eikä välttämättä kovin korkealentoista.”
Pyhiinvaellus merellä
James Simpson on alun perin Skotlannista, mutta on asunut jo pitkään Suomessa opettajana ja eräoppaana. Luonto ja retkeily ovat aina olleet hänelle tärkeitä myös henkisesti. Vaellusretket Italiassa vahvistivat tätä henkistä yhteyttä ja herättivät kiinnostuksen pyhiinvaellukseen. Samoin pyhiinvaellusten sosiaalinen ulottuvuus puhuttelee häntä, koska se aina mahdollistaa useita uusia merkittäviä kohtaamisia.
”Nykyajan ihmiset etsivät hengellisiä kokemuksia, hengellisyyttä ja mahdollisuuksia kokea syvää yhteyttä. Pyhiinvaellus yhdistää meidät menneisyyteen ja toisiimme. Luulen, että moni ei koe tätä uskonnoissa ja kirkossa, vaan pyhiinvaellus tarjoaa yksilöllisemmän kokemuksen yksilökeskeisessä kulttuurissa.”
Simpson on ollut mukana kehittämässä Pyhän Olavin merireittiä. Se kulkee Turusta aina Trondheimiin asti. Sen on tarkoitus olla samanaikaisesti pyhiinvaellusta ja kulttuurimatkailua. Avoin pyhiinvaeltajille mutta myös vaeltajille, kulttuurimatkailijoille ja turisteille.
”Olemme onnistuneet hyvin, koska kehittämisessä on mukana laaja porukka eri ryhmiä, paikallisia ihmisiä, yhdistyksiä, yrityksiä, nuoria, koululaisia jne. Liiketoiminnan kautta tarjoamme peruspalvelut, ruuan, majoituksen, kuljetuksen. Alueen pienyritykset mahdollistavat monien rannikon perheiden elinkeinon.”
”Olemme tehneet testipurjehduksia Korppoosta Maarianhaminaan, ja monet meripyhiinvaelluksen elementit osoittautuivat toimiviksi: yhdessäolo ahtaissa olosuhteissa, yhdessä työskentely, sääolosuhteiden arvaamattomuus. Huomasimme, että pyhiinvaellus on mahdollista toteuttaa monella tavalla, mutta samalla on haastavaa saada eri toteutusvaihtoehdot olemaan aitoa pyhiinvaellusta. Luomme samalla uutta pyhiinvaellusperinnettä.”
Lähiluonto kaupunkipyhiinvaellusten paikkana
Saara Valkama on helsinkiläinen diakoniatyöntekijä, joka yhdessä miehensä, helsinkiläisen pastorin Jukka Valkaman kanssa ryhtyi suunnittelemaan Helsingin ensimmäisiä mobiilisti kuljettavia pyhiinvaellusreittejä. Projekti oli osa Saaran diakoniaopintojen viimeistä harjoittelua. Molemmat ovat luonnon ja erämaiden ystäviä ja vaellusihmisiä. Hiljaisuuden viljely luonnossa on tullut osaksi elämää. Jukalla on pyhiinvaelluksista kokemusta niin Lapin kairoilta kuin Intian pyhiinvaelluskulttuuristakin.
Helsinki on täynnä kiirettä, suorittamista, meteliä ja jatkuvia ärsykkeitä ja virikkeitä. Samalla kaupungit ovat täynnä kauniita ja hiljaisia luontokohteita.
”Kun luonnossa liikkuessa keskitytään aistimaan ympäristöä, ollaan läsnä hetkessä ja avataan omaa sisintä pyhän kokemiselle, mielen ja sielun levollisuus ja hyvä olo moninkertaistuvat”, Saara kertoo. ”Monella tavalla ahdistavien tilanteiden keskellä oman pienuuden ja Jumalan suuruuden kokeminen tuo helpotusta. Olemme Kaikkivaltiaan kädessä. Pyhiinvaelluksen ei tarvitse olla pitkäkestoinen ja kauas suuntautuva matka. Pitkä reissu voi olla elämänmuutoksen kannalta merkittävä, mutta pienikin vaellus lähiympäristössä voi avata itsessä jotain uutta.”
Helsingin pyhiinvaellukset toteutettiin yhteistyössä eri seurakuntien ja Sininauhaliiton kanssa. Mukana toteutuksessa olivat mm. Henri Järvinen, Lea Purhonen ja Tuomo Salovuori. Reitit Seurasaareen ja Uutelaan avattiin marraskuussa 2020, ja niille tuli mukaan kulkijoita lyhyessä ajassa kaksi tuhatta. Pyhiinvaellus Helsinki tuli selvästi tarpeeseen ja suunnitteilla onkin uusien reittien avaaminen jo tämän vuoden puolella. Samoin kehitetään yhteistyötä Vantaan ja Espoon seurakuntien kanssa mm. pyhiinvaellustapahtumien muodossa. Pyhiinvaellusten toteutus tarjoaa mielekkään mahdollisuuden olla mukana kehittämässä tämän ajan hengellistä toimintaa. Se tarjoaa myös paikallisseurakunnalle uuden toimintamahdollisuuden alueellaan.
”Mobiilipyhiinvaellukset tarjoavat uudenlaisen tavan harjoittaa hengellisyyttä luonnossa yksin ja omassa aikataulussa. Osalla ihmisistä se luultavasti toimii porttina tavallisiin pyhiinvaelluksiin ja seurakunnan toimintaan,” Jukka pohtii.
Valkamien toiveena on, että pääkaupunkiseudun ja koko Suomen lukemattomissa hienoissa luontokohteissa olisi runsaasti pyhiinvaellusreittejä ja että niiden toteutus olisi yhtenäinen. Näin pyhiinvaeltaminen tulee kulkijoille tutuksi ja helposti saavutettavaksi.
Samaa toivoo myös pyhiinvaellushankkeen projektipäällikkö Annastiina Papinaho.
”Toivon, että tulevina vuosina yhä useampi tietää pyhiinvaelluksesta. Eri puolilla Suomea on vahvat pyhiinvaellusverkostot ja -reitistöt, joilla erilaiset vaeltajat voivat kulkea, etsivätpä sitten muutaman tunnin lähivaellusta tai usean viikon pitkää vaellustaivalta. Pyhiinvaellus on löytänyt tiensä vakiintuneeksi kirkon toiminnan tavaksi, jolla tavoitetaan erilaisia ihmisiä. Toivon myös, että pyhiinvaellustoiminnan kautta voi avautua uusia ja rohkeitakin yhteistyön mahdollisuuksia eri toimijoiden kanssa. Erityisesti toivon, että kohtuuden, kestävyyden ja kunnioituksen teemat ovat keskeisessä osassa pyhiinvaelluksissa. ”
Pyhiinvaellushanke
Turun kaupungin ja koko kirkon yhteisen pyhiinvaellushankkeen (2020–2022) tavoitteena on tehdä suomalaisia pyhiinvaelluksia tunnetuksi ja perustaa Turkuun vuonna 2021 Suomen ensimmäisen pyhiinvaelluskeskus. Hanke tukee olemassa olevia pyhiinvaellusverkostoja ja luo uusia, koordinoi ja viestii erilaisista pyhiinvaelluksista paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Pitkän tähtäimen tavoitteena on lisätä suomalaisten reittien tunnettuutta sekä verkottaa niitä paremmin eurooppalaisiin reitistöihin. Oleellista on myös parantaa palveluiden ja informaation saavutettavuutta tarjoamalla vaeltajille kootusti informaatio eri palveluista samalla sivulla.
www.pyhiinvaellussuomi.fi
www.pyhiinvaellustampere.fi
www.pyhiinvaellushelsinki.fi
www.stolavwaterway.com
Termistöä:
Pyhiinvaellus on hengellinen matka pyhään paikkaan. Monissa uskonnoissa on tunnettuja pyhiinvaelluskohteita. Kristinuskossa pyhiinvaelluskohteina ovat perinteisesti olleet pyhät kaupungit tai tunnettujen pyhimysten haudat ja pyhäinjäännöksiä sisältäneet kirkot. Pyhiinvaellus tehdään siis aina yhteen tai useampaan paikkaan.
Ristisaatto on kristittyjen yhteinen hengellinen matkajumalanpalvelus. Lyhyimmillään ristisaatot tapahtuvat jumalanpalveluksissa kulkueina, erityisesti ortodoksisessa perinteessä on paljon saattoja mm. kirkon kiertämisenä tai vedenpyhityksen yhteydessä. Pidempiä ristisaattoja voidaan tehdä luonnossa pyhiinvaellusten tapaan.
Lisäksi on runsaasti lyhyitä kävellen tai muuten liikkuen tapahtuvia hartauden harjoitusten muotoja, joita voidaan kutsua mm. meditaatio-, hiljentymis- ja rukouspoluiksi tai hiljaisiksi luontovaelluksiksi. Niissä kulkija hiljentyy tekstien, maisemien ja rukousten avulla ja niitä onkin rakennettu kirkkojen ja retriittipaikkojen yhteyteen.