Tomi Valjus
Entinen Ruotsin kirkon suomenkielinen ”messuteknikko” (jumalanpalveluselämän työalasihteeri)
Kynttilänpäivänä oli piispanvihkiminen Turussa ja kuten asiaan kuuluu, uuden piispan pukeminen piispan liturgiseen asuun, kuorikaapuun. Sitä oli – kuten viime vuosien muitakin piispanvihkimisiä on aina hienoa saada katsella.
Mutta. olen ihmetellyt tätä uutta kuorikaapumallia, joka on levinnyt lähes kaikkiin hiippakuntiin, joka poikkeaa melkoisesti perinteisestä kuorikaavusta, joka on puoliympyrän muotoinen vaatekappale ja kiinnitetään rinnan yli kulkevalla soljella.
Nämä uudenmuotoiset kuorikaavut kuitenkin ovat jossain perinteisen kuorikaavun ja messukasukan välillä, onhan niissä etuhalkio, mutta sitten on sivuilla halkiot messukasukan tapaan. Mieleen nousee, mistä tällainen malli on löytänyt tiensä kirkkoomme? Eihän tuollaista missään muualla ole. Ovatko tekstiilitaiteilijat luoneet oman inspiraation varassa uudenmallisen asun, ottamatta huomioon kirkon pitkää perinnettä, vai miten? Missään ei ole tainnut olla perusteluja tälle uudelle ”muodille” tai sitä, onko tätä kuorikaapumallia ”siunattu” jonkin toimesta?
Samalla voisi miettiä sitä, miten piispat käyttävät kuorikaapua myös messua viettäessään. Eihän kuorikaapu ole messuvaate. Näinhän tapahtuu lähes aina kun piispa johtaa messua pappisvihkimyksessä tai virkaanasettamismessussa. Ei tarvitse mennä kuin naapuriin, Ruotsiin, niin siellä piispa johtaa messun aina messukasukassa. Se tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi pappisvihkimysmessussa piispa vaihtaa kuorikaavun messukasukkaan uhrivirren aikana ja takaisin kuorikaapuun ehtoollisen jälkeen, ennen messun päätöstä. Katolisessa maailmassa taas kuorikaapu piispan asuna on vain rukoushetkien ja sanajumalanpalvelusten asu. Piispaksi vihkimisessä ovat kaikki piispat, niin vihkijä, vihittävä ja muut avustavat/läsnä olevat piispat messukasukoissa. Mutta meillä mennään eri tahtiin. Tätä on helppoa omin silmin seurata, kun striimattujen messujen määrä niin naapurikirkoissa kuin muuallakin on yleistynyt.
Olen ihmetellyt tätä uutta kuorikaapumallia, joka poikkeaa melkoisesti perinteisestä kuorikaavusta.
Oikeastaan tähän piispan virkamerkkeihin voisi vielä nostaa yhden – toivon mukaan – sanavalintaongelman.
Kun Turun hiippakunnan edellinen piispa vietti viimeistä messuaan virassaan, hän – uutisten mukaan – laski ”alttarikaiteelle piispuuden tunnusmerkit: sauvan, ristin, kaavun ja hiipan.” Mutta samassa jutussa kerrotaan, että ”lääninrovastit – – riisuivat Kaarlo Kallialan piispankaavun”.
Minunlaiselle ”pilkunviilaajalle” näissä kahdessa lauseessa on ristiriitaa. Uutisen mukaan – ihan oikein – piispa laskee virkamerkkinsä – luopuu niistä, kun jää eläkkeelle. Mutta kuvateksti antaa toisenlaisen vivahteen, piispalta riisutaan piispankaapu. Sehän antaa kuvan, jos niin halutaan, että häneltä otetaan pois piispankaapu ja muutkin virkaan liittyvät merkit, ikään kuin hän menettäisi virkansa.
On selvää, että piispa virkaan vihittäessä saa virkamerkit, ne puetaan hänen päälleen, mutta kun hän luopuu niistä, ei niitä riisuta, oteta pois häneltä, vaan hän jättää ne.
Ruotsissa sama tapahtuma kantaa nimeä ”biskopen lägger ner sin stav – stavnedläggelse”. Ja käytännössä se on sitä. Piispa itse asettaa sauvan tuomiokirkon alttarille – jopa alttaripöydälle, ottaa itse mitran päästään, avaa kaavun ja asettaa sen alttarikaiteelle, samoin ristin, ihan itse, ilman avustajia.
Virkamerkkien riisuminen johtaa helposti ajatuksen – ainakin historian hämärään tutustuneille siihen käytäntöön, joka meilläkin on vallinnut 1600- ja 1700 luvuilla: kun tuomiokapituli tuomitsi papin menettämään virkansa, hänet tuomittiin ”menettämään kappa ja kaulus”, ruotsiksi ”Domkapitlet dömde prästen förlustig kappa och krage”. Kun pappi kuunteli tuomiokapitulin edessä päätöksen, häneltä riisuttiin kappa ja kaulus. Siitä on edelleen Ruotsissa termi ”avkraga”, kun pappi tuomitaan menettämään pappisvirkansa, niin ”domkapitlet avkragade prästen”, eli hän ei enää saa käyttää papin virkamerkkejä kuten kaulusta. Tosin piispan virkamerkkien riisuminen ei tarkoittane, että hän menettää piispanvirkansa!
Näin pohdittaessa sanoilla ”piispa laskee virkamerkit” ja ”piispalta riisutaan virkamerkit” voi – ainakin joillekin olla symbolinen merkitysero.