Jussi Junni, Toiminnanjohtaja, AKI-liitot
Pitkään odotettu perhevapaiden uudistus astui voimaan elokuun 2022 alusta lukien. Uudistus paitsi pidentää ansiosidonnaisten vapaiden kokonaiskestoa myös lisää vanhempien välistä tasa-arvoa. Perhevapaiden aikainen palkanmaksu on edelleen neuvottelujen alla.
Perhevapaiden uudistaminen on osa pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelmaa. Hallituksen tavoitteena oli saada aikaan kunnianhimoinen ja perheiden hyvinvointia tukeva perhevapaauudistus, joka tasaisi perhevapaiden jakautumista vanhempien kesken, lisäisi yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä vähentäisi perhevapaista johtuvia sukupuolten välisiä palkkaeroja työelämässä.
Perhevapaauudistuksessa vanhat äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat korvattiin kokonaisuudessaan uusilla raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainvapailla. Lapsen synnyttävällä äidillä on oikeus raskausvapaaseen, joka on kestoltaan 40 arkipäivää. Arkipäivillä tarkoitetaan päiviä maanantaista lauantaihin pois lukien arkipyhät. Raskausvapaa on siten kestoltaan hieman yli kuusi viikkoa. Raskausvapaa on mahdollista aloittaa 15–30 arkipäivää ennen lapsen laskettua syntymäaikaa.
Jos lapsen synnyttävä äiti ennen synnytystä altistuu työssään kemiallisille aineille, säteilylle tai tartuntataudeille eikä näitä vaaratekijöitä voida työssä välttää, äidille syntyy oikeus erityisraskausvapaaseen siihen saakka, kunnes varsinainen raskausvapaus alkaa.
Lapsen kummallakin vanhemmalla on oikeus vanhempainvapaaseen ajalle, joka sisältää enintään 160 arkipäivää. Yhteensä vanhempainvapaata siis on käytettäväksi hieman yli vuoden mittainen jakso. Vanhempainvapaiden pituus on sama riippumatta siitä, onko kyse biologisesta lapsesta vai adoptiolapsesta.
Lapsen synnyttänyt äiti voi pitää vanhempainvapaata raskausvapaakauden jälkeen ja lapsen toinen vanhempi heti lapsen syntymästä alkaen. Vanhemmat voivat pitää vanhempainvapaata tai raskaus- ja vanhempainvapaata samanaikaisesti 18 arkipäivän jakson ajan eli noin kolme viikkoa.
Vanhemmat voivat myös luovuttaa omia vanhempainvapaapäiviään paitsi toiselle vanhemmalle myös puolisolle, joka ei ole lapsen vanhempi, lapsen toisen vanhemman puolisolle sekä lapsen muulle, esimerkiksi sopimukseen perustuvalle huoltajalle. Puolisolla tarkoitetaan sekä avio- ja avopuolisoa että rekisteröidyn parisuhteen osapuolta.
Uudistuksessa siis aikaisempaa suurempi joukko lapselle läheisiä ihmisiä on oikeutettu käyttämään vanhempainvapaata lapsen vanhemman suostumuksella. Yhteensä kumpikin vanhempi voi luovuttaa omista vanhempainvapaapäivistään enintään 63 päivää yhdelle tai useammalle edellä mainitulle henkilölle.
Vanhempainvapaata voi pitää myös osittaisena. Tällöin päivittäinen työaika saa olla enintään viisi tuntia päivässä. Osittaisen vanhempainvapaan pitäminen edellyttää sopimusta työnantajan kanssa osa-aikatyön tekemisestä. Vanhemmat voivat olla osittaisella vanhempainvapaalla myös yhtä aikaa niin, että molemmat tekevät osa-aikatyötä ja osa-aikaisesti hoitavat lasta kotona. Tämä ei kuluta edellä mainittua 18 yhteisen vanhempainvapaapäivän kiintiötä.
Oikeus uusiin vapaisiin koskee niitä perheitä, joissa lapsen laskettu syntymäaika oli aikaisintaan 4.9.2022. Tällöin raskausvapaa on alkanut aikaisintaan 1.8.2022. Jos lapsen laskettu syntymäaika on ollut 3.9.2022 tai aiemmin, noudatetaan vielä aikaisempaa äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmää. Adoptiolapsen osalta oikeus uuteen vanhempainvapaaseen on koskenut vanhempia, jotka ovat ottaneet adoptiolapsen 31.7.2022 tai myöhemmin.
Perhevapainen uudistus lisää vanhempien välistä tasa-arvoa
Päivärahat raskaus- ja vanhempainvapaiden ajalta
Jos työnantaja ei maksa raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainvapaan ajalta palkkaa, Kela maksaa ansiosidonnaista päivärahaa. Jos vapaalle jäävällä ei ole tuloja, maksetaan vähimmäispäivärahaa, joka on 30,71 euroa kultakin arkipäivältä. Osittaisen vanhempainvapaan ajalta päiväraha on puolet kokoaikaisen vanhempainvapaan päivärahasta.
Päivärahan määrä on 70 prosenttia vapaalle jäävän vuositulosta siltä osin kuin tulot eivät ylitä 32 892 euroa. Tämän ylittävästä tulosta päiväraha on 40 prosenttia 50 606 euroon saakka ja tämän jälkeen 20 prosenttia. Esimerkiksi työntekijä, jonka vuositulo on 36 000 euroa, saa päivärahaa 75,74 euroa arkipäivältä.
Raskausraha ja vanhempainrahasta 16 arkipäivää maksetaan korotettuna. Tällöin päiväraha on 90 prosenttia 50 606 euron vuosituloon saakka ja 32,5 prosenttia tämän ylittävästä tulosta. Työntekijä, jonka vuositulot ovat 36 000 euroa, saa korotettua päivärahaa 97,38 euroa arkipäivältä.
Palkanmaksu raskaus- ja vanhempainvapaiden aikana
Lainsäädäntö ei takaa palkanmaksua perhevapaiden aikana. Monilla aloilla perhevapaiden ajalta kuitenkin maksetaan palkkaa, ainakin osittain. Palkanmaksu perustuu tällöin virka- ja työehtosopimuksiin. Perhevapaiden palkanmaksua koskevat määräykset ovat vaihdelleet eri virka- ja työehtosopimuksissa, ja yhtenäistä mallia ei toistaiseksi ole olemassa uusienkaan perhevapaiden osalta.
Aikaisemmin julkisella sektorilla maksettiin palkkaa äitiysvapaan alusta 72 arkipäivän eli 12 viikon ja isyysvapaan alusta kuuden arkipäivän eli viikon ajalta (kuntasektorilla 12 arkipäivän eli kahden viikon ajalta). Yksityisellä sektorilla tavanomainen jakso äitiysvapaan palkanmaksulle on ollut kolme kuukautta, mutta isyysvapaa on voinut olla kokonaan palkaton. Näin on ollut esimerkiksi myös AKI-liittojen neuvottelemalla kristillisten järjestöjen sopimusalalla.
Koska vanhat äitiys- ja isyysvapaat ovat poistuneet lainsäädännöstä ja tilalle ovat tulleet uudet raskaus- ja vanhempainvapaat, on myös virka- ja työehtosopimusten määräyksiä perhevapaiden palkanmaksusta täytynyt uudistaa. Palkansaajajärjestöjen lähtökohta on ollut, että vanhemman sukupuoli ei voi vaikuttaa siihen, kuinka monelta vanhempainvapaapäivältä maksetaan palkkaa. Myös tasa-arvovaltuutettu on edustanut tätä kantaa. Työnantajat ovat puolestaan lähteneet siitä, ettei uudistunut lainsäädäntö edellytä virka- ja työehtosopimuksiin muita kuin terminologisia muutoksia.
Perhevapaiden palkanmaksusta onkin neuvoteltu koko tämä vuosi. Yksityisellä sektorilla ei yliopistojen sopimusta ja yksityisen opetusalan sopimusta lukuun ottamatta ole tehty ainoatakaan sopimusratkaisua, jossa perhevapaiden palkanmaksusta olisi uuden lainsäädännön mukaiset määräykset. Yliopistojen ja yksityisen opetusalan työehtosopimuksissa maksetaan palkkaa koko raskausvapaan ajalta ja lisäksi kumpikin vanhempi saa vanhempainvapaan ajalta palkkaa 32 arkipäivän ajalta. Kristillisten järjestöjen sopimusalalla neuvottelut ovat edelleen kesken, kun työnantajajärjestö PALTAlla ei ole ollut valmiutta muihin kuin terminologisiin muutoksiin.
Julkisella sektorilla saavutettiin erilaisia ratkaisuja vanhempainvapaan palkanmaksusta. Raskausvapaa sentään on kaikkialla kokonaan palkallinen. Palkansaajajärjestöjen tavoitteiden mukainen ratkaisu, jossa molemmilla vanhemmilla on yhtäläinen oikeus palkanmaksuun perhevapaiden ajalta, saavutettiin ainoastaan kuntasektorilla, jossa vanhempainvapaan ajalta maksetaan palkkaa yliopistosektoria vastaavasti 32 arkipäivän ajalta.
Kirkolla ja valtiolla jäätiin tästä puolitiehen. Vaikka lapsen synnyttävä äiti saa vanhempainvapaan ajalta palkkaa 32 arkipäivän ajan, toinen vanhempi saa vain puolet eli 18 arkipäivää. Vaikka tämä onkin merkittävä parannus entiseen vain kuuden päivän palkalliseen isyysvapaaseen, ratkaisu ei palkansaajajärjestöjen mielestä ole tasa-arvolain mukainen. Paineita toisen vanhemman palkallisten vanhempainvapaapäivien lisäämiseen on siksi myös seuraavalla neuvottelukierroksella, ja ellei asia etene, sopimuksen lainmukaisuus ratkennee aikanaan oikeusteitse.
Uutena elementtinä sopimuksessa on vuosittainen viiden päivän omaishoitovapaa.
Vapaata lähiomaisen hoitamiseksi
Uutena elementtinä sopimuksissa on myös vuosittainen viiden päivän omaishoitovapaa. Omaishoitovapaa perustuu Euroopan unionin työelämän tasapaino -direktiiviin (2019/1158/EU).
Työntekijällä on jatkossa oikeus hoitaa vanhempaansa, lastaan tai samassa taloudessa asuvaa muuta omaistaan, joka tarvitsee välitöntä läsnäoloa edellyttävää avustamista. Oman vanhemman tai lapsen ei tarvitse asua samassa taloudessa, jotta työntekijällä olisi oikeus vapaaseen.
Omaishoitovapaata voi käyttää esimerkiksi toisella puolella maata asuvan iäkkään vanhemman lääkärikäynnissä avustamiseen. Omaishoitovapaata voi myös käyttää saattohoitoon osallistumiseen. Omaishoitovapaassa ei kuitenkaan ole ikärajaa, vaan vapaata voi käyttää kaikenikäisten omaisten avustamiseen.
Vapaa on toistaiseksi palkaton kaikilla sopimusaloilla. Vapaan palkallisuudesta keskusteltiin neuvotteluissa, mutta toistaiseksi yksimielisyyttä palkanmaksusta ei saavutettu. Kirkossa omaishoitovapaa rinnastetaan työpäiviin vuosilomalaskennassa, jolloin omaishoitovapaan käyttäminen ei missään tilanteessa vähennä lomaoikeutta.
Muut perhevapaat lähes ennallaan
Uudistuksessa ei muutettu hoitovapaata ja osittaista hoitovapaata. Hoitovapaata on edelleen mahdollista pitää vanhempainvapaan jälkeen siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Osittaista hoitovapaata vanhempi voi puolestaan pitää siihen saakka, kunnes lapsen toinen lukuvuosi perusopetuksessa päättyy. Hoitovapaa ja osittainen hoitovapaa ovat palkattomia. Kela maksaa näiltä jaksoilta kotihoidon tukea sekä osittaista hoitorahaa.
Myös tilapäinen hoitovapaa sairaan lapsen hoitamiseksi säilyy ennallaan. Vapaata saa edelleen enintään neljäksi arkipäiväksi. Kirkon virka- ja työehtosopimuksessa tosin on parannus, kun tilapäiselle hoitovapaalle saa jäädä nyt myös 10-vuotiaan ja 11-vuotiaan lapsen vanhempi, samoin kuin kunnalla on ollut jo aikaisemmin. Valtiolla ja yliopistolla sekä kristillisissä järjestöissä tilapäinen hoitovapaa koskee edelleen vain alle 10-vuotiata lapsia.
Tilapäisen hoitovapaan palkanmaksu vaihtelee virka- ja työehtosopimuksesta riippuen. Kirkossa tilapäiseltä hoitovapaalta maksetaan palkkaa enintään kahden työpäivän ajan, kunnalla kolmen kalenteripäivän ajan ja valtiolla sekä yliopistolla neljän työpäivän ajan. Kristillisissä järjestöissä palkkaa maksetaan tilapäisen hoitovapaan ajalta enintään kolmen kalenteripäivän ajan.
Muutoksia ei tullut myöskään poissaoloon pakottavista perhesyistä eikä poissaoloon perheenjäsenen tai muun läheisen hoitamiseksi. Näistä edellistä saa jatkossakin silloin, kun työntekijän välitön läsnäolo on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Perheenjäsenen tai muun läheisen pitkäaikaisempaa hoitoa varten työnantajan tulee pyrkiä järjestämään työ niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä. Molemmat nämä vapaat ovat palkattomia.