Ismo Savimäki, kanttori, Hämeenlinna-Vanajan seurakunta
Kirkolliset ammattinimikkeet ovat yllättävän pitkään saaneet elää vanhoilla juurillaan. Voi olla, että erilaiset councellor-, advicer– yms. -päätteiset konsulttikieliset kummajaiset jo vaanivat oven takana, mutta vielä saamme nimityksissämme kantaa viestiä kaukaisista, kiehtovista ajoista.
Pappi on äänteellisesti niin yksinkertainen sana, että vauvakin sen oppii. Taustalla onkin muinaisen kreikan isää tai isiä merkitsevä lapsenkielinen sana pappa. Muodossa papas (= apupappi) sana ehätti venäjän (pop) kautta suomeen jo kauan ennen kristinuskoa. Myöhemmin sama venäjän sana lainautui suomeen hieman erisisältöisenä: poppamies. Kutkuttavan samankaltainen on pikkulasten ”poppaa”, mutta se taas juontuu muualta, polttamisesta.
Varsin luonnonläheisiä mielikuvia herättää sana pastori, lat. pastor = paimen. Sana juontuu latinan verbistä pascere = laiduntaa. Kreikaksi paimen on poimén, mutta sanojen samankaltaisuus on puhdas sattuma.
Pastoria huomattavasti virallisempi alkuperältään on rovasti, muinaisruotsiksi provast. Sanan alkuperä on latinan propositus = eteen pantu, esimies. Rovastiakin etäisempi etymologialtaan on piispa, kreikaksi episkopos. Epi = yläpuolella ja skopos = katsoja, tarkkailija. Aivan yksin ei piispankaan ole tarvinnut valvontatehtäväänsä hoitaa, apuna on ollut asessori (lat. adsessor = vieressä istuja). Kun piispan etuliitteeksi lisätään kreikan hallitsemisesta juontuva sana arkhi-, puhutaan jo varsin vaikutusvaltaisesta henkilöstä.
Tällaisia viestejä sanat siis kantavat: pastori paimentaa laumaansa, rovasti istuu paimenjoukkonsa edessä, piispa tarkkailee yläpuolelta vieressä istuvan asessorin kanssa, arkkipiispa hallitsee. Paavin taustalla on yllättäen taas kreikkalaisten vauvojen höpöttelystä poimittu pappa.
Kirkkoherran etymologia aiheuttaa toisinaan kiistaa. Moni väittää sanan olevan suomalaisen ankea ja virheellinen käännös ruotsin hempeämmästä nimityksestä kyrkoherde, kirkkopaimen. Väärin väittää. Vaikka kyrkoherde esiintyy suomalaisissakin asiakirjoissa jo 1500-luvulla, kirkkoherra on vanhempaa perua. Muinaisruotsissa sana on muodossa kirkiohärra. `Herra´ saattaa nykyään kuulostaa kolkon ylemmyydentuntoiselta, mutta sanan muinaissaksalainen alkujuuri on varsin inhimillinen: harmaa, harmaahiuksinen. Kovia kokeneet ikätoverini: olkaamme ylpeitä harmaista hiuksistamme, ne ovat ainakin joskus tuoneet arvovaltaa!
Korkeaan ikään viittaavat myös englannin priest ja ruotsin präst, joiden alkujuuri on kreikan presbýteros = vanhempi/vanhin. Englannin minister on pappien nimityksistä varmasti vaatimattomin: sana tarkoittaa latinassa vähempiarvoista. Sanan perusmuoto on minus = pieni. Latinan suuri, maior taas johtaa tieteen ja koulun maailmaan: maior => magister => maisteri.
Kappalainen on luonnollisestikin kappelipappi. Kappelin alkuperä taas on yllättävän värikäs, siinä palataan 300-luvulle Martinus Toursilaisesta kertovaan legendaan. Vilkaiskaapas edellisen Cruxin artikkeliani kirkkorakennusten etymologioista.
Perhesuhteista, laumoista ja hierarkioista erillään elää ainakin nimityksensä perusteella munkki. Sanan pohjana on kreikan monos = yksi, yksinäinen. Mielikuva riutuvasta erakosta lienee kuitenkin väärä: ei ole sattumaa, että kuumassa rasvassa pullistuva ja ruskistuva vappuherkku on saanut saman nimen. Nunnassa taas palataan jokeltelevaan lapseen. Suunnilleen sama sana tarkoittaa nykyäänkin monessa kielessä lastenhoitajaa tai isoäitiä.
Diakonin toimenkuva vaihtelee eri kirkkokunnissa, mutta sanan alkuperä – kreikan diakonos – viittaa melkoiseen puuhakkuuteen. Dia = läpikotaisin, konos-sanan juuri *ken– = kiirehtiä, liikkua. Kanttori – lat. cantore – on sananmukaisesti laulaja, lukkari – ruots. klockare – kellojen soittaja.
Eriskummallinen on sanan suntio alkuperä. Suntio juontuu muinaisvenäjän sanasta sodija, tuomari. Myös viron verbi sundida merkitsee `pakottaa, tuomita´. Miksi? Millä tavalla tuomitseminen on liittynyt suntion toimenkuvaan? Vai päinvastoin? Kuka ottaisi selvää?
Tärkeimmät lähteet: Suomen kielen etymologinen sanakirja (Kaisa Häkkinen, 2004) sekä www.etymonline.com