Ilari Huhtasalo
Päätoimittaja
Populaarihistoriaa kirjoitetaan sodasta sotaan tai ainakin konfliktista konfliktiin. Historiankirjoituksessa rauhanajat on helppo nähdä suvantoina, joiden aikana seuraavan konfliktin siemenet itävät. Sodasta kirjoittaminen on helppoa, sillä sota pakottaa toimijat valitsemaan suhtautumistapansa ja reagoimaan. Konflikti tekee historian kehityslinjoista aiempaa tarkkarajaisempia. Kirkon ja uskontojen historiassa konfliktit puhkeavat kansakuntien lisäksi myös koulukuntien välillä.
Historiankirjoitus tuottaa harhan, jossa muistamme konflikteja syventäneet, mutta emme rauhan eteen työskennelleitä. Esimerkiksi 1900-luvun historiaa kirjoitettaessa maailmansotien kauhut tuntuvat peittoavan kirjoittajien ja lukijoiden mielissä osallistavien demokratioiden ja hyvinvointivaltioiden rakentamisen, teknologiset harppaukset sekä kokonaisten mantereiden nostamisen köyhyydestä.
Tässä Cruxin numerossa pohdimme sodan ja rauhan kysymyksiä. Ne ovat myös paastonajan kysymyksiä. Riikka Porkola käsittelee suhdetta venäläisyyteen, sotaan sekä ukrainalaisten vastaanottamiseen. Piispa Seppo Häkkisen kirjoitus tekee katsauksen kirkon yhteiskunnalliseen rooliin sodan geopolitiikassa: Häkkinen arvioi, että varautuminen poikkeusoloihin on pikemminkin elinehto kuin vaihtoehto. Sotilaspastori Juuso Sikiö kertoo, että Ukrainan tilanne on osoittanut puolustusvoimien tilannekuvan oikeansuuntaiseksi.
Markku Hekkalan katsaus verovähennyksiin on erityisen ajankohtainen. Kesätyön pikkujättiläinen kasaa muistilistaa kaikesta, mitä kesätyötä etsivän kannattaa huomioida.
Saija Koskensalmen artikkeli mielen hyvinvoinnista kertoo tavoista, joilla onnistumisten näkeminen, esimiestyön yhdessä kehittäminen sekä työyhteisötaitoihin panostaminen hyödyttää työpaikoilla.
Paastonaika opettaa etsimään lähimmäisen hyvää oman edun sijaan. Rakentamaan rauhaa konfliktin sijaan. Tekemään sijaa hiljaisuudelle kiireen keskellä. Rauhallisia lukuhetkiä!