Jussi Junni, Toiminnanjohtaja, AKI-liitot ry
Osa-aikatyö on usein hyvä jousto sekä työntekijälle että työnantajalle. Se voi kuitenkin olla työntekijän kannalta hankala epäsäännöllisen työn muoto. Osa-aikatyö ja sen työehdot usein myös aiheuttavat pohdintoja ja erimielisyyksiä työpaikoilla. Millaisia työehtoja ja järjestelyjä osa-aikaisen työntekijän on lupa odottaa?
Osa-aikatyötä tekee suomalaisista työntekijöistä noin 14 % ja osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut. Suomessa osa-aikatyön osuus kuitenkin on kansainvälisesti vertaillen pieni. Tämä johtuu muun ohessa siitä, että meillä on pitkät perhevapaat, jotka yleensä pidetään kokonaan vapaana työstä. Muualla, missä perhevapaat ovat lyhempiä, etenkin naisten osa-aikatyö on yleisempää, kun lapset ovat pieniä. Myös Suomessa osa-aikatyö on naisvaltaista; naiset tekevät meillä noin 2/3 kaikesta osa-aikatyöstä.
Osa-aikatyöllä tarkoitetaan työtä, jossa työaika on lyhempi kuin mitä se lain tai työehtosopimuksen mukaan olisi. Työaikalain mukainen säännöllinen työaika on enintään 40 tuntia viikossa, jolloin osa-aikatyöksi lasketaan alle 40 tunnin viikkotyöajat sellaisilla aloilla, joilla ei ole säännöllistä työaikaa määrittävää työehtosopimusta. Jos taas alalla on sovittu säännöllisestä työajasta, joka on esimerkiksi 38 h 15 min viikossa, osa-aikatyötä on sellainen työ, jonka viikoittainen tuntimäärä jää tämän alle.
Työajattomassa työssä, jossa työaikaa ei määritellä tunteina, osa-aikaisuus vähentää työvelvollisuutta. Osa-aikaisuus määritellään tällöin prosenttiosuutena (esim. 50 %) kokoaikaisen työn työvelvollisuudesta. Tämän täytyy myös todella johtaa työn vähenemiseen vastaavasti.
Milloin osa-aikatyötä?
Osa-aikaisesta työstä täytyy yleensä sopia. Se voi tapahtua jo ennen työn alkua työsopimuksessa tai työnantaja on tarjonnut alun perinkin osa-aikaista virkaa, johon määräämiseen viranhaltija on antanut suostumuksensa. Työsuhteen aikana osa-aikaisuudesta voidaan sopia työsopimuksen muutoksella ja voimassa oleva virkasuhde myös voidaan viranhaltijan hakemuksesta muuttaa osa-aikaiseksi. Tällöin osa-aikaistus voi olla myös määräaikainen. Tyypillisiä tilanteita, joissa osa-aikaisuuksista sovitaan, ovat esimerkiksi osa-aikainen vanhempainvapaa, osa-aikaiset sairauspoissaolot sekä osa-aikaeläkkeelle jääminen.
Työntekijällä voi joskus myös olla oikeus lyhentää työaikaansa ja tehdä työtä osa-aikaisesti. Tällaisessa tilanteessa on kyse lähinnä osa-aikaisesta hoitovapaasta. Työntekijällä on oikeus lyhentää työaikaansa pääsääntöisesti siihen asti, kun perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Jos sopimukseen osa-aikaisen hoitovapaan järjestelyistä ei päästä, osa-aikaisuus on 30 h/vko. Työajattomassa työssä viranhaltijalla on oikeus lyhentää työaikaansa 20 %:lla, jos osa-aikaisen hoitovapaan järjestelyjä ei saada sovittua.
Myös työnantajalla voi olla oikeus osa-aikaistaa työntekijä yksipuolisesti. Se edellyttää vastaavanlaista tuotannollista tai taloudellista syytä kuin irtisanominen ja lomauttaminenkin. Ennen osa-aikaistamista koskevaa päätöstä tulee käydä yhteistoimintalain tai yhteistoimintasopimuksen mukaiset muutosneuvottelut. Työnantaja tarjoaa sen jälkeen työsopimussuhteiselle työntekijälle uutta osa-aikaista työsopimusta tai tekee hallintopäätöksen virkasuhteen osa-aikaistamisesta.
Oikeus kokoaikaiseen työhön
Osa-aikainen työ voi toisinaan olla elämäntilanteen kannalta hyvä ratkaisu, mutta toisinaan on myös niin, että työntekijä joutuu vastentahtoisesti tekemään osa-aikatyötä. Sen vuoksi työntekijälle on annettu eräissä tilanteissa mahdollisuus edellyttää kokoaikaista työtä ja toisaalta työnantajalle on säädetty velvollisuus tarjota työtä ensisijaisesti osa-aikaiselle työntekijälle.
Jos työnantajalla on tarvetta uusiin työntekijöihin sellaisiin tehtäviin, joita työpaikalla tekevät osa-aikaiset työntekijät, tulee lisätehtäviä tarjota ensisijaisesti näille. Jos tämä edellyttäisi työntekijän kouluttamista, työnantajan tulee hankkia koulutus työntekijälle, jos koulutus on mahdollista järjestää kohtuudella. Työnantajan on ilmoitettava vapautuvista työpaikoistaan työpaikan yleisen käytännön mukaan niin, että osa-aikaisilla työntekijöillä on kokoaikaisten työntekijöiden kanssa yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua tehtäviin.
Myös viranhaltijalla on eräissä tilanteissa oikeus kokoaikaiseen työhön. Työnantajan on kokoaikaisen viran avoimeksi julistamisen sijasta tarjottava virkaa sellaiselle vakinaiselle osa-aikaiselle viranhaltijalle, joka tekee samankaltaisia tehtäviä kuin avoimeksi tulevassa virassa. Edellytyksenä on, että viranhaltija on kirjallisesti etukäteen ilmoittanut haluavansa kokoaikaiseen virkasuhteeseen samoin kuin että hän täyttää virkasuhteen kelpoisuusvaatimukset ja tehtävä sopii hänelle.
On hyvä huomata, että oikeus saada kokoaikatyötä koskee vain samaa palvelussuhdelajia. Osa-aikaiselle työntekijälle ei ole pakko tarjota kokoaikaista virkaa ja osa-aikaiselle viranhaltijalle ei tarvitse tarjota työsopimussuhteisia lisätehtäviä.
Työntekijälle tulee vuoden 2023 alusta myös oikeus saada työnantajalta perusteltu vastaus kysymykseen, voidaanko työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa pidentää. Vastaus on annettava kuukauden kuluessa pyynnöstä, tai jos työnantajalla on työntekijöitä enintään 250, kolmen kuukauden kuluessa. Vastausta ei tarvitse antaa, jos työntekijä on ollut työnantajan palveluksessa enintään kuusi kuukautta tai edellisestä vastauksesta on kulunut alle 12 kuukautta.
Osa-aikaisen työn järjestäminen
Yksi mahdollisuus työajan lyhentämiseen on, että työntekijä tekee edelleen normaalit työpäivänsä, mutta lyhempinä, esimerkiksi viisi tuntia päivässä. Tällainen ratkaisu on kuitenkin järkevä lähinnä silloin, kuin työntekijällä on työaika. Mikäli työaikaa ei ole, on vaarana, että työntekijä tekee edelleen kokoaikaisen työntekijän työt mutta osa-aikaisen palkalla.
Työaikaa voidaan lyhentää myös kokonaisina päivinä. Työajattomassa työssä lähinnä tämä on suositeltava vaihtoehto. Esimerkiksi 80 %:ssa palvelussuhteessa on mahdollista tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Toisaalta esimerkiksi 50 %:n osa-aikaisuus on mahdollisuus toteuttaa työskentelemällä vaikkapa joka toinen viikko ja olemalla vapaalla joka toinen viikko.
Osa-aikaisen työn järjestäminen on usein sovittavissa työnantajan kanssa. Jos on sovittu ainoastaan työajan lyhentämisestä, työnantajalla on edelleen direktio-oikeutensa perusteella laaja mahdollisuus määrittää työntekijän työvuorot.
Työsopimuksessa on kuitenkin mahdollista sopia myös tarkemmista järjestelyistä, esimerkiksi työskentelystä parittomina viikkoina. Tämä on suositeltavaa siksi, että silloin työntekijä voi olla varma, että hän voi käyttää parilliset viikot muuhun, tarvittaessa esimerkiksi toiseen osa-aikaiseen työhön.
Viranhaltija ei voi sopia sitovasti osa-aikaisuuden järjestelyjä, koska virkasuhteesta päättää työnantaja. Direktio-oikeutta käyttävän esihenkilön mahdollisuuksia työpäivien tai työvuorojen määrittelyyn voidaan kuitenkin rajoittaa sillä päätöksellä, jolla toimivaltainen viranomainen (esim. kirkkoneuvosto, tuomiokapituli) päättää viranhaltijan osa-aikaistamisesta. Tässä päätöksessä on mahdollista määrätä myös työajan järjestämisestä työnantajaa edustavia viranhaltijoita sitovasti.
Usean osa-aikatyön yhdistäminen voi toisinaan olla vaikeaa, koska molemmilla/kaikilla työnantajilla voi olla oikeus määrätä työntekijä työhön tiettynä samana kellonaikana. Samoin säännöllisten vapaapäivien takaaminen voi olla vaikeaa. Tällaiset tilanteet on syytä pyrkiä ratkaisemaan neuvottelemalla tästä työnantajien kanssa etukäteen ja saamaan mahdollisuuksien mukaan asia kirjatuksi työsopimukseen tai virantoimitusvelvollisuuden muuttamispäätökseen.
Osa-aikaisen työntekijän työehdot
Osa-aikatyössä työehtojen tulkinta voi joskus olla vaikeaa. Kaikkia työehtosopimuksen yksityiskohtia ei aina ole mietitty siltä kannalta, miten niitä sovellettaisiin osa-aikatyöhön. Sen vuoksi osa-aikatyön ehtojen tulkintaa tulee tehdä suhteessa lakiin ja yleisiin työoikeudellisiin periaatteisiin.
Työsopimuslain mukaan osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Vastaava kielto koskee kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajia. Kirkkolaissa ja valtion virkamieslaissa tällaista kieltoa ei toistaiseksi ole, mutta sen voidaan katsoa olevan voimassa EU-oikeuden suoran sovellettavuuden perusteella.
Työehtojen edullisuuden/epäedullisuuden arvioinnissa hyödynnetään suhteellisuusperiaatetta (pro rata temporis). Sen mukaan osa-aikaisen työntekijän edut voivat määräytyä suhteessa osa-aikaisuuden suuruuteen. Esimerkiksi 50 %:n osa-aikaisuudessa on sallittua maksaa 50 %:n suuruista palkkaa. Vastaavasti esimerkiksi virikeseteleitä voidaan jakaa 50 %:n osa-aikaiselle työntekijälle puolet siitä määrästä, mitä kokoaikaiselle työntekijälle.
Myös luontoisedut tulisi jakaa osa-aikaisuuden suhteessa. Eräitä luontoisetuja, kuten asuntoetua tai vaikkapa puhelinetua voi olla vaikea tai mahdoton jakaa pienempiin osiin. Tällaisessa tilanteessa voidaan joutua pohtimaan, tulisiko rahapalkkaa pienentää niin, että rahapalkan ja luontoisedun yhteisarvo on suhteessa osa-aikaisuuteen. Yksi mahdollinen ratkaisu on myös luopua luontoiseduista ja siirtyä kokonaisuudessaan rahapalkkaan.
Työajan järjestämistapa voi vaikuttaa siihen, miten etuuksia annetaan. Esimerkiksi, jos työntekijä työskentelee päivittäin vain neljä tuntia, hänelle ei tarvitse antaa päivittäistä lepotaukoa (ruokatunti) eikä myöskään lounasetua käytettäväksi sellaisena työpäivänä, jolloin ruokatuntia ei ole. Jos työntekijä taas työskentelee kokonaisia päiviä, hän on oikeutettu samoihin lepoaikoihin ja luontoisetuihin näiltä päiviltä kuin kokoaikaisetkin työntekijät.
Seurakuntien työajattomassa hengellisessä työssä vapaapäivien laskenta voi joskus olla hankalaa. Esimerkiksi 80 %:n osa-aikaisuudessa, joka on järjestetty täysinä työ- ja virkavapaapäivinä, työ- ja vapaapäiviä ei voi laskea tasan yhden viikon jaksolla. Silloin tulee tarkastella pidempää ajanjaksoa, 80 %:n tapauksessa esimerkiksi kahden viikon jaksoa. Tällöin 80 %:n osa-aikaiselle viranhaltijalle tulisi kahden viikon aikana tulla yhteensä kahdeksan työpäivää, neljä vapaapäivää ja kaksi virkavapaapäivää.
Myös viikonloppuvapaita kuuluu osa-aikaiselle viranhaltijalle samassa suhteessa kuin kokoaikaiselle. Jos seurakunnassa on kokoaikaisilla viranhaltijoilla esimerkiksi yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa, voi 50 % osa-aikainen viranhaltija, joka työskentelee joka toinen viikko, saada sen joka toinen kuukausi. Vastaavasti 50 % viranhaltija, joka työskentelee joka päivä, on oikeutettu saamaan vapaan viikonlopun yhtä usein kuin kokoaikaiset viranhaltijat eli kerran kuukaudessa. Jos viranhaltija tekee samaan aikaan 50 %:n osa-aikaisuutta kahteen eri seurakuntaan, on syytä pyrkiä siihen, että vapaapäivät ovat molemmissa seurakunnissa samat, ja myös siihen, että vapaa viikonloppu osuu molemmissa seurakunnissa samaan viikonloppuun.