Welcome to the jungle – tasapainoilua kanttorin taipaleella

Sanna Saarenpää, kirkkomusiikin opiskelija, Sibelius-Akatemian Kuopion yksikkö

Multitasking on tapa, jossa kanttorit ovat erittäin taitavia. Vaikka kanttorin työt kulkevat melko säännöllisesti pyhästä toiseen, ovat työviikot harvoin toistensa kaltaisia. Töihin voi kuulua muun muassa bändien, kuorojen ja muiden kokoonpanojen harjoituttamista, juhla-ajan musiikkien suunnittelua konsertteja myöten, omaa harjoittelua sekä tarvittavien paperitöiden ja toimitusten musiikkien valmistelua. Kanttori joutuu arjessaan taipumaan moneksi kuten esimerkiksi kuuntelijaksi, muusikoksi, pedagogiksi, taiteilijaksi, organisaattoriksi, mainostoimistoksi sekä eri musiikkigenrejen taitajaksi. Työsarka voi olla runsasta jokapaikanhöylän hommaa, työskentelyä omien vahvuuksien parissa tai jotain tuolta väliltä.

Olen opinnoissani todennut kirkkomusiikin opiskelun olevan haastavaa ja rankkaa mutta myös ihanaa ja antoisaa. Vaikka ajatukset alasta ja mielenkiinnon kohteet saattavat muuttua opintojen aikana, opiskelijalla itsellään on oltava selvänä ajatuksena alusta alkaen, mitä hän haluaa opintojensa aikana tehdä. Joka vuosi toistetaan mantran lailla, miten opintopistemäärät ja opiskeluvuodet ovat rajallisia ja koulutuksemme kallista. Opiskelijan on tasapainoiltava työelämän odotusten, koulun kurssitarjonnan ja omien kiinnostustensa seassa rakentaen ammatti-identiteettiään määrätietoisesti haparoiden. Ei ole mikään ihme, että tänä vuonna on kohdattu entistä enemmän uupumuksen takia poissaolevia opiskelijoita. Vaikka uupumus on yleensä monen asian summa, ei ole ihanteellista, että opiskelija on jo valmiiksi työelämään lähtiessään uupumuksen partaalla.

Odotusten, oletusten ja vaatimusten viidakko ei auta loppupeleissä ketään. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin opetussuunnitelmaa uudistetaan ja jälleen palataan kysymykseen: vastaako koulutus työelämän haasteita ja todellisuutta?

Olen itsekin pohtinut, tuleeko kirkkomusiikkikoulutus työelämää jäljessä, ja missä määrin koulutuksen tarvitsee lopulta kohdata työelämän vaatimuksia? Toisaalta opiskelijoiden ylikouluttautumista halutaan välttää, mutta toisaalta seurakuntiin haetaan taitavia muusikoita, jotka osaavat lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Vaikka arjen realiteetit välillä unohtuvat, on muistettava, että kanttorin työn ytimessä on musiikki. Haasteita on oltava leipääntymisen riskin välttämiseksi, mutta jatkuva epämukavuusalueella oleminen tekee työstä raskasta. Tulisi muistaa, millainen musiikki palvelee ja tukee läsnä olevaa seurakuntaa antaen kanttorille tilaa kehittyä ja toimia muusikkona. Näin tulevaisuudessakin on kanttoreita, jotka jaksavat tehdä töitä turtumatta viidakossa rämpimiseen.