Opiskelijoiden lomailusta

Inka Pänkäläinen, Teologian opiskelija, Helsingin yliopisto

Olin tänä kesänä neljättä vuotta putkeen vähintään kolmella rippikoululeirillä. Näiden lisäksi sain saarnata messuissa ja toimia liturgina sanajumalanpalveluksissa. Nautin tästäkin kesästä erittäin suuresti ja koen olevani omalla vahvuusalueellani nuorten kanssa toimiessani. Näin elokuussa olen kuitenkin aivan poikki.

Aikaisempina vuosina olen hypännyt suoraan leireiltä takaisin opintojen ohessa tekemääni asiakaspalvelutyöhön ja ehtinyt lomailla ehkä muutaman päivän. Tänä kesänä päätin irtisanoutua ja lomailla elokuun. Elokuun jälkeen voisin palata täysissä voimissa opintojen pariin ja keskittyä vain opiskeluun. Elokuu on tätä kirjoittaessani kuitenkin lopuillaan ja olen vasta alkanut irtautumaan töistä ja opinnoista.

Kesän aikana mediassa on ollut esillä, miten tärkeää opiskelijoiden tuoma työvoima on varsinkin kesäisin. Tämä herätti kiivastakin keskustelua opiskelijoiden oikeudesta lomailuun ja siitä, miten joidenkin alojen opiskelijoita yritetään melkein syyllistää töihin niin kesän kuin lukuvuodenkin aikana. Teologisessa en ole onneksi ainakaan vielä kuullut, että kukaan kokisi työnantajan puolelta painostusta ottaa kesälle rippileirejä. Toki tulevaisuuden työllistymisen puolesta kesätyöt ovat meidänkin alallamme erittäin tärkeitä.

Olen mediassa esillä olleen keskustelun innoittamana alkanut miettimään kesäloman tarvetta näin opiskelijana. Aikaisemmin olen ajatellut leirityötä ja leirien väleihin jääviä vapaaviikkoja eräänlaisena kesälomailuna, mutta tänä kesänä huomasin väsähtäväni jo kahden leirin jälkeen. Intensiiviset viikot usean kymmenen muun ihmisen kanssa kuluttavat yllättävän paljon ja vaatisivat enemmän aikaa palautumiseen kuin leirien väliin jäävän viikon.

Punaisena lankana haluan tuoda esille sen, että opiskelijoillakin on oikeus kaivata lomaa. Näin opiskelujen taas jatkuessa on hyvä muistuttaa, että kenenkään ei ole tarkoitus polttaa itseään loppuun työelämässä, saatikka sitten jo opintojen aikana. Olen saanut opintojeni aikana tavata monia ihmisiä, jotka tulevat erilaisista elämäntilanteista ja jotka opiskelevat hyvin eri tahtiin toistensa kanssa. Moni on ollut samaa mieltä siitä, että edes opiskelijan ei tarvitse antaa itsestään 110 % läpi vuoden. Tärkeintä on löytää itselleen sopiva tasapaino työn ja opiskelun välillä ja muistaa varata aikaa myös palautumiseen.