Jussi Junni, toiminnanjohtaja, AKI-liitot ry
Kuluttajahinnat ovat nousseet voimakkaasti viimeisen kahden vuoden aikana. Sen vuoksi palkkojen korottaminen oli kuluneen talven neuvottelukierroksen tärkein tavoite. Työntekijät saavat merkittäviä korotuksia ja myös palkanmaksua perhevapaiden ajalta parannetaan.
Yleinen hintojen nousu eli inflaatio ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Sodan alettua Ukrainassa etenkin energian ja elintarvikkeiden hinnat nousivat, joskin energian hintataso on tämän vuoden puolella laskenut kohti entistä. Vastineeksi markkinakorot ovat kääntyneet nousuun, mikä tuntuu monen asuntovelallisen kukkarossa. Kuluttajien ostovoima on laskenut, ja monella on ollut vaikeuksia selvitä välttämättömistä menoista.
Nykyinen inflaatio ei johdu pelkästään sodan ja talouspakotteiden hyydyttämästä maailmankaupasta, vaan se alkoi jo vuoden 2021 puolella. Osaltaan taustalla ovat koronapandemian aikaiset toimet talouden elvyttämiseksi. Luonnollisesti hinnat ovat nousseet senkin vuoksi, että rahaa on markkinoilla liikkeellä merkittävästi enemmän kuin ennen pandemiaa.
Hintojen nousun myötä ovat myös paineet merkittäville palkankorotuksille olleet suuret. Viimeisen 20 vuoden aikana nimellisansiot ovat kyllä kasvaneet reilusti (ks. kuva), mutta vuoden 2022 inflaation seurauksena kuluttajien ostovoima on nyt heikompi kuin 10 vuoteen. Kirkossa tilanne on vielä tätäkin huonompi. Kirkon palkkakehitys on jäänyt jälkeen muun yhteiskunnan palkkakehityksestä niin, että kirkon palkkojen ostovoima on heikompi kuin kertaakaan viimeisen 20 vuoden aikana.
Palkkaratkaisua etsimässä
Edelliset virka- ja työehtosopimusneuvottelut aloitettiin juuri ennen Ukrainan sodan alkua, mutta useimmat sopimukset solmittiin vasta sodan alettua. Epävarmat talousnäkymät johtivat siihen, että kaksivuotiset sopimukset oli laadittu niin sanotulla optiovuosimallilla. Sopimuskausi oli 24 kuukautta, mutta sopimuksissa oli sovittu ainoastaan vuoden 2022 palkankorotuksista. Vuoden 2023 palkankorotuksista oli määrä neuvotella myöhemmin vuoden 2022 aikana.
Vuoden 2023 korotuksista ei kuitenkaan tiettävästi yhdelläkään alalla päästy sopuun määräaikaan mennessä, minkä vuoksi sopimukset sanottiin irti päättymään ennenaikaisesti. Teollisuuden sopimukset päättyivät jo viime syksynä, julkisen sektorin sopimukset – kuntasektoria lukuun ottamatta – helmikuun lopussa 2023, kristillisten järjestöjen sopimus jo tammikuussa ja yliopistojen työehtosopimus on voimassa vielä maaliskuun loppuun saakka.
Se, miksi optiovuosien palkkaratkaisua ei saatu sovittua, johtuu pääosin kolmesta syystä. Tärkeimpänä on syytä mainita työnantajapuolen ja työntekijäpuolen näkemyserot palkankorotusten tasosta. Saksassa paikallinen suurliitto IG Metall oli onnistunut tekemään kahden vuoden sopimuksen 8,5 % palkankorotuksilla ja 3 000 euron verottomalla kertaerällä. Teollisuuden palkansaajaliitot tavoittelivat vastaavaa Suomeenkin, kun taas työnantajaliitot tarjosivat aluksi vain hyvin vaatimattomia korotuksia.
Toiseksi neuvotteluja hiersi kunta-alan viimekeväinen, kolmeksi vuodeksi tehty sopimusratkaisu, jossa kuntien ja hyvinvointialueiden vuoden 2023 ja 2024 palkankorotukset oli kytketty teknologiateollisuuden, kemian perusteollisuuden ja kuorma-autoalan työntekijöiden myöhemmin neuvoteltaviin korotuksiin. Teollisuuden työntekijäliittoja ymmärrettävästi närästi se, että heidän osanaan oli näin neuvotella myös kunta-alan palkankorotuksista, kun yksityinen työnantajapuoli puolestaan katsoi, että kaikki mainituille verrokkialoille sovitut korotukset lisäisivät julkisen sektorin kustannusrasitusta ja näin heikentäisivät myös vientiteollisuuden kilpailukykyä.
Kolmas tekijä oli työnantajaliittojen koordinaatio ja vaatimus niin sanotun päänavaussopimuksen asemassa pidetyn teknologiateollisuuden työntekijäsopimuksen määrittämästä yleisestä linjasta, jota muilla sopimusaloilla ei saisi ylittää. Palkansaajapuolella erityisesti julkisen sektorin liitot mutta myös yksityisen kotimaansektorin liitot ovat olleet turhautuneita tällaiseen vaatimukseen, koska vientiteollisuuden päänavaukseen perustuvasta palkankorotusmallista ei ole työmarkkinoilla yhteisesti sovittu, vaan se on työnantajaliittojen yksipuolinen vaatimus.
Työnantajaliittojen keskinäinen koordinaatio onkin johtanut siihen, että muut työantajaliitot ovat luovuttaneet oman neuvotteluvaltansa Teknologiateollisuuden työnantajille, joka palkkaratkaisun portinvartijana pitää muiden yksityisten alojen neuvotteluja panttivankina. Julkisella sektorilla valtio sai tällä kierroksella neuvotella aluksi kohtuullisen itsenäisesti, mutta tammikuussa se lankesi rähmälleen yksityisen sektorin työnantajapuolen painostuksen edessä ja kieltäytyi palkkaneuvotteluista ennen kuin teknologia-alalla oli päästy sopimukseen. Kirkon sopimuspöytä taas on perinteisesti aiemminkin ollut seuraaja-ala, eikä kirkon työmarkkinalaitoksella ollut valmiutta tehdä sopimusta, ennen kuin valtiolla oli omansa.
Kirkon palkkojen jälkeenjääneisyys on kirkon työmarkkinaosapuolten yhteisesti tunnustama ongelma, johon nyt pyritään löytämään nopeita ratkaisuja.
Neuvottelut uusista sopimuksista
Sopimusten irtisanomisten jälkeen alkoivat kaikilla aloilla neuvottelut uusiksi virka- ja työehtosopimuksiksi. Julkisella sektorilla ja kristillisten järjestöjen sopimusalalla tämä tapahtui tammikuussa. Palkankorotusten lisäksi neuvotteluja käytiin nyt myös muista sopimusmääräyksistä, kuten palkkausjärjestelmä-, työaika- ja matkustusmääräyksistä. Koska uusien sopimusten neuvotteluihin ajauduttiin kohtuullisen nopeasti, aikaa tavoitevalmisteluun ja tavoitteista neuvotteluun oli vähän. Tällä kierroksella palkansaajien tavoitelistat olivatkin kohtuullisen lyhyitä.
Yksityisellä sektorilla sopimusneuvottelut venyivät monilla aloilla reilusti yli sopimusten päättymisajan. Helmikuun alussa alkoivat työtaistelut useilla aloilla, muun muassa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa, kaupan alalla, kuljetusaloilla ja satamissa. Vaikka julkisuudessa SAK:n liittojen lakot saivat eniten huomiota, myös akavalainen Ylemmät toimihenkilöt YTN ryhtyi työtaisteluun teknologiateollisuudessa. Lakot olivat kohtuullisen lyhyitä, ahtaajien kahden viikon lakkoa lukuun ottamatta, eikä sellaista julkisuudessa laajasti näkynyttä työtaistelua kuin viimevuotinen kuntasektorin lakko tällä kertaa nähty.
Lakkojen vaikutus myös tuntuu jääneen vaatimattomaksi. Verrattuna viime vuoteen, kun kuntasektori saavutti lakolla vuoden 2023 ja 2024 palkankorotusten kytkennän yksityisen sektorin tasoon sekä palkkoja peräti 5 %:lla korottavan palkkaohjelman vuosiksi 2023–2027, tällä kertaa valtakunnansovittelijan luona saavutettiin lähinnä teknologiateollisuuden linja, jota noudatettiin yksityisellä sektorilla pitkälti myös muilla aloilla. Valtakunnansovittelijan luopumus tasapuolisen sovittelijan roolista ja ryhtyminen yleisen linjan portinvartijaksi johti siihen, että edes AKT ei saanut koko valtakunnan satamat seisauttamalla enempää kuin sen, mitä muilla aloilla oli jo aiemmin sovittu.
Uudet sopimukset ja tulevat korotukset
Lähes kaikilla aloilla sovittiin 24 kuukauden mittaiset virka- ja työehtosopimukset, joissa tällä kertaa ei ole mukana optiovuotta, vaan sopimuksissa on sovittu palkankorotuksista sekä vuodelle 2023 että vuodelle 2024. Tyypillistä sopimusratkaisuille on, että palkankorotusprosenteista saadaan jollakin tavalla laskettua yhteissummaksi 7,0 %.
Yksityisellä sektorilla useimmissa sopimuksissa ensisijainen vaihtoehto on kuitenkin sopia palkkaratkaisu (palkankorotusten suuruus, ajankohta ja kohdennus) paikallisesti ja vasta toissijaisesti noudattaa työehtosopimuksessa sovittua. Julkisella sektorilla virka- ja työehtosopimukset määrittävät toteutettavat korotukset suoremmin.
Useimmissa sopimuksissa ensimmäisenä vuonna maksetaan kertaerä, jonka kustannusvaikutus on 1,0 % alan palkkasummasta. Kyseessä on siis kertaluontoinen erä, joka ei jää pysyväksi palkankorotukseksi. Sen tarkoitus on erityisesti kattaa syksyn ja talven aikana merkittävästi kohonneita elinkustannuksia, mutta joillakin aloilla se myös kompensoi sitä, että isompi osa palkankorotuksista tulee vasta vuoden 2024 puolella.
Kertaerän suuruus vaihtelee aloittain – kunnalla se on 467 euroa, valtiolla 12,2 % kuukausipalkasta, kuitenkin vähintään 500 euroa ja kristillisissä järjestöissä 381 euroa. Kertaerä maksetaan kunnalla 30.6.2023, valtiolla 1.4.2023:tä seuraavana palkanmaksupäivänä ja kristillisissä järjestöissä 1.5.2023:tä seuraavana palkanmaksupäivänä. Kirkon sopimuksessa kertaerää ei ole, vaan se maksetaan monista muista aloista poiketen yleiskorotuksena. Yliopistojen sopimusneuvottelut ovat tätä kirjoitettaessa vielä kesken.
Vuoden 2023 palkankorotuksiksi sovittiin useimmilla aloilla 3,5 %. Joillakin aloilla tämä maksetaan kokonaan yleiskorotuksena kaikkien palkkoihin, mutta useimmilla aloilla on päädytty ratkaisuun, jossa osa tästä korotuksesta on työnantajan päättämää tai työpaikalla neuvoteltavaa paikallista erää. Sen tarkoituksena on mahdollistaa palkkakuopassa olevien työntekijöiden palkan korottaminen muiden tasolle sekä henkilökohtainen, työsuoritukseen perustuva palkitseminen. Vuoden 2024 palkankorotukset ovat useimmilla aloilla yhteensä 2,5 %, josta useimmilla aloilla ainakin pieni osa on työnantajaerää.
Kunnissa ja hyvinvointialueella palkkoja korotetaan 1.6.2023 alkaen 2,2 %:n yleiskorotuksella sekä 0,7 %:n paikallisella erällä. Lisäksi vuoden 2023 aikana käytetään sovitusta viiden vuoden palkkaohjelmasta 1,2 % palkkojen korottamiseen paikallisesti. Valtiolla puolestaan palkkoja korotetaan 1.5.2023 alkaen 3,5 %:n yleiskorotuksella. Kristillisissä järjestöissä palkkoja korotetaan 1.6.2023 alkaen 3,2 %:n yleiskorotuksella ja 0,2 %:n työnantajaerällä; lisäksi palkankorotusvarasta 0,1 % on ohjattu kompensoimaan palkallisiin perhevapaisiin tehtyjä lisäyksiä.
Vuonna 2024 kunnissa ja hyvinvointialueilla palkkoja korotetaan 1.6.2024 alkaen 2,27 %:n yleiskorotuksella sekä 0,73 %:n paikallisella erällä. Lisäksi palkkaohjelmasta käytetään vuonna 2024 palkkojen paikalliseen korottamiseen yhteensä 1,0 %. Valtiolla vuoden 2024 palkankorotukset ovat 1.3.2024 alkaen yhteensä 2,5 %, josta virastoerän suuruus voi sen mukaan, mitä paikallisesti sovitaan, vaihdella 0,5–1,5 %:n välillä. Kristillisissä järjestöissä vuoden 2024 yleiskorotus on 2,1 % ja lisäksi jaetaan 0,4 %:n suuruinen työnantajaerä 1.4.2024 alkaen.
Lähes kaikilla aloilla sovittiin 24 kuukauden mittaiset virka- ja työehtosopimukset.
Kirkossa pyritään palkkajälkeenjääneisyyden korjaamiseen
Kirkon sopimuksessa sekä muiden alojen ensimmäisen vuoden 3,5 % että muilla aloilla kertaerään varattu 1,0 % maksetaan 1.4.2023 alkaen yleiskorotuksena. Yleisessä palkkausjärjestelmässä palkankorotukset kohdennetaan peruspalkkaan, jolloin kokemuslisiä ja suorituslisiä ei koroteta; peruspalkkoja ja palkkataulukoita korotetaan näin ollen 5 %:lla, jonka keskimääräinen kustannusvaikutus on järjestelmässä 4,5 %. Tämä johtaa siihen, että työntekijä, jolla ei ole kokemus- ja suorituslisää lainkaan, saa palkkaansa 5,0 %:n korotuksen, ja työntekijällä, jolla on merkittävä määrä kokemus- ja suorituslisää, peruspalkkaan tehtävän korotuksen osuus kokonaispalkasta jää alle 4,5 %:n.
Ylimmän johdon palkkausjärjestelmässä, nuorten ja oppisopimuskoulutettavien palkkausjärjestelmässä sekä tuntipalkkajärjestelmässä kaikkia palkkoja, palkkataulukoita ja lisiä korotetaan 1.4.2024 alkaen 4,5 %. Myös luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen korvauksia korotetaan 1.4.2024 alkaen 4,5 %:lla.
Vuonna 2024 palkkoja korotetaan 1.2.2024 alkaen kaikissa palkkausjärjestelmässä vähintään 2,5 %. Tuo 2,5 %:n suuruinen määrä jaetaan kaikille yleiskorotuksena, mutta sen lisäksi pääsopijajärjestöt neuvottelevat 30.11.2023 mennessä, millaisia mahdollisia muita korotuksia toteutetaan.
Näillä neuvotteluilla ja korotuksilla pyritään parantamaan kirkon palkkojen kilpailukykyä muihin työnantajasektoreihin nähden. Kirkon palkkojen jälkeenjääneisyys on kirkon työmarkkinaosapuolten yhteisesti tunnustama ongelma, johon nyt pyritään löytämään nopeita ratkaisuja. Myös työnantajapuoli on nyt herännyt siihen tosiseikkaan, että monin paikoin kirkkoon on vaikea saada uusia työntekijöitä. Yksi keskeinen tekijä on palkka.
Lisäksi syyskuun 2023 alussa tulee voimaan yleisessä palkkausjärjestelmän kokemuslisätaulukoihin tehty uudistus. Nykyisten 5, 10 ja 15 vuoden kokemuslisäportaiden oheen tulee 3 vuoden kokemuslisä, joka on suuruudeltaan nykyisen 5 vuoden kokemuslisän suuruinen. Nykyinen 5 vuoden kokemuslisä puolestaan noin kaksinkertaistuu ja on jatkossa suuruudeltaan 3 vuoden kokemuslisän ja 10 vuoden kokemuslisän puolivälissä. Nykyisiin 10 vuoden ja 15 vuoden kokemuslisiin ei ole koskettu.
Kokemuslisäuudistuksen seurauksena 3–9 vuotta työskennelleet saavat palkkaansa ylimääräisen 4 %:n korotuksen syyskuussa. Muutoksella pyritään lisäämään kirkon palkkojen kilpailukykyä erityisesti nuorten ja kirkon palvelukseen vasta tulleiden keskuudessa ja sitouttamaan heitä kirkkoon työpaikkana.
Parannuksia perhevapaisiin
Palkankorotusten ohella perhevapaiden aikainen palkanmaksu on ollut tämän kierroksen keskeinen teema. Vuoden 2022 elokuussa voimaan tullut perhevapaauudistus ehdittiin julkisen sektorin neuvotteluissa ottaa huomioon jo viime sopimuskierroksella, mutta yksityisellä sektorilla lähes kaikilla sopimusaloilla asiasta neuvoteltiin niin pitkään, että sopimusmääräykset ehtivät vanhentua ja sopimuksissa puhuttiin edelleen äitiys- ja isyysvapaista, vaikka nämä olivat jo hävinneet lainsäädännöstä.
Keskeisin kysymys perhevapaiden aikaisen palkanmaksun osalta on liittynyt siihen, paljonko isillä tai muilla ei-synnyttävillä vanhemmilla on palkallisia vanhempainvapaapäiviä. Aikaisemman perhevapaamallin aikana työehtosopimuksissa oli tavallisesti sovittu, että lapsen synnyttävä äiti sai lähes kolme kuukauden (julkisella sektorilla 72 arkipäivän) ajan palkkaa äitiysvapaan ajalta, mutta isille palkkaa maksettiin isyysvapaan ajalta vain 1–2 viikon ajan, jos ollenkaan.
Nykyisin lapsen synnyttävä äiti saa 40 arkipäivän mittaisen raskausvapaan ja molemmat vanhemmat 160 arkipäivää vanhempainvapaata. Aiemmasta 72 arkipäivän äitiysvapaasta sijoittuisi raskausvapaan ajalle luontevasti 40 arkipäivää ja vanhempainvapaan ajalle 32 arkipäivää, mutta isyysvapaasta vanhempainvapaan ajalle siirtyisi vain 0, 6 tai 12 arkipäivää sen mukaan, mitä eri sopimuksissa oli satuttu sopimaan. Palkansaajaliike on yhdessä tasa-arvovaltuutetun kanssa edustanut kantaa, että eripituiset palkalliset vanhempainvapaajaksot ovat tasa-arvolain vastaisia ja että eri sukupuolta oleville vanhemmille tulisi maksaa palkkaa vanhempainvapaan ajalta yhtä monen päivän ajan.
Työnantajapuoli suhtautui tähän problematiikkaan kahtalaisesti. Yhtäältä jotkut työnantajat olivat sitä mieltä, että tasa-arvolaki ei ole pakottavaa lainsäädäntöä ja että työehtosopimuksissa voidaan sopia perhevapaiden aikaisesta palkanmaksusta mitä tahansa, jolloin voitaisiin jatkossakin toimia niin, että lapsen synnyttävä äiti on 72 arkipäivää (40 + 32) palkallisella vapaalla ja isä tai muu toinen vanhempi sopimuksesta riippuen vain 0, 6 tai 12 arkipäivää. Toisaalta jotkut työnantajat kyllä allekirjoittivat sen, että tasa-arvolaki edellyttää yhtä pitkää palkanmaksua eri sukupuolta oleville vanhemmille, mutta heidän ratkaisunsa oli leikata lapsen synnyttävän äidin palkallisia päiviä ja siirtää niitä isälle / muulle toiselle vanhemmalle. Palkansaajaliike ei voinut hyväksyä kumpaakaan ratkaisua.
Useimmissa sopimuksissa päädyttiin lopulta kuitenkin hyvään ratkaisuun. Kunnissa, hyvinvointialueilla, yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa saavutettiin tasa-arvoinen 32 arkipäivän palkallinen vanhempainvapaa molemmille vanhemmille jo viime vuonna. Kirkko ja valtio jäivät silloin puolitiehen, vain 18 arkipäivän vapaaseen isälle / muulle toiselle vanhemmalle, mutta tällä kierroksella onnistuimme tavoitteen saavuttamisessa. Yksityisellä sektorilla 32 arkipäivän pituinen, tasa-arvoinen palkanmaksu vanhempainvapaan ajalta on todellisuutta useimmissa sopimuksissa, muun muassa kristillisten järjestöjen sopimuksessa.
Yhtäläinen palkanmaksu vanhempainvapaan aikana on erinomainen asia sekä työelämän tasa-arvon kannalta että myös siitä syystä, että tulevissa sopimusneuvotteluissa voidaan keskittyä muihin teemoihin. Niitähän nimittäin riittää, sillä virka- ja työehtosopimuksilla on taipumus olla enemmän säilyttäviä kuin työelämän uusimpia trendejä villinä seuraavia instrumentteja.