Terttu Malo, Kouluttaja, Kirkon koulutuskeskus
Maailma ympärillämme ja yhteiskuntamme sen myötä on ennakoimattomien kehityskulkujen ja jatkuvan muotoutumisen läpitunkemaa. Turvallisuutta tuottaneet rakenteet ja globaalit yhteistyösuhteet ovat muuttuneet peruuttamattomalla tavalla. Jokainen on joutunut henkilökohtaisesti miettimään suhdettaan kansainväliseen yhteistyöhön ja turvallisuuspolitiikkaan. Olemme havahtuneet sekä yhteisöjen ja organisaatioiden että yhteiskunnan ja yksilöiden kykyyn toimia uusissa tilanteissa ennakoimattomin tavoin. Muutosten peruuttamattomuutta ja yhteiskunnan muutoskykyisyyttä on sanoitettu arvostamiemme instituutioiden kautta. Julkisuuteen nostetut asiantuntijat ovat auttaneet muodostamaan yhteistä tilannekuvaa. Olemme matkalla kohti tuntematonta ja matkavaruste, jota ilman emme selviydy, on muutoskykyisyys.
Muutoskykyisyys ei ole uusi asia tai viime vuosien löytö. Organisaatiot ovat vuosikymmenien ajan hakeneet keinoja ja välineitä uusiutumiseen ja oppimiseen. Pyrkineet kehittämään toimintaansa vastatakseen paremmin muuttuneiden toimintaympäristöjen haasteisiin. Johtajat ovat kouluttautuneet muutosten läpiviemiseen ja organisaatioiden toimivuuden kehittämiseen. On tutustuttu ja hyödynnetty erilaisia muutosten malleja ja prosesseja, organisoitumisen mahdollisuuksia.
Organisaatioiden toimintaa ohjaavat teoriat ja viitekehykset, systeemisyyden, kompleksisuuden ja jatkuvan muotoutumisen prosessit ovat antaneet välineitä huomioiden ja havaintojen kohdentamiseen. Voimme tunnistaa ja sanoittaa mahdollisuuksia avaavia ilmiöitä tai rajoittavia käytäntöjä. Henkilökohtaisella tasolla, roolista ja tehtävästä riippumatta, oman toiminnan ja ajattelun mallien reflektointi uusiutumisen tueksi on monille tuttua.
Kyse on järjestelmän joustavuudesta
Muutoskykyisyys tai resilienssi korostaa erityisesti koko systeemin kyvykkyyttä, ei yksittäisten toimintojen, erillisten prosessien tai henkilökohtaisen osaamisen kehittämistä. Resilienssi on organisaation kykyä sopeuttaa ja muuttaa toimintaansa jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä sekä muutosta ennakoiden että siihen reagoiden. Ketteryyttä kuvattaessa on korostettu osaamista muutosten huomioimiseksi ja suunnan korjaamiseksi jo tekemisen aikana. Organisaation kyvykkyyksillä laajemmin on puolestaan kuvattu organisaation osaamista organisaation ominaisuutena, ei yksittäisten ihmisten osaamisiin tai teknologian tuomaan hyötyyn liitettynä.
Kaiken tämän taitavuuden jälkeen olemme tutussa tilanteessa. Kuinka saada omaksumamme koko systeemin käyttöön ja edelleen vahvistaa kykyä ja osaamista muuttaa toimintaa ja korjata suuntaa, ennakoida ja reagoida?
Moniulotteiset edellytykset
Sitran toukokuussa julkaisema raportti ”Yhteiskunnallinen keskustelunavaus: Loikka muutoskykyyn vie kriiseistä luottamustietoisuuteen” kiteyttää ja kohdentaa niitä tekijöitä ja valmiuksia, jotka erityisesti korostuvat tässä ajassa. Sen ajattelun ja hahmotukset voi nähdä kokeilemisen arvoisina vastauksina muutoskyvyn edelleen vahvistamiseen.
Julkaisussa muutoskykyä tarkastellaan systeemisesti yksilön, organisaatioiden ja yhteiskunnan näkökulmista. Muutoskyvyn tunnistetaan muodostuvan kolmesta keskeisestä elementistä: samanaikaisesta evoluutiosta ja revoluutiosta, organisaatioiden kohtaamispinnoilla ja uusissa muutostiloissa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta sekä erityisistä toimintatavoista ja kyvyistä, jotka ovat edellytyksiä muutosten toteutumiselle.
Evoluutio on kohtaamispinnoilla tapahtuvaa jatkuvaa kehittymistä, jota täydentämään tarvitaan revoluutiota, muutostiloissa mahdollistuvaa murtumien ja yllätysten uutta luovaa tarkastelua. Muutosta tapahtuu, kun liikumme kohtaamispinnoilla ja muutostiloissa niiden välillä tai ulkopuolella. Muutostiloissa luottamus ja merkitysten luominen mahdollistuvat raja-aitoja ylittämällä, jännitteitä kohtaamalla ja kokeiluja hyödyntämällä.
Erääksi keskeiseksi haasteeksi julkaisussa nostetaan vaatimus oppimiskäsityksen muuttumisesta. Horisontaalisen kasvun ajasta on siirryttävä vertikaalisen kasvun aikaan. Vertikaalinen kasvu on sisäistä kasvua, sivistystä, viisautta, syvyyssuuntaa. Se on kykyä tulkita tapahtumia, punnita vaikutuksia ja tehdä johtopäätöksiä kompleksisissa tilanteissa. Mielen kapasiteettia ja metataitoja, kuten joustavuutta suhteessa omaan ajatteluun sekä kykyä systeemiseen ajatteluun.
Muutoskykyisyys tai resilienssi korostaa erityisesti koko systeemin kyvykkyyttä, ei yksittäisten toimintojen, erillisten prosessien tai henkilökohtaisen osaamisen kehittämistä.
Muutoskyky eri rajapinnoilla
Muutoksen tekemiseen myös Sitran mallissa tunnistetaan tarvittavan halua, kykyä ja mahdollisuuksia. Uusi näkökulma, aiempiin verrattuna, nousee erityisten systeemisesti tärkeiden, läpileikkaavien kykyjen tunnistamisesta sekä yhteiskunnan, organisaatioiden että yksilöiden kohdalla edellytyksinä muutosten toteuttamiselle. Monissa organisaatioissa on tuttua määritellä organisaatioiden strategisia kyvykkyyksiä sekä yksilöiden kompetensseja ja osaamisprofiileja. Yhteiskunnan kohdalla systeemin muutoskyvyn edellytysten määrittely on uutta.
Yksilöiden muutoskyvyn elementit tukevat kasvua ja kehittymistä. Organisaatioiden kohdalla korostuu merkitysten luominen ja orgaanisuus, kyky luoda dynaaminen yhteys maailmaan. Yhteiskunnan tasolla muutoskykyisyys merkitsee ymmärryksen luomista ja yhteyden rakentamista. Se on pelkistämistä, tulevaisuus- ja systeemiajattelua, asioiden välisten yhteyksien ja vipuvarsien tunnistamista, tarinankerrontaa, sekä kykyä ykseyden ja yhteyden rakentamiseen maailman kanssa.
Kirkon organisaatioissa Sitran mallin kolmesta elementistä kaikkein tutuin on oletettavasti organisaation muutoskykyyn liitetyt elementit. Koronan myötävaikutuksella on syntynyt kokemusosaamista muutoskyvyn vahvistamisesta, systemaattisen osaamisen kehittämisen ja koulutuksen kautta on hankittu tiedollisia ja taidollisia valmiuksia uusiutumiseen.
Yksilön merkitys koko systeemin muutosvoimana on usein jäänyt malleissa vähemmälle huomiolle. Yksilön kohdalla on puhuttu palautumiskyvystä ja liitetty se hyvinvointiin ja jaksamiseen. Sitran hahmotuksessa yksilö nähdään sekä itsetuntemustaan vahvistavana toimijana että koko systeemin kannalta merkityksellisenä ja oleellisena muutoskyvyn vahvistajana.
Keskeinen muutoskykyyn vaikuttava tekijä on systeemin suhde omaan ympäristöönsä, kyky liittyä toimintaan rajapinnoilla ja uutta luovissa muutostiloissa. Sitran hahmotuksessa yhteyden luominen yhteiskuntaan korostuu uusien mahdollisuuksien, vaikutusten ja tulevaisuuteen suuntautumisen kautta. Kirkon organisaatioiden muutoskyvyn kohdalla juuri tämä orgaaninen yhteys ja ykseyden rakentaminen saattaa usein olla kaikkein haastavin ja siten erityisen merkityksellinen muutoskyvyn vahvistaja.