Musiikilla on merkitystä

Sanna Ketola
Kanttori, Harjun seurakunta, Tampereen seurakuntayhtymä

Korona-aika laittoi ajattelemaan, mikä kanttorin työssä on tärkeintä. Musiikki hoivaa ja kantaa. Mutta on kuitenkin parasta livenä.

Helmikuussa 2020 kävimme Harjun Kanttorikvartetin kanssa pitämässä virsikinkereitä alakoululaisille teemalla ilmastonmuutos ja luonto. Muovinen maapallo pomppi lasten kädestä käteen ja ilo oli ylimmillään. Samalla viikolla nauhoitettiin YLE:lle metsäkirkkoa Ikurin jääveistospolulla. Ihmisiä seisoi vieri vieressä laulamassa, tuohukset käsissä. Ja sitten, vain muutaman viikon päästä maaliskuussa 2020, Suomi sulkeutui. Muistan menneeni kirjastoon hakemaan nopeasti uusia nuotteja ja lukemista, ennenkuin ovet laitettaisiin säppiin. Itkin salaa kirjaston nurkassa. Olo oli epätodellinen, kun ei tiennyt, mitä tapahtuu ja miten tästä eteenpäin. Sitten alkoi etäkoulu, huopapupu-askartelun auttaminen ekaluokkalaiselle, valtakunnallinen vessapaperin hamstraus ja siitä innostuneena kanttorin vessapaperi-jumppavideot sosiaalisessa mediassa. Huumori oli pakko ottaa käyttöön. Sen avulla jaksoi.

Digiloikkia

Otimme yhtäkkiä valtavan digiloikan seurakunnassa. Kokoukset siirtyivät Teamsiin. Jumalanpalvelukset nettiin ja konsertit YouTubeen. Välillä striimi pätki, välillä ei. Välillä kanttorin ääni kuului liian lujaa, välillä ei lainkaan. Mutta silti niitä katsottiin. Tuli paljon kiitosta, että jonkinlainen yhteys seurakuntaan säilyi, vaikkei fyysisesti nähtykään. Virsikinkereitä ja talvikonserttia koululaisille äänitettiin kaksi päivää purkkiin ja jaettiin linkkinä kouluille.

Ja ne perjantai-illan InstaLivet, joissa laulatin nuorille omasta kodista punaisen kirjan veisuja, niin että itsensä nolaamisen jälkeen piti surffailla netistä uusi sähköpiano kotiin. Kallista lystiä, mutta kaikki oli sen väärti.

Kun sanat loppuvat

Yksi merkittävimmistä työtehtävistä niin korona-aikana kuin edelleenkin olivat hautajaiset. Korona-aikana eritoten oli etuoikeutettu olo saattaa ihminen viimeiselle matkalleen alle kymmenen hengen saattoväen joukossa. Olla yksi saattajista. Erääseen siunaustilaisuuteen minua pyydettiin soittamaan virkkeellä ”ne ei oo sit semmoset uskonnolliset hautajaiset. Sinne ei tuu pappia tai mitään muutakaan puhujaa paikalle. Halutaan sinne vain musiikkia.” Hautajaiset olivat kauneimmat ikinä. Ne olivat hengellisimmät hautajaiset, missä olen koskaan ollut palvelemassa. Musiikki puhui puolestaan. Se kertoi kaipauksesta, rakkaudesta ja Jumalasta. Se oli samalla rukousta, psalminlukua ja evankeliumia. Sanat olisivat olleet aivan turhia, sillä silloin kun sanat loppuvat, musiikki alkaa.

Musiikki kantaa, kun elämä ei juuri siinä tilanteessa tunnu hyvältä. Musiikki hoivaa, oli se sitten striimin välityksellä tai maski päässä laulettuna. Nimenomaan korona-ajalla opitut jumalanpalvelusten striimaukset jatkuvat edelleen. Ja niitä katsotaan. Ne koskettavat erityisesti heitä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse kirkkoon. Ja nyt olemme oppineet jo säätämään mikrofonit, kuvakulmat ynnä muut kuntoon, ettei striimillä näy pelkästään puhuvia päitä. Oppia ikä kaikki. Striimaus ei ollutkaan uhka, vaan mahdollisuus. Myöskään Teams-kokoukset eivät sittenkään olleet hassumpia, ja ne jatkuvat edelleen. Napakkuudellaan ne ovat erittäin tehokkaita. Mutta silti on mukavampaa tavata työkavereita livenä.

Mikä on tärkeintä?

Korona-aika laittoi ajattelemaan, mikä tässä työssä on tärkeintä. Se on nimenomaan ihmisten kohtaaminen. Yhteisöllisyys.  Mahdollistajana toimiminen. Kuorolaisten kokoaminen yhteen, musiikin ilon välittäminen seurakuntalaisille, yhdessä laulaminen ja soittaminen. Rippikoulu ja ne virsikinkerit kouluilla. Tänä vuonna pääsemme vihdoin koronan jälkeen kanttorikollegoiden kanssa kiertämään kuudella koululla. Vuorovaikutus ei onnistu minkään ruudun kautta. Musiikki on parasta livenä.

Musiikilla on onneksi merkitystä. Se on taiteenlaji, joka koskettaa ihmistä kohdusta hautaan. Sen kieli on universaali, jota kaikki ymmärtävät. Estetiikasta nauttimiseen ei tarvita sanoja.

Musiikki nostaa ihon kananlihalle. Se vapauttaa hyvää oloa tuottavia endorfiineja. Se tuo virkeyttä ja on lahja aivoille. Musiikki on rakkauden ilmenemismuoto. Se on kauneutta ja kauneus on luotu jaettavaksi.