Tapio Suontakanen, seurakuntapastori, Olarin seurakunta
Sosiaalisen median kenttä laajenee vuosi vuodelta ja uudet alustat kasvavat isoiksi luoden tarvetta uusille sisällöntuottajille. Kirkko on aktiivinen sisällöntuottaja, mutta todella paljon kiinni ns. perinteisemmissä sosiaalisen median kanavissa eli Facebookissa ja Instagramissa.
Kirkon kanavissa julkaistaan paljon kuvia ja tekstejä, mutta video jää valitettavasti taka-alalle. Itse toimin pääasiallisesti TikTokissa, joka mielletään etupäässä nuorten alustaksi, vaikka alaikäisiä on kaikista 1,8 miljoonasta suomalaisesta käyttäjästä noin 22 %. Täysi-ikäisiä on jopa 1,4 miljoonaa ja määrä kasvaa koko ajan.
TikTok on lyhyisiin videoihin erikoistunut alusta, eli tempo on esimerkiksi Youtubea nopeampi, mikä haastaa ja mahdollistaa todella paljon. Tätä kirjoittaessani minulla on 20 602 seuraajaa, mikä olisi seurakuntakokona jo kohtuullisen iso.
Monille sosiaalisessa mediassa tehtävä työ voi näyttäytyä vähemmän soveliaana seurakunnan työnä kuin kasvokkain tehtävä työ. Osa ei ymmärrä verkkotyön tärkeyttä, eikä sitä, miten paljon se vie aikaa, jos sen haluaa tehdä kunnolla. Sitä ei myöskään voi tehdä sattumanvaraisesti silloin, jos jää aikaa.
Verkkotyö palvelee myös kokonaiskirkkoa
Verkossa tehtävää työtä pitää mielestäni katsoa seurakunnan työtä laajempana ja ajatella enemmänkin kokonaiskirkkoa. Ihmiset etsivät somesta itselleen sopivaa sisältöä, eikä se katso maantiedettä. TikTok alustana on keskimääräistä parempi uusien ihmisten tavoittamiseen. Useissa alustoissa ihmisten pitää etsiä sinut, tai tiliä pitää sponsoroida rahalla, jotta uudet ihmiset löytävät sivullesi. TikTok tarjoaa videoitasi aktiivisesti myös niille ihmisille, jotka eivät ole sinua ennen nähneet.
TikTokin voi nähdä halutessaan lähetyskenttänä tai mahdollisuutena avata kirkon toimintaa ja kristinuskoa myös niille, joiden side kirkkoon on löyhä tai suorastaan olematon. Omassa toiminnassani olen tavoittanut erityisesti näitä ihmisiä. Osa heistä on lähestynyt minua muita reittejä pitkin, jotta he voisivat tuoda esiin näkemyksiään ja kiitostaan, miten kirkko näyttäytyy uudessa valossa videoitteni kautta. On hyvä muistaa, että useille ihmisille mielikuva kirkosta rakentuu pappien kautta, ja meidät nähdään edelleen Suomifilmien tai säätyläisajan luomien kuvien läpi, vaikka onneksi olemme päässeet eteenpäin edes joissakin asioissa.
Millaista sisältöä someen?
Vaikka olisi onnistunut luomaan hyvän konseptin, jolla tavoittaa ihmisiä, on TikTokissakin omat haasteensa niille, jotka tekevät mielipiteitä tai tunteita herättäviä sisältöjä. Olen itse saanut paljon kommentointia niin TikTokissa kuin sen ulkopuolellakin siitä, miten papin kuuluisi tehdä sisältöä sosiaaliseen mediaan. Ymmärrän, mistä tämä kommentointi nousee, koska tiedän tekeväni sisältöä eri tavalla kuin suurin osa muista ja käsittelen asioita hyvin vaihtelevilla tavoilla, joista osa on hyvinkin viihteellistä tyyliltään.
Erityisesti keväällä 2021, kun aloitin videoiden tekemisen, oli kommentointi videoihin hyvinkin vaihtelevaa. Osa toivoi minulle potkuja tai mahdollista itsemurhaa, osa pettyi, kun en tehnyt perinteisellä tyylillä kirkollista sisältöä. Osa innostui todella paljon rennommasta sisällöstä, josta pystyi myös oppimaan asioita.
Yleisesti ottaen ajan löytäminen sisällön tuottamiseen on välillä vaikeaa. Erityisesti TikTok on nopeatempoinen ja sen tekeminen vaatii aktiivista videotuotantoa, vaikka videot ovatkin lyhyitä. Aloitin videoiden tekemisen helmikuun lopussa 2021 ja tein ensimmäisen vuoden aikana 412 videota, joita katsottiin noin 12,9 miljoonaa kertaa vuoden loppuun mennessä. Näiden videoiden tekeminen vei paljon aikaa, ja onnistui paljolti koronapandemian tuoman etätyön vuoksi. Normaalina aikana ei olisi mahdollisuutta tuottaa sisältöä samaa tahtia, mutta toivon mukaan korona-ajasta opittaisiin, ettei verkkotyötä voi jättää tehtäväksi silloin, jos sattuu ehtimään.
Oma persoona likoon
Viimeistään Covid19-pandemia siirsi pappien työtä enemmän sosiaaliseen mediaan. Oma TikTok-tilini syntyi nimenomaan koronan tuoman tarpeen johdosta. Instituutiotilit ovat turvallisia ja sisällöt, joissa ihmiset eivät ole mukana omilla kasvoillaan, vähentävät vaaraa saada törkyviestejä tai asiattomuuksia osakseen.
Kuitenkin ihmiset kiinnostuvat toisesta ihmisestä enemmän kuin kasvottomista sisällöistä, joissa ei näe ihmistä sisällön takana. Tästä johtuen päätin tehdä TikTok-profiilini henkilökohtaisella tapiopappi-tunnuksella, mikä ei suoraan personoi minua työseurakuntaani, mutta tekee profiilista lähestyttävämmän.
Jokainen työntekijä on erilainen ihminen ja sitä kautta omanlaisensa, minkä vuoksi jokaisen ei tarvitse olla samassa määrin esillä sosiaalisen median kanavissa. Mielestäni kenenkään velvollisuus ei ole olla mukana jokaisessa mediassa.
Oleellisin asia työnantajalta olisi kuitenkin ottaa huomioon sosiaalisen median sisältöä tuottavat työntekijät. Heille tulisi mahdollistaa tämä nykyisin hyvinkin oleellinen työ antamalla sopivat työvälineet ja tasoittamalla heidän työkuormaansa. Ei ole oikein, että sosiaalisessa mediassa työtä tekevät työskentelevät sen lisäksi saman määrän kasvotusten tehtävässä seurakuntatyössä, mikä on ollut todellisuutta ainakin pandemian alkuun asti. Nyt ei pidä siirtyä tässä asiassa takaisin ”normaaliin”.
Kokonaisuutena suosittelen, että kaikki kirkon työntekijät ottaisivat rohkeammin haltuun uusia sosiaalisen median alustoja. Se on oivallinen tapa tavoittaa yhä enemmän ihmisiä, eikä vain samoja, jotka jo seuraavat kaikkia kirkollisia tilejä. Erityisesti kannustan kokeilemaan videosovelluksia, esimerkiksi TikTokia, jonka toimintatapa sopii hyvin uusien ihmisten tavoittamiseen.
Rohkeat kokeilut avaavat ovia ja uusien ihmisten tavoittamiseen tarvitaan raikkaita tapoja, vaikka sanoma kirkon työssä pysyy samana. Suomifilmi -todellisuus on tiukasti ihmisten mielissä, mutta sitä pystyy murtamaan näyttämällä persoonien moninaisuutta.