Avainten haltija

Eva Thölix
Työpaikkapappi, Vaasan seurakuntayhtymä

Avaimilla pääsee paikkoihin, jotka yleensä ovat suljettuja. Se, että jollakin on avaimet johonkin, kertoo, että hän saa kulkea ovesta sisään ja tulla peremmälle. Avaimet ovat luottamuksen osoitus. Ensimmäiset työavaimeni sain elokuvatekstittämöön joskus viime vuosituhannella. Myöhemmin, opiskeltuani teologiaa ja saatuani työpaikan pappina Vaasasta sain avaimet kirkkoihin, seurakuntataloihin ja virastolle. Avaimia ja kulkukortteja on sittemmin kertynyt melkoinen nippu.

Teen työtä työpaikkapappina ensilinjan auttajien parissa, teollisuudessa ja yrittäjien kanssa. Avaimet ja kulkukortit eivät ainoastaan avaa ovia näihin työpaikkoihin, vaan myös ihmisten elämän (ja työelämän) kysymysten äärelle. Jokaisen univormun ja työvaatteen alla on ihminen, jolla on ihmisen elämän kysymykset, ilot ja surut. Työpaikkapappi edustaa koko kirkkoa ja paikallista seurakuntaa siellä, missä ihmiset arkeaan elävät. Monelle työpaikkapapin kohtaaminen on se ainoa linkki kirkkoon tai seurakuntaan, kuului siihen tai ei. Avaimia on käytettävä viisaasti.

Avaimet ja niiden käyttäminen vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. On rohkeasti avattava niitä ovia, joihin avaimet sopivat ja kuljettava niiden kanssa juuri sinne, minne niillä pääsee. Omien avainteni kautta olen ollut tanssimassa paloaseman pihassa Jerusalema-haastetta, kulkenut työntekijän vierellä puolison tehdessä kuolemaa, sytyttänyt harjoituksissa tulipaloja, ruuvannut w32-moottoria, istunut keskellä yötä poliisiauton keskiosassa ja keskustellut kirkollisista toimituksista samalla, kun kuski väistelee öisellä tiellä sammakoita, työnohjannut, kuunnellut kertomuksia traumoista, ollut paikalla, kun ihmisiä irtisanotaan, jumpannut palomiesten kanssa aamulla, kouluttanut, matkustanut paloauton kyydissä lounaalle, ollut paikalla, kun omainen saa suruviestin ja kuunnellut. Avaimet ovat kuljettaneet minua monenlaiseen työhön.

Kirkolla on strategia, jonka nimi on Ovet auki. Ajattelen, että kirkon on myös rohkeasti ja aktiivisesti etsittävä niitä ovia, jotka voivat avautua sen työntekijöille kirkon ulkopuolella. On uskallettava ottaa avaimia vastaan ja astua ovista, jotka niiden kautta aukeavat. On avattava korvat ja suljettava suu, uskaltauduttava yhteyteen ihmisten kanssa.

Työpaikoilla tehtävä työ on hyvä esimerkki sellaisesta kirkon työstä, joka ulottuu omien oviemme ulkopuolelle. Jos kirkon työntekijälle luotetaan avaimet johonkin paikkaan, on kirkko toivottu yhteistyökumppani ja siitä kannattaa iloita. Meitä tarvitaan. Ja me tarvitsemme avaimia, sillä vain Jeesus voi kulkea läpi lukkojen.