Crux-lehti ilmestyy printtilehtenä viimeistä vuottaan. Vuodesta 1997 ilmestynyt lehti on seurannut kirkon hengellisen työn viranhaltijoiden elämää ja ammatillista edunvalvontaa. Neljännesvuosisadan aikana on sopeuduttu pappien viisipäiväiseen työviikkoon ja järkytytty kaksoistornien tuhosta sekä nähty kirkon palkkausta, virkarakennetta ja koulutusta koskevat uudistukset.
Kokoamme tänä vuonna ilmestyviin lehtiin poimintoja menneiltä vuosilta. Paljon on puheenaiheissa tuttua, mutta silti saa huomata vuosien kulunen.
Kaikki kolme sukupuolta
Juha Muilu kirjoittaa Cruxin numerossa 7/2003 sukupuolisuudesta keskustelemisen tärkeydestä. Otsikko Kaikki kolme sukupuolta viittaa leikillisesti ajatukseen, jonka mukaan seurakunnan työntekijä olisi kaiken sukupuolisuutta koskettavan keskustelun yläpuolella. Kirjoitus peräänkuuluttaa keskustelua rinnalle asettumisesta, rajoista ja asiattomuuksiin puuttumisesta.
”Kun sukupuolena on olla se kolmas, seurakunnan työntekijä, ovat miestä ja naista koskevat asiat ymmärrettävän vaikeita puhuttaviksi. Tuskaa ei vähennä tietoisuus kirkon roolista etiikan edeskäypänä. Korkean etiikan haarniskan suojaan on mukava vetäytyä, sieltä voi sopivasti sanoa muille, mikä on väärin kristillisen etiikan ja Raamatun mukaan. Vaara vain saattaa olla, että lähellä oleva sumenee niin, että on helpompi tarttua muiden mokiin. Kun sitten nuo onnettomat iltapäivälehdet toteuttavat tärkeää moraalivartijan rooliaan myös kirkon kohdalla suututtaa. Lööppejä lukiessa tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Eihän tässä näin pitänyt käydä.”
”Jokainen seksuaalisten rajojen ylitys on liikaa. Olipa sitten kysymys työtoverista tai seurakuntalaisesta rikotaan tällä alueella rajoja, jotka särkevät miehenä ja naisena olemisen ydintä. Leikkimielinen rippikoulunopettaja voi hetken ajattelemattomuudella tärvellä kasvavan nuoren sielunmaiseman. Esimies tai työtoveri puolivillaisilla vitseillään ja sopimattomilla kosketteluillaan voi romahduttaa työtoverinsa. Kun asioista ei puhuta aidosti ja oikein, ei myöskään nähdä oletetun huumorin tuhovaikutuksia. Hyvälle miestä ja naista koskevalle huumorille on sijaa vain siellä, missä asioista voidaan keskustella myös vakavasti.”
”Tässä seksuaalisuuden kyllästämässä ajassa on tärkeää auttaa ihmisiä löytämään rajoja omalle minälleen. Homma vain ei toimi panssarin suojasta sormea heristämällä, moralisoimalla. Se toinen vaihtoehto, vaikeneminen, hiljainen hyväksyntä on kaikkein tuhoisinta. Vaikeneminen ei ole kultaa. Työyhteisössä, jossa keskustellaan miehenä ja naisena olemisen kysymyksistä asiallisesti ja aidosti, kyetään laittamaan myös rajat, joihin kaikki sitoutuvat. Näitä rajoja ei aseteta esimiehen tai piispojen ohjeistuksella vaan yhdessä keskustellen ja sopien.”
Luotettava, aito, ärsyttävä netti
Riitta Junnisen kirjoitus Cruxin numerossa 2/2003 verkkoviestinnän mahdollisuuksista uhmaa ajan hammasta. ”High-tech kohtaamisia, Kirkon verkkoportaali viestintästrategisena ratkaisuna” -otsikolla laadittu kirjoitus kertoo, että kotisivut löytyvät 40 %:lta seurakunnista. ”Digitaalisia ihmeitä?” -otsikoituun päätöskappaleeseen päätynyt oikeiksi osoittautuneita tulevaisuudennäkymiä.
”Kirkon syvintä taitoa olla läsnä ja puhutella siellä, missä sanoja ei voida käyttää, ei voida koskaan korvata. Verkko on pelkkä työväline. Mutta voimakas sellainen! Ihmiset rakastuvat, surevat, etsivät ystävää, purkavat ikäväänsä ja jakavat ilonsa verkossa. Sähköpostiviesteistä koskettavimmat tallennetaan turvaan siinä missä rakkaimmat kirjeet. Verkko helpottaa elämäämme. Yli miljoona suomalaista ei enää jonota pankkineidin puheille. Vieras katuosoite löytyy nopeasti virtuaalikartasta, nuoli johtaa perille.
Kuulun itse niihin, jotka saivat tiedon Twin Towersin sortumisesta tekstiviestinä ja seurasi tapahtumaa verkkouutisista. Tunnistan itsessäni ärtymisen tunteen, kun hakemani tieto löytyy verkosta kehnosti esitettynä, vaikeasti pääteltävänä tai – mikä pahinta – ei laisinkaan!
Miten paljon olen oppinutkaan uutta, kiitos verkon. Olen oppinut hakemaan vastauksia kysymyksiin, joita aiemmin olisin pitänyt turhan työläinä selvittää. Minulle verkko on luotettava, aito, ärsyttäväkin, mutta korvaamaton väline. Sen rooli voi olla toinen kuin painetulla sanalla, mutta ei missään nimessä vähäisempi.
Verkossa on edelleen kirkon mentävä aukko. Portaali ja portaalin muassa koko kirkko täyttää tätä tyhjiötä.”
