Moninaisena
Maria Väinölä
Johtava kanttori, Seinäjoen alueseurakunta
Valmistuin kanttoriksi 1984. Olimme ensimmäiset uuden korkeakoulupohjaisen koulutuksen läpikäyneet kanttorit. Tunnistin, että olin saanut todella hyvät eväät kanttorin monipuolisen työnkuvan toteuttamiseen. Tiesin, että kanttorin työ tulisi olemaan soittamista, laulamista ja kuoronjohtoa. En aavistanut, että konttorikanttorin tietokonetyöt tunkeutuisivat niin voimalla muusikon maailmaani. Toivon joskus iltarukouksessa, että kunpa joku osaisi tehdä muusikolle sopivan taloushallintaohjelman, jolla työalan budjetin laadinta olisi vähän helpompaa.
Musiikki
Koulutukseni mukaisesti ja eväillä saan edelleen runsaasti soittaa, laulaa ja johtaa musiikkiryhmiä. Viime vuosina on rytmimusiikin osaamisen tarve kasvanut edellä mainittujen taitolajien rinnalle. Seurakuntalaiset toivovat gospeltyylisiä harrasteryhmiä. Monet vihkiparit toivovat sen perinteisen Ruususen tai Mendelssohnin pariksi jotakin uudempaa, uruilla soitettuna. Kanttorin pitänee tulevaisuudessa hallita tätäkin musiikin lajia, jonka monet nuorista kokevat musiikin äidinkielekseen. Ainakin hyvä sovitustaito on tarpeen. Kanttorin työnkuva ja osaamisen vaatimukset laajenevat ja uskon, että kanttorit pystyvät vastaamaan siihen tyylikkäästi.
Koulutuksen kautta on pidettävä huoli, että kanttoreissa on riittävästi myös rytmimusiikin taitajia. Muuten on vaarana, että seurakunnat avaavat virkoja ilman pätevyysvaatimuksia, jos eivät saa sopivaa hakijaa kanttoreista. Tämä tulisi johtamaan kanttorin työn yksipuolistumiseen ja palkkauksen alenemiseen. Kirkollisten toimitusten laadukas hoito tulee olla kirkas prioriteetti kanttorin työssä.
Kanttorin työssä yhdistyy kolme hienoa asiaa; musiikki, ihmiset ja vakaumus.
Jumalanpalvelusten musiikin tyylien kirjo tulee varmasti myös laajenemaan. Se ei saa tapahtua urkujen kustannuksella. Urkujen ääni tuo monelle tunteen erityisestä, pyhästä. Kannattaa pitää kiinni siitä, että varsinkin lasten ja nuorten tilaisuuksissa uruilla on aina luonteva rooli. En usko, että mikään tyylisuunta voisi uhata urkujen asemaa kirkollisena soittimena. Onhan se kuitenkin itse ansainnut asemansa vuosisatojen kuluessa aivan omilla ansioillaan ilman mitään määräystä.
Koen työssäni tärkeäksi korostaa, että perinteinen kirkkomusiikki urkuineen ja nykypäivän musiikin uudet vaihtuvat tyylit voivat ja niiden pitää elää rinnakkain toinen toistaan ruokkien. Suren, kun klassisen ja rytmimusiikin ystävät ovat tahoillaan syvällä poteroissaan ja kokevat toisensa uhkaksi. Olisihan paljon hedelmällisempää todeta, että olemme yhteisellä asialla, siis mitä voisimme tehdä yhdessä. Haaveilen, että kirkkomusiikille tapahtuisi jotakin samaa, kuin on tapahtunut kansanmusiikissa. Uudet sukupolvet uudistavat koko genreä, kuitenkin juurensa ja perinteen tiedostaen.
Ihmiset
Kanttorin työssä yhdistyy kolme hienoa asiaa; musiikki, ihmiset ja vakaumus. Kanttorin työn suola ovat seurakuntalaiset. Usein tilaisuuksissa tunnen kiitollisuutta, kun olen saanut keskustella itseäni viisaampien kanssa tai kun olen saanut tutustua hurmaaviin edesmenneisiin omaisten heitä muistellessa. Kuorolaiset ovat kanssamuusikoita, joiden omistautumista kuorolleen ja seurakunnalle ihailen valtavasti. Kuorolaiset antavat vuosi toisensa jälkeen itsestään ja kalliista vapaa-ajastaan panoksen esim. jouluaamuna, jolloin työstä saatettaisiin esim. teollisuustyössä maksaa kolminkertainen palkka.
Merkitys
Koen, että kanttori saa tehdä työtä, jolla on syvä merkitys. On etuoikeus, kun voi kohdata ja palvella musiikin keinoin seurakuntalaisia ja olla osana jossakin itseään suuremmassa.
Kirjoittaja on Vuoden Kanttori 2020.