Sari Vauhkonen, aluekappalainen, Punkaharjun kappeliseurakunta
On sunnuntai ja messu kirkossa. Pappi asettaa ehtoollista. Kirkon penkissä seurakuntalainen istuu jännittyneenä. Pääsenkö tänään ehtoolliselle? Onko se minulle turvallista? Estääkö pappi toimillaan osallistumiseni?
Vaikeiden ruoka-aineallergioiden kanssa elämä ei ole helppoa. Pahimmillaan hippunenkin väärää ainetta aiheuttaa henkeä uhkaavan allergisen reaktion, anafylaksian. Usein ihmisten toiminta voi vaikeuttaa elämää entisestään. Onneksi useimmiten kyse on tietämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta, ei välinpitämättömyydestä.
Ehtoollinen on seurakunnan yhteydenateria, jonne jokaisella pitäisi olla halutessaan mahdollisuus tulla. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Usein ehtoollista asettavan tai jakavan papin toiminta estää niin keliaakikon kuin vilja-allergisenkin saapumisen yhteiselle aterialle. Pienillä asioilla meistä jokainen voi kuitenkin huomioida sen, että kaikkien olisi mahdollista osallistua.
Näin huomioin allergisen
Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia käsihygieniasta, siitä ettei käsien kautta aiheuta kontaminaatiota kenellekään, esimerkiksi jos on ennen messua sattunut syömään jotain allergisoivaa. Onneksi koronan myötä me kaikki olemme oppineet pitämään huolta käsihygieniasta.
Pelkkä käsidesi ei huuhdo esim. pähkinän tai gluteenin jäämiä sormista. Juuri papin kädet ovatkin pahin kontaminaation riski alttarilla, varsinkin jos tarjolla on gluteenitonta ja ns. tavallista leipää. Ehtoollisen asettamisen ja jaon aikana on huolehdittava siitä, ettei samoilla käsillä lainkaan koske molempia leipiä. Gluteenia sisältävää leipää ei pidä myöskään missään nimessä murtaa tai käsitellä avoimen kalkin päällä, koska leivästä tippuvat hippuset aiheuttavat riskin vilja-allergikolle ja keliaakikolle. Parasta olisi käyttää vain gluteenitonta leipää, jolloin kontaminaatioriskiltä alttarilla vältyttäisiin.
Näin helpotan osallistumista
Ehtoollisleivissä ja -viineissä on eroja. Allergikon näkökulmasta olisi valtava helpotus, jos esimerkiksi kirkon eteisessä olisi kerrottu selkeästi, mitä ainesosia käytetyssä leivässä ja viinissä on. Kun näin menetellään, on huolehdittava, että leivän tai viinin tuoteselosteen muuttuessa ne päivitetään myös seurakuntalaisille. Siirtyminen vain gluteenittomaan, mieluiten viljattomaan leipään, estäisi alttarilla tapahtuvan kontaminaation. Jos käytössä on myös gluteenillista leipää, gluteeniton leipä käsiteltäisiin vain esim. pinsetein. Alkuun pienillä sokeripinseteillä leivän jako voi tuntua haastavalta, mutta tähänkin varmasti tottuu. Ensiarvoisen tärkeää on muistaa, ettei samoilla käsillä voi käsitellä tavallista ja gluteenitonta leipää. Jos murrat kaksin käsin tavallisen leivän, ovat kätesi kontaminaation riski vilja-allergiselle ja vaikeasta keliakiasta kärsivälle. Koko työyhteisön on sitouduttava yhteisiin pelisääntöihin ja huolehtimaan ehtoollisaineiden allergikkojen kannalta turvallisesta käsittelystä jokaisessa vaiheessa.
Seurakunnan toiminta pyörii usein vahvasti ruuan ja varsinkin kahvitarjoilujen äärellä. Jos tarjoiluja on, olisi hyvä huomioida myös allergikot, varsinkin jos tietää, että toiminnassa on mukana heitä, joille allergiat tuottavat päänvaivaa. Aikuisten kohdalla tilanne on siinä mielessä helppo, että jokainen aikuinen tietää yleensä itse mitä voi syödä. Lapsi ei aina osaa itse huomioida riskejä ja nuoren kohdalla taas ryhmän paine saattaa saada ottamaan turhia riskejä.
Surullisimmilta itsestäni tuntuvat nuorten ja vanhempien kertomukset siitä, kuinka nuori on jäänyt konfirmaatiossa ilman ehtoollista. Paikalla ollut pappi ei ole osannut kertoa, mitä leipää on käytössä tai oikeammin, mitä ainesosia leipä sisältää. Viininkin kanssa ongelmaksi voivat tulla niin sulfidit kuin muut allergeenit. Yllättäen viinit voivat sisältää jäämiä mm. kalasta, maidosta ja kananmunasta. Jos rippileirillä on nuori, jolla on paljon allergioita, kannattaa sopivat viini ja leipä miettiä jo ennen konfirmaatiota. Ja nuoren kannalta parasta olisi, että kaikille käytettäisiin samoja tuotteita, jolloin nuori saisi kokea yhteenkuuluvuuden tunteen alttarilla.
Vaikeiden allergioiden kanssa eläessä yhteenkuuluvuuden tunne varsinkin ruokailujen yhteydessä voi kärsiä. Ne hetket, jolloin saakin syödä samoja tarjoiluja kuin kaikki muut, tuntuvat juhlalta. Yhdessä syömisellä on valtava sosiaalinen merkitys meille jokaiselle, myös allergikolle. Ehtoollisen osalta on melko helppo järjestää asiat niin, että se voi aidosti olla koko seurakunnan yhteinen ateria.
Keskuudestamme löytyy väistämättä kuitenkin heitäkin, jotka eivät kaikesta huolimatta pysty osallistumaan ehtoolliselle yhdessä toisten kanssa. Näitä tilanteita ajatellen olisi hyvä tuoda esille, että voi olla osa seurakuntayhteisöä ilman ehtoollisyhteyttä. Ehtoollisen aikana voi tulla alttarille ja nauttia vain leivän tai viinin, tai tulla siunattavaksi ehtoollisen nauttimisen sijaan.
Aina voi kysyä
Vakaviin allergioihin suhtautuminen on onneksi parantunut vuosien varrella. Edelleen vastaan tulee asenteita, joissa ymmärrys ei riitä. Anafylaksiatasoisesti allerginen ei voi itse valita, voiko syödä vai ei. Ruoka-rajoitteet vaikuttavat vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin, koska niissä on mukana usein ruoka. Anafylaksian riski onkin pahimmillaan läsnä koko ajan.
Ruoka-aineallergiat pitäisi ottaa huomioon kaikissa tarjoiluissa. Kenenkään ei ole kiva jäädä ilman. Vähimmäisvaatimuksena voi pitää, että olisi saatavilla tuoteselosteet kaikista tarjottavista. Ja jos toisille tarjotaan vaikka juuri paistettuja lettuja, niin silloin pitäisi miettiä, miten myös keliaakikko voisi saada saman tarjoilun. Samassa lettupannussa tuotteita ei tietenkään voi paistaa. Aivan kaikkia emme tietenkään voi huomioida, jos allergiat eivät ole tiedossa. Aina voi kysyä, onko jotain mitä voisin varata sinulle ensi kerraksi. Avoin keskustelu allergia-asioissa on hyvä lähtökohta puolin ja toisin.